Vähän ikävämpiä asioitakin on olemassa:(

3:n äiti

Näin iltayön pimeinä ja hiljaisina tunteina,
kun kipu pitää hereillä, niin
kurkkaa vaistomaisesti vähän väliä lapsen
huoneeseen ja kuuntelee tarkkaan;
nukkuuko hän varmasti, hengittääkö kuten
vain nukkuva voi, eihän hän vain kuule
äidin tuskaista hyörinää...

Sillä mitään niin kamalaa ei äiti tai isi tiedä,
kuin että tarkoittamattaan antaisi lapselle syyn pelkoon tai epätoivoon.
Jos äiti tai isi on ainoa aikuinen, joka
lasta rakastaa, niin aivan varmasti haluaa pitää
lapsen huolettomana maailman murheista.
Niitähän kuitenkin tulee, mutta ylimääräiset
voi perata pois.

Siksi teen nyt "gallupin", koska näitä ikäviäkin asioita on olemassa. Kukaan ei niitä kenenkään kohdalle koskaan halua, mutta joskus niin
voi käydä.

1. Pahimmat pelkosi yksinhuoltajana? Lapsen kuolema, tai oma kuolema on varmasti pahin, mutta muita? Jokaisella on pelkoja.

2. Oletko "tehnyt järjestelyjä" jos sinulle
sattuisi jotakin?

3. Onko kummeista apua, jos ei ollut jo vastauksessasi äsken?

4. Monikaan yh ei taatusti pysty keräämään
pesämunaa lapselleen/lapsilleen, mutta oletko
esim. kirjoittanut, tai kirjoitat useasti heitä varten äidin/isin kirjaa?

5. Oletko säästänyt/aijot säästää jonkin tietyn esineen tai vaatekappaleen, joka liittyy kerhon/koulun tai muun vastaavan aloittamiseen?

6. Oletko jaksanut arjen keskellä huomioida lapsen ekan rakkauden tai muun tärkeän asian äidin/isin näkökulmasta?

7. Mitä haluaisit jonkun toisen (huoltajan) opettavan lapsellesi/lapsillesi rakkauden osoittamisen, toisesta huolehtimisen, oikeudenmukaisuuden ja rehellisyyden lisäksi?

Etukäteen Iso Kiitos kaikille
kanssasisarille-ja veljille, jotka vastaavat :))

12

1055

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Äiti x 3

      Painaisia näin yön vahvan lääkityksen takia ja näin aamulla on pää vähän pökerryksissä. Esikoinen lähti kouluun jo. tyttäret lähtee vähän myöhemmin ja nukkuvat vielä.

      tässä vastauksia kysymyksiisi.

      1. Pahimmat pelkosi yksinhuoltajana? Lapsen kuolema, tai oma kuolema on varmasti pahin, mutta muita? Jokaisella on pelkoja.

      Minun pahin pelkoni on etten itse jaksakaan kasvattaa lapsistani tervejärkisiä aikuisia. Jos joskus väsyn niin poden sitten tosi huonoa omaatuntoa asiasta. Yksin taakka kasvaa joskus niin suureksi että pitää ihan miettiä mikä on tärkeintä... Minun piti eron jälkeen opetella jättämään asioita tekemättä kun kuvittelin että minun pitää olla täydellinen äiti joka suhteessa.. kodin piti kiiltää... ja sitä rataa... sitten sain sydämenrytmihäiriöitä ja lääkäri totesi että on aika jättää se siivoaminen vähemmälle... ne kerkee kohan lapset on huolehdittu...
      Pelkään myös että etten pysty pitämään lapsia poissa tyhmyyksistä... nykypäivänä on niin paljon pahaa... ettei kukaan ole turvassa.
      Kenenkään menettämistä en silleen pelkää.. meillä on jo käyty ne pelot läpi.
      Mutta vakavaa sairautta pelkään... tyttären sairastaminen 98-2001 jätti ikuisen pelon...

      2. Oletko "tehnyt järjestelyjä" jos sinulle
      sattuisi jotakin?
      Sisareni on lasteni sijaishuoltaja, joten jos minä olen kykenemätön huoltajan tehtäviin tai kuolen tai loukkaannun sisareni ottaa lapset luokseen. Tämä pätee myös siinä tilanteessa jos jostain syystä "sekoan" enkä näe lasten parasta.
      Lasten isä tietää ratkaisuni ja hyväksyy sen.

