Kotona olen, mutten läsnä.
Lähelläsi olen, mutten huomaa.
Puhut minulle, mutten kuule.
Kosketat minua, mutten tunne.
Kuvailet minut kylmäksi, välinpitämättömäksi.
Huudat ääneen kaipuusi minuun, samalla myös inhosi minuun!
Pystynkö antamaan kaipuullesi kaikua? Vai kasvaako inhosi minuun?
Olenko vain lakkannut rakastamasta sinua?
Lähelläsi olen, mutten huomaa.
Puhut minulle, mutten kuule.
Kosketat minua, mutten tunne.
Kuvailet minut kylmäksi, välinpitämättömäksi.
Huudat ääneen kaipuusi minuun, samalla myös inhosi minuun!
Pystynkö antamaan kaipuullesi kaikua? Vai kasvaako inhosi minuun?
Olenko vain lakkannut rakastamasta sinua?
Vastaukset 4
Vanhimmat
ikävää
ja todellista.
taidat tietää vastauksen...
Vaikuttava runo, ei voi sanoa muuta.
olekin omituinen tunne: aivan kuin olisi maailmassa hetken hämmästyttävän yksin. Ja heti tämän jälkeen alkaa suunnitella uusia kuvioita välittämättä hittojakaan kaikesta jo olleesta olemattomasta.
Haihtuu pois pikkuhiljaa...
miksi jäädä?
kumpikin kärsii