Okei, tää on sitten mun eka novellini, että älkää nuijiko mua maan tasalle kun luette tän. Lisäksi mä perun mun kirjottamani, jossa sanoin että mulla on mielikuvitusta. Että pliis, älkää tappako mua, mä oikeesti yritän saada tän sellaseks, ettei kukaan poista sitä... xDD
*****************
Oli lämmin kesäpäivä. Aurinko kutitti Marlenin ihoa, kun hän istui viltin päällä lukemassa lempikirjaansa: Darren Fayellin Villiä Ruusua.
Hänen pieni bordercolliens makoili hänen vieressään viltillä.
Oli aika ennen tietokoneita ja kännyköitä. Marlen kävi pientä ja ahdasta kouluaan likustarintiellä.
Siellä oli pelkkiä tyttöjä.
Marlen kulutti joka päivä aikaansa lukiessaan samalla niityllä kirjoja, jotka olivat Darren Fayellin kirjoittamia.
Musta ruusu, Villi ruusu, Ruusunkukka... Ruusut. Marlenin äidin lempikukkia.
Marlenia alkoi heikottaa. "Ei taas, älä anna sen tapahtua" Marlen rukoili Jumalaa.
Juuri se tapahtui. Samoin kun ennenkin.
"Päästä edes lapseni syntymään, ole niin kiltti, Jumalani!"
"Tuki suusi, nainen! Älä edes yritä! Noidat palavat!"
"Olkaa kilttejä, lapsestani ei tule noitaa, hänestä tulee jotain erikoista!"
"Mistä tiedät sen?"
"Kuuluisa Mystica povasi..."
"Hyvä on. Kun lapsesi syntyy, hänet lähetetään pois. Ja sinä et häntä näe!"
Marlen hätkähti rajusti, ja pyyhki kyyneleet kasvoiltaan. Miksi näin käy? hän huus kauhuissaan. Hän etsi koiraansa. Bordercollien paikka viltillä oli - tyhjä - taas.
"Isäsi on paha mies, Marlen. Samoin äitisi!"
"Mutta missä he ovat?"
"Äitisi oli NOITA joka poltettiin ja hirtettiin roviolla. Isäsi oli Saksan palveluksessa. Hän on paennut aikoja sitten, ja hän on varmasti jo kuollut!"
"Ei!"
"Ja sinä, kuolet samalla tavalla!"
"Ei! En kuole! Minä teen vielä jotain - pysäyttääkseni SINUT! Tapan sinut samanlailla, tulet vielä näkemään ja sitten -
"Turpa kiinni! Viekää hänet pois!"
"Ei! Näet vielä, tulet katumaan!"
Pienen lapsen huudot kaikuivat Marlenin päässä.
Tämä kerta oli kuitenkin erilainen. Ennen hän ei ollut väittänyt vastaan miehelle, joka oli hänelle paha. Hän oli nyt vahva!
"Hyvä on, antaa tulla! Näytä se! NÄYTÄ!" Marlen kirkui. Rinki vilisi Marlenin silmien edessä.
"Kaksi lintua perässä, perässä tulee vain, kolme lintua pesästä, pesästä lähtee kai."
"Marlen, juokse! Älä pysähdy!"
"Isäää!"
"Älä luovuta, läydän sinut vielä! Tulemme näkemään!"
"Pappa, älä mene! Älä jätä minua..."
"Kulta, rakastan sinua. Äitisi elää, löydä hänet! Kun olet 14, löydät äitisi! Hän elää, Marlen! Elää!"
"Marlen, tule syömään!"
Marlen hätkähti, taas. Aina hän näki saman unen...
"Antaa olla."
"Marlen on pieni piiii ii ru..."
"En ole, isä!"
"Marlen, piru!!!"
"Isä lopeta!"
"PIRU!!!PIRU!!!PIRU!!!"
Marlen..............
Marlen....
Tule....
Luokseni....
"EN ikinä!!!"
Repikää mut maan tasalle... :) Tossa se oli.
Toi oli omasta päästä keksitty...
KoMMeNttEJA? :))
*****************
Oli lämmin kesäpäivä. Aurinko kutitti Marlenin ihoa, kun hän istui viltin päällä lukemassa lempikirjaansa: Darren Fayellin Villiä Ruusua.
Hänen pieni bordercolliens makoili hänen vieressään viltillä.
Oli aika ennen tietokoneita ja kännyköitä. Marlen kävi pientä ja ahdasta kouluaan likustarintiellä.
Siellä oli pelkkiä tyttöjä.
Marlen kulutti joka päivä aikaansa lukiessaan samalla niityllä kirjoja, jotka olivat Darren Fayellin kirjoittamia.
Musta ruusu, Villi ruusu, Ruusunkukka... Ruusut. Marlenin äidin lempikukkia.
Marlenia alkoi heikottaa. "Ei taas, älä anna sen tapahtua" Marlen rukoili Jumalaa.
Juuri se tapahtui. Samoin kun ennenkin.