      3. Onko kummeista apua, jos ei ollut jo vastauksessasi äsken?

      Hän on kummi yhdelle lapselleni. Muillakin lapsilla on yksi sellainen kummi joka varmasti olisi huolehtimassa heistä siinä tilanteessa.
      Siskolla olisi päävastuu.

      4. Monikaan yh ei taatusti pysty keräämään
      pesämunaa lapselleen/lapsilleen, mutta oletko
      esim. kirjoittanut, tai kirjoitat useasti heitä varten äidin/isin kirjaa?

      En ole kerennyt kirjoittaa mutta olen puhunut heille muistoja tärkeistä ihmisisitä. Isästään anopistani minun vanhemmistani.. lapsuudestani heidän lapsuudestaan kaikesta minkä vain uskoisin heitä kiinostavan. Appiukosta en ole voinut paljon puhua koska hän oli ihan kamala mies.Ja negatiivisia muistoja en paljon puhu...

      5. Oletko säästänyt/aijot säästää jonkin tietyn esineen tai vaatekappaleen, joka liittyy kerhon/koulun tai muun vastaavan aloittamiseen?

      Vaatteita on laitettu muutamia talteen.. enemän olis kyllä voinut laittaa... mutta vauvakirjaan on kirjattu tärkeitä muistoja.
      Tyttäreni mekko jossa hän ensikerran esiintyi julkisesti... pienet kengät joilla ensiaskeleet on otettu... hampaat ja hiukset... ne normaalit jutut.. tärkeimmät lelut on myös tallessa.

      6. Oletko jaksanut arjen keskellä huomioida lapsen ekan rakkauden tai muun tärkeän asian äidin/isin näkökulmasta?

      Ehdottomasti huomaan. Huomaan vaikkei siitä minulle vielä tahdota puhuakaan. Tarkkailen lapsia kokoajan ja kysyn jos nään että joku painaa. Onneksi lapseni luottavat minuun ja kertovat huolistaan ja iloistaan.
      Käpertyvät iltaisin kainalooni istumaan ja juttelemaan. joskus ollaan vain hiljaa ja kuunellaan..

      7. Mitä haluaisit jonkun toisen (huoltajan) opettavan lapsellesi/lapsillesi rakkauden osoittamisen, toisesta huolehtimisen, oikeudenmukaisuuden ja rehellisyyden lisäksi?

      Suvaitsevuutta. Etteivät he koskaan tuomitsisi ketään rodun uskonnon ja ulkonäön tai muun seikan vuoksi. Toisen ihmisen kunnioittamisen. Ja luonnosta huolehtimisen. Väkivallattomuutta. lista on pitkä.. mutta eiköhän toi nyt riittäne tältä erää..

    • mette

      Hyvää huomenta naiset, ja toivottavasti päivä on eilistä paljon parempi kaikille.
      Luin tuossa molempien kirjoitukset aamutuimaan ja vastailen nyt omasta puolestani.
      Tuntuu vaan, että en ole samalta planeetaltakaan ja osaa kysymyksistä en ole miettinyt vielä oikeasti koskaan...

      1. Pahimmat pelkosi yksinhuoltajana? Lapsen kuolema, tai oma kuolema on varmasti pahin, mutta muita? Jokaisella on pelkoja.

      -tunnustan, etten ole yksinhuoltajana pelännyt oikeastaan mitään...muuten kyllä vaikka mitä!
      Jos nyt muista peloista jotakin mainitsen niin sitoutumisenpelko on suuri...ehkä siksi en tunne pelkoa yh:na.

      2. Oletko "tehnyt järjestelyjä" jos sinulle
      sattuisi jotakin?

      -jos sattuisi niin. Sitä olen kyllä miettinyt ja tehnytkin jotakin. Pojallani on isä. Aivan yhtä läheinen kuin minäkin. Häneen luotan siinä tapauksessa.

      3. Onko kummeista apua, jos ei ollut jo vastauksessasi äsken?

      -valitettavasti kummeja ei enää ole...

      4. Monikaan yh ei taatusti pysty keräämään
      pesämunaa lapselleen/lapsilleen, mutta oletko
      esim. kirjoittanut, tai kirjoitat useasti heitä varten äidin/isin kirjaa?

      -omallani on tili ja pieni pesämuna. On myös kasa paperia ja pieni kirja. Niistä selviää kaikki, jos minun on aika mennä niin nopeasti ja arvaamatta kuin sulhaseni aikoinaan...pojan isä tietää nämä.

