Lapsemme on vajaa kaksi vuotias ja perhepäivähoidossa. Kuka on vastuussa siitä, että hän on hoitopäivän jälkeen raaavittu ja purtu? Tämä tapahtuu usein kun he vierailevat päiväkodilla kerran viikossa, jossa on useita lapsia. Lapsemme osaa puhua ja sanoo kuka häntä on purrut. Minusta hoitajan pitäisi mennä väliin, ettei tälläistä pääse aina tapahtumaan. Kuinka yleistä on lasten kesken raapimis- ja pureskeluleikit? Ovat aika inhottavan näköisiä niskassa ja vartalolla.
raapimis-ja puremisjäljet
hoidosta
142935
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sinun on otettava heti yhteyttä päiväkodin johtajaan.Aikuisten työntekijöiden on valvottava, että lapset eivät hoidossa vahingoita toisiaan.Päiväkodin johtajan esimieskin on olemassa, ja sen saa selville kunnasta.Suojele lastasi, raapiminen ja pureminen sattuu hirveästi ja aiheuttaa hänelle paljon pahaa mieltä.
Jollei auta, viet terveyskeskukseen lapsesi ja näytät jäljet ja otat yhteyden poliisíin (viimeisenä keinona), toisia pieniä lapsia ei voi syyttää, mutta aikuisia voi, miten tuollaista päiväkotia voi edes olla, että annetaan lasten vahingoittaa toisiaan...!
ehtiä väliin, kun pikkunen iskee hampaansa tai kyntensä toiseen kiinni. Näinhän voi käydä myös kotona, jos on kaksi pikkuista. Toki aikuisen pitää puuttua tilanteeseen, mutta vahinkoja sattuu.
Ikäviä ja hankalia tilanteita sattuu :/
Tiedän mm. tapauksen jossa 2 n.3v. lasta ovat parhaat kaverit hoidossa mutta aina (melko useinkin..) sanat eivät riitä ratkaisemaan erimielisyyksiä siitä kummalla lapio ole ensin ni sitte purraan/raapaistaan toista :(
Tilanne käy niin pian ettei kukaan ehdi väliin ja aika ei ikävä kyllä riitä vieressä vahtimiseen (ja vaikka riittäisikin ni ei välttämättä ehdi estää!)
Heitä on myös mahdoton pitää erillään koska pitävät toistensa seurasta ja leikkivät suurimmaksi osaski sovussa.
se valvontavastuu on. Kun kerran lapsesi osaa sanoa, kuka häntä puree, niin kyllä silloin pitäisi paremmin hoitajien siellä päiväkodissa tai perhepäivähoitajasi ennaltaehkäistä puremistilanteiden syntymistä. Ja kannattaisi pitää ainakin taukoa vierailujen suhteen myös, mikä pakko sen hoitajan on sinne mennä, kun tuollaista tapahtuu usein.
sinun lapsesi, jos hän on ainoa jota purraan/raavitaan? Tekeekö hän jotakin sille lapselle, joka häntä puree tai raapii?
Niin pureminen ja raapiminen on aina kielletty.
Jos valvoja ei huomautuksista huolimatta puutu asiaan niin hänen voidaan katsoa syyllistyneen pahoinpitelyyn.
Että jos homma jatkuu niin poliisille ilmoitusta.
päiväkodista etenkin pienten puolelta olla lähes joka päivä joku syytteessä. Pienet, kun eivät osaa selvittää välejään puhumalla. Tällöin moni ottaa käyttöön kynnet tai hampaat. Ja hei, ihan aina ei voi olla kaikkien lasten vieressä, eikä siltikään aina ehdi estämään, kun hampaat isketään kaveriin kiinni. Niin kuin tuossa joku kirjoittikin, niin lapset saattavat leikkiä ihan sovussa, mutta kun tulee riita, niin hampaat tai kynnet toiseen kiinni. Mitäs teet, ei pysty estämään. Tottakai torutaan tekijää, mutta iästä riippuen, lapsi ymmärtää sen tai ei. Vanhemmille tottakai kerrotaan, mutta mitä muuta. Ei kaikkien lasten vieressä voi eikä tarvitsekaan olla koko aikaa, ei myöskään pienten puolella. Vahinkoja sattuu, jos ei sitä hyväksy, niin on parempi pitää lapset kotona ja kaukana toisista lapsista.
Olen sitä mieltä, että lasta ei saa antaa toisten lasten etenkään isompien purra tai raapia ja hoitajan vastuu on puuttua siihen sekä vanhempien on ohjattava lasta siitä, ettei pureminen ole kivaa ja se sattuu. On aivan sama kuka puree ja ketä, niin ei saa antaa tapahtua. Toki on tilanteita, ettei kerkeä väliin. Se, jos kotona sisarukset purevat toisiaan, on jo sitten vanhempien tyhmyyttä. Kyllä lapset kokeilevat mutta ymmärtävät jos heitä ohjaa, ettei se ole oikein.
näköjään ollut vain yksi lapsi kerrallaan.
Lapsen puremisvaihe on yleensä n. 2 vuotiaana. Jos päiväkoti ryhmässä yksi on löytänyt tämän "jalontaidoin" eli huomaa, että tällä ärsykkeellä saa jonkun reaktion aikaiseksi(toinen lapsi itkee, aikuisen huomio) niin voi käydä niin, että muutkin tässä ryhmässä koikeilevat puremista. Puremisvaihe kestää aikansa. Eikä 2-vuotias ymmärrä aina tekojensa seurauksia, vaikka miten hänelle selittää että toista sattuu. Puremisjakso yleensä kestää aikansa ja sitten menee ohi.
Ei 2-vuotias ilkeyttään pure eikä siinä paljon selittelyt auta, kun järkeä päässä ei ole vielä yhtään. Tarkkana pitää olla ja jos tietää että ryhmässä on tälläinen lapsi, varsinkin konflikkti tilanteissa! 2-3-vuotiaalla ei ole vielä juurikaan sosiaalisia taitoja, vaan kaikki pyörii oman navan ympärillä. Kun ne sos.taidot siitä kehittyvät niin kyllä se pureminenkin jää pois.
Ei niin, mutta kyllä hoitajan tai vanhemman pn puututtava siihen jos yli 3v.puree pienempiään eli kaksivuotiasta. On heillä jo ero. Meidän kaksivuotiaat kaksosetkin ymmärtää, ettei se ole oikein. Kyllä jo kolmevuotiaskin. Miltä itsestäsi tuntuisi, kun lapsesi niska, käsivarret on purtu ja lapsesi sanoo kuka puri ja todetaan, että se on isompi ja hoitajatkin sen myöntää. Pieni lapsi pelkää. Ei siinä tarvitse syyttää pientä lasta, että se on provosoinut isompaa. Sitä varten hoitopaikassa aikuisten pitää ohjata ja kasvattaa. Vaikka ei ilkeyttää pure, ei se pienin sitä tajua!
Valitettavasti puremisia ja raapimisia sattuu ja tapahtuu niin päiväkodissa kuin myös perhepäivähoidossa. Ja niitä tapahtuu myös ihan omassa kodissakin, jos lapsia on enemmän kuin yksi. Aina ei ehdi väliin, kun toinen iskee hampaansa tai kyntensä kaverin ihoon, vaikka toki kovasti näitä tapauksi yritämmekin välttää. Jos näin tapahtuu useasti ja kyseessä on yksi ja sama lapsi joka raapii/puree, pitäisi häntä pitää paremmin silmällä. Jos tiedätte purijan/raapijan, sanokaapa asiasta perhepäivähoitajalle, jolloin hän (ja päiväkodin henkilökunta) on velvollinen vahtimaan tarkemmin, jotta pureminen/raapiminen ei ole mahdollista. Toki eristää tätä lasta ei muista tarvitse, kunhan pitää häntä hieman tarkemman silmän alla. Ihannehan olisi, että meillä hoitajilla olisi silmät selässäkin, mutta näin ei ole ja sen vuoksi aina ei ehdi ajoissa riitapukareiden väliin.
Muistan eräässä päiväkodissa oli lapsi,jolla oli taipumuksia puremiseen.Vaikka lapsen vieressä istuttiin ja oltiin valmiina hyökkäämään tarvittaessa lapsien väliin,tämä lapsi ehti purra toista siinä silmien edessä.Toki puremiset ja raapimiset VOI YRITTÄÄ ehkäistä laittamalla nämä kaksi erin paikkoihin leikkimään(jos aina on samat tappelupukarit asialla).Mutta niinkuin täällä on jo jotku kirjoittaneet,aina ei voi eikä ehdi tehdä mitään.Jos näitä raapimisia/puremisia pitää melkein poliisi asiaksi viedä,niin PITÄKÄÄ LAPSENNE KOTONA ja erossa toisista lapsista niin ei tule jälkiä!
Kotona pitäminen on asian sivuun lakaisua, eikä kukaan varmaan poliisiasiaa tee. Mutta asiaan on puututtava, jos ei puutu, mitä hyötyä sitten hoitopaikoista on jo se kasvattaa villiapinoita. Kyllähän kotonakin kielletään. Meillä ei lapset pure, kokeiltu kyllä on.
kolme sisarusta hoidossa. Tappelevat kyllä hoidosakin, mutta kertaakaan yli kahden vuoden aikana eivät ole jälkiä toisiinsa tehneet.
Kotona sitten onkin ihan toinen meno. Lähes joka aamu on jonkun naamassa kynnen- tai hampaanjäljet. Viikonlopun jälkeen ovat täynnä naarmuja ja ruhjeita.
Hoitopaikoissa valvotaan lähes poikkeuksetta lapsia paljon tarkemmin kuin kotona. Silti vahinkojakin sattuu. Sille ei aina voi mitään.