"Päästä edes lapseni syntymään, ole niin kiltti, Jumalani!"
"Tuki suusi, nainen! Älä edes yritä! Noidat palavat!"
"Olkaa kilttejä, lapsestani ei tule noitaa, hänestä tulee jotain erikoista!"
"Mistä tiedät sen?"
"Kuuluisa Mystica povasi..."
"Hyvä on. Kun lapsesi syntyy, hänet lähetetään pois. Ja sinä et häntä näe!"
Marlen hätkähti rajusti, ja pyyhki kyyneleet kasvoiltaan. Miksi näin käy? hän huus kauhuissaan. Hän etsi koiraansa. Bordercollien paikka viltillä oli - tyhjä - taas.
"Isäsi on paha mies, Marlen. Samoin äitisi!"
"Mutta missä he ovat?"
"Äitisi oli NOITA joka poltettiin ja hirtettiin roviolla. Isäsi oli Saksan palveluksessa. Hän on paennut aikoja sitten, ja hän on varmasti jo kuollut!"
"Ei!"
"Ja sinä, kuolet samalla tavalla!"
"Ei! En kuole! Minä teen vielä jotain - pysäyttääkseni SINUT! Tapan sinut samanlailla, tulet vielä näkemään ja sitten -
"Turpa kiinni! Viekää hänet pois!"
"Ei! Näet vielä, tulet katumaan!"
Pienen lapsen huudot kaikuivat Marlenin päässä.
Tämä kerta oli kuitenkin erilainen. Ennen hän ei ollut väittänyt vastaan miehelle, joka oli hänelle paha. Hän oli nyt vahva!
"Hyvä on, antaa tulla! Näytä se! NÄYTÄ!" Marlen kirkui. Rinki vilisi Marlenin silmien edessä.
"Kaksi lintua perässä, perässä tulee vain, kolme lintua pesästä, pesästä lähtee kai."
"Marlen, juokse! Älä pysähdy!"
"Isäää!"
"Älä luovuta, läydän sinut vielä! Tulemme näkemään!"
"Pappa, älä mene! Älä jätä minua..."
"Kulta, rakastan sinua. Äitisi elää, löydä hänet! Kun olet 14, löydät äitisi! Hän elää, Marlen! Elää!"
"Marlen, tule syömään!"
Marlen hätkähti, taas. Aina hän näki saman unen...
"Antaa olla."
"Marlen on pieni piiii ii ru..."
"En ole, isä!"
"Marlen, piru!!!"
"Isä lopeta!"
"PIRU!!!PIRU!!!PIRU!!!"
Marlen..............
Marlen....
Tule....
Luokseni....
"EN ikinä!!!"
Repikää mut maan tasalle... :) Tossa se oli.
Toi oli omasta päästä keksitty...
KoMMeNttEJA? :))
Vastaukset 6
Vanhimmat
Piristävä kertomus :DÄitisi oli noita ja isäsi saksan palveluksessa:D
Joo, ei kun nuijat käteen ja kimppuun...!
Enpä nyt löydä suurelle moitteelle sijaa, ainoastaan minua häiritsi se kun toistit alussa kaksi kertaa sanan viltillä...(koiran kohdalta olisit voinut jättää pois),ja jotenkin mieleeni tuli alussa Potter(?)...
No anyway lopullinen tuomio on, että älä todellakaan lopeta kirjoittamista! Novelli oli todella hyvä ja jätti paljon kysymysmerkkei, jotka haluavat täydentämistä!
Ei todellakaan lynkata sua vielä, ehkä sit jos et jatka tätä!
=)
Ice, kiitti kommenteistasi. Keksin koko novellin omasta päästä joten siksi siitä ei tullut mitenkään hyvä kirjoituksen suhteen. Olen muutenkin huono kirjoittaja...
Potterilla ei oikeastaan ole mitään tekemistä novellini kanssa... Kävi mielessä mullakin, mutta en ajatellut sen kummemmin...
En mä osannu odottaa tällästä mut oli ihan kiva kirjottaa vaihteex... :)
En ihan tiedä, jatkuuko tämä... En mä osaa jatkaa jo lopettamaani novee... Mutta teen uusia.
Joten näkemisiin, Ice ja Niksa.. :)
ihan sairaan hyvä.. onneks olkoon ku oot kekannu tollasen. nauratti todella paljon!
joo oon samaa mieltä , toi oli tosi kiva :)
Oot tosi hyvä kannustaan.. pitäskö munkin tehä oma novelli? Tai siis... Eihä sun mua tartte kannustaa! Mut tykkään kirjottaa.. ja mulla on saman lainen ongelma.. Hyvä mielikuvitus, huonot kirjoittajan lahjat.
Ei, en mä jaksais...
Mut APLODIT sulle!! :)
Joo hei, teeppä oma kirjotuksesi.. Olisi kiva tiettää, minkälaista tekstii tulee... :)
Kai mä jo sua ehin kehottaa..? En muista..