Oonkohan nyt 5 vuotta kamppaillu jonkinlaisen masennuksen kans. Välillä sen unohtaa mut aina se vaan tulee takas. Ei jaksa, ei kiinnosta. Oon yksinäinen vaikka kavereita tuolla jossain kyllä on.
Suurin ongelma tässä vain on se, etten osaa olla onnellinen. En edes tiedä, olenko koskaan ollut oikeasti onnellinen. Siksi parasta olisikin jo vihdoin tarttua toimeen ja delata. Kohta kuitenkin tulee vastaan rankka ja tylsempi elämä, se pitäisi elää loppuun kituen. Taidan delata, mutta miten?
Suurin ongelma tässä vain on se, etten osaa olla onnellinen. En edes tiedä, olenko koskaan ollut oikeasti onnellinen. Siksi parasta olisikin jo vihdoin tarttua toimeen ja delata. Kohta kuitenkin tulee vastaan rankka ja tylsempi elämä, se pitäisi elää loppuun kituen. Taidan delata, mutta miten?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Väsyttää. Joten kerronpa nyt suoraan, että näihin alkaa jo kyllästyä. Ennen olisin varmaan saarnannut sinullekin hirmuisen romaanin "ei älä tee sitä, koska plaplapla..." Mutta enää en välitä. En, vaikka kaikki tällä palstalla tekisivät sen elämänsä suurimman virheen.
Apua olis tarjolla. Pitäis vaan hakea.
Ja sen, ettet ole kokeillut avunhankintaa päättelin siitä, että mainitsit kärsiväsi "jonkinlaisesta masennuksesta." Joku daignoosikin voisi helpottaa oloas (hoidosta puhumattakaan) jos tietäisit mikä sulla on ja mistä se johtuu. Kenties ymmärtäisit itseäsi paremmin.
Mutta jos mä kirjoitin ihan shittiä joka ei päde suhun alkuunkaan, niin enhän sitä voinut tietää.
Ootko käyny ihan oikeella terapeutilla tai terkkarilla?
Ootko puhunu täst vanhemmilles?
Kaikki käy jonkiunmoisen masennuksen läpi elämänsä aikana varmaan vanhemmillaskin oli jonkinmoinen.
Puhuminen auttaa.
Ja apua saa aina.
Tsemppi :)
Kaikkea hyvää sulle ja Jumalan siunausta :)
ÄLÄ TAPA ITTEÄS! SIITÄ KÄRSII MUUTKIN KUIN VAIN SÄ!!
No siis, siitä kärsii kyllä muutkin jo, jos kaikki ei oo hyvin. Kaikki vaan ei huomaa sitä, muutenkin kun aika yksinäinen ja tempperamenttinen oon.
Olisiko parempi odottaa, että elämä alkaa mennä niin huonosti, että elellään pummina ja sitten kuolla oikesti siihen yksinäisyyteensä?
Mistä sä oot saanu sen kuvan et sust tulis pummi?
Kyllä mä ymmärrän et tulee se masentunu fiilis ettei tunne onnea mut kai sä tiedät et sitä apua kyllä saa.
Sua halutaan ja pystytään auttaa.
Jos me tuntemattomat tyypit netis halutaan auttaa niin eiköhän sun rakkaas haluu auttaa sua vielä enemmän.
Sä et ole koskaan yksin.
En usko että elät loppu elämääsi kituen itse olen myös kärsinyt masennuksesta vuosia mutta nyt se on ohitse :) olen saanut paljon positiivisemman elämän asenteen, kaikki alkoin kun rupesin tekemään vapaaehtoistyötä ja auttamaan ihmisiä se toi minulle paljon hyvää mieltä tähän me jokainen pystymme, pystymme jokainen pistämään hyvän kiertämään tätä myöden se tulee myös meille :)