      5. Oletko säästänyt/aijot säästää jonkin tietyn esineen tai vaatekappaleen, joka liittyy kerhon/koulun tai muun vastaavan aloittamiseen?

      -meillä on paljonkin säästetty, johtuen ehkä siitä, että hänet vanhana sain ja tiesin, ettei enää toisia tule. On vaatteita, jopa pieni (käyttämätön) vaippa :), sitä vuosimallia. Hampaat, kynnensirppejä, hiuksia, kaikki aivan vauva-ajalta. Synttärikortteja monelta vuodelta. Ristiäisistä onnittelukortit. Jopa synnäriltä kukkakimpuista kortit. Pieni ranneke pojan kädestä (sairaalasta). Neuvolakortti. On myös kerhossa askarreltuja tavaroita. Käsitöitä kerhosta ja koulusta. Kasteilmoitus lehdestä. Aapinen. Varmasto paljon muutakin, iso laatikollinen.

      6. Oletko jaksanut arjen keskellä huomioida lapsen ekan rakkauden tai muun tärkeän asian äidin/isin näkökulmasta?

      -poika on 12 v. Asioita, niitä uusia tulee eteen jo päivittäin. Hänen kuvansa on muuten täällä netissä (pusufisuissa). Olen huomioinut ja olen jaksanut. Tällä hetkellä hänelle on varmasti pikkuinen koiramme se tärkein (äidin ja isin jälkeen). Luottamus on meillä aina pelannut puolin ja toisin. Meillä uskaltaa huutaa ja raivota, eikä silti tule suljetuksi sylistä...sillä kyllä noinkin iso poika vielä halaa äitiä joka armas ilta.

      7. Mitä haluaisit jonkun toisen (huoltajan) opettavan lapsellesi/lapsillesi rakkauden osoittamisen, toisesta huolehtimisen, oikeudenmukaisuuden ja rehellisyyden lisäksi?

      -haluaisin hänen kertovan minusta ajalta, jolta poika ei niin hyvin tiedä. Minulla ei ole sisaruksia, mutta isänsä tietää paljon. Seurustellessamme puhuimme paljon, kun minä puhuin itsestäni pahaa mieltä ulos. Ja suvaitsevaisuus, tietenkin. Mutta uskon antaneeni niin hyvät eväät jo nyt, ettei ole pelkoa, että hän suvaitsemattomaksi muuttuisi.

      Kiitos itsellesi. Tämä sai minut mietteliääksi.
      Jokainen HYVÄ kirjoitus tekee niin...

    • Was

      1. Pahimmat pelkosi yksinhuoltajana? Lapsen kuolema, tai oma kuolema on varmasti pahin, mutta muita? Jokaisella on pelkoja.

      - Pelkäsin omaa kuolemaani ja sitä, että lapset joutuvat sitten isälleen, jolle alko maistui hiukan liian usein (kaappijuoppo, tissuttelua) ja joka ei osannut edes ruokaa laittaa (avovaimo ja mummo huolehti tämän puolen kun lapset olivat siellä) ja oli työnarkomaani jne...

      2. Oletko "tehnyt järjestelyjä" jos sinulle
      sattuisi jotakin?
      - Tein epävirallisen huoltajuustestamentin, juttelin siitä esikoisen kummeille, jotka vielä eron jälkkeen olivat jonkin aikaa hyviä ystäviäni, eivät ole enää (jostain syystä kaveruus katksei??) ja sitten ajattelin että silloinen aviomieheni huolehtii..
      Asia ei ole enää ajankohtainen, lapset pärjäävät omillaan ovat niin isoja, jos mulle jotain sattuu.

      3. Onko kummeista apua, jos ei ollut jo vastauksessasi äsken?

      - siis ei ole´... eikä olisi ollutkaan jos olisi tullut tositilanne. Sellainen kiltti pariskunta, joka ei ryhdy riitelemään lasteni isän kaltaisen olion kanssa... sukulaisrauha..

      4. Monikaan yh ei taatusti pysty keräämään
      pesämunaa lapselleen/lapsilleen, mutta oletko
      esim. kirjoittanut, tai kirjoitat useasti heitä varten äidin/isin kirjaa?

      - en kirjoita, vauva-ajankirjaset on. Pesämunaa yritin säästää, mutta meni vähän harakoille sekin.. no, lapsilla on nyt ns. perinnön kautta pienoinen rahasumma, mikä ainakin itsenäisesti asuvan opiskelijan taloudessa on rasite, koska on säästöjä = omaisuutta, ei saa kelan as.tukea eikä sossusta mitään.. säästöt on syötävä ensin..

      5. Oletko säästänyt/aijot säästää jonkin tietyn esineen tai vaatekappaleen, joka liittyy kerhon/koulun tai muun vastaavan aloittamiseen?

      - tuolla on kellari täynnä kaikkea pientä lapsuusmuistoa, luultavasti tytär ottaa omansa, poika nakkaa roskiin..

      6. Oletko jaksanut arjen keskellä huomioida lapsen ekan rakkauden tai muun tärkeän asian äidin/isin näkökulmasta?

      - voi pahus!! Tytär meni kihloihin, emme pidä tästä pojasta!!!! ja tietävät sen.
      - kuopus on ihastunut. Olemme lopettaneet kiusoittelun tyttöystävistä jne.. aihehan voi olla arka ja herkkä..

      7. Mitä haluaisit jonkun toisen (huoltajan) opettavan lapsellesi/lapsillesi rakkauden osoittamisen, toisesta huolehtimisen, oikeudenmukaisuuden ja rehellisyyden lisäksi?

      - tuossa kait kaikki tärkeimmän?
      - sellainen itsetunto pitäisi saada, ettei hyväksy millaista tahansa kohtelua seurustelukumppaniltaan, ja ettei ole mikään kiire pariutua.. (tämä kihlaus!)
      ettei seurustelu ole sitä, että itse vain tekee myönnytyksiä ja auhde menee voimakkaasti toisen ehdoilla - ja NÄKISI ITSE kun tilanne on tämä! (kovasti selittelee, puolustelee poikaystäväänsä *hälytyskellot kilisee, kaikki ei hyvin, mutta ei usko kun puhutaan asiasta*)

      Etukäteen Iso Kiitos kaikille
      kanssasisarille-ja veljille, jotka vastaavat :))

    • mette

      Olet erittäin hyvä ja ilmeikäs kirjoittaja.
      Teetkö sitä työksesi? Oletko saanut koulutusta siihen vai oletko luonnonlahjakkuus?
      Olet nimittäin hyvä.
      En halua sanoa, mitä teen työkseni, mutta sen voin sanoa, että mielipiteeni ei ole aivan mitätön.

      • 3:n äiti

        Ei, en tee työkseni, en ole myöskään saanut mitään koulutusta, enkä luonnonlahjakkuudesta
        osaa sanoa sitä, en tätä.

        Olen kirjoittanut niin kauan kuin muistan.
        Nuorena päätin, että kirjoittamalla tullaan
        kirjoittajiksi :)
        En toki silloin tiennyt, että hyvä ihmistuntemus
        on osa kirjoittamista.
        Nyt haisee kyllä omakehu, mutta tämän kerran vaan. ;)

        Kerrotko myös, miten olet päätökseesi tullut?
        (toivottavasti en kalastele kehuja, uteliaisuuttani tässä kyselen);)


      • mette
        3:n äiti kirjoitti:

        Ei, en tee työkseni, en ole myöskään saanut mitään koulutusta, enkä luonnonlahjakkuudesta
        osaa sanoa sitä, en tätä.

        Olen kirjoittanut niin kauan kuin muistan.
        Nuorena päätin, että kirjoittamalla tullaan
        kirjoittajiksi :)
        En toki silloin tiennyt, että hyvä ihmistuntemus
        on osa kirjoittamista.
        Nyt haisee kyllä omakehu, mutta tämän kerran vaan. ;)

        Kerrotko myös, miten olet päätökseesi tullut?
        (toivottavasti en kalastele kehuja, uteliaisuuttani tässä kyselen);)

        työssäni lukemaan ja kirjoittamaan PALJON.
        Nykyisin vanhanarouvana ei enää ihan niin paljoa.
        Mutta luen edelleen.
        Olen itse saanut koulutusta asiaan.
        Päätin sen täällä salata, mutta tulipa
        tuokin julki...
        Tekstisi on lennokasta, miellyttävää luettavaa,
        jopa niin miellyttävää, että oikein jo odottaa seuraavaa lausetta, vaikka edellinen on kesken! Se jos mikä on hyvän tekstin juju. Sitä AHMII.

        Elämänkokemus ihmistuntemus on a ja o. Niistä se lähtee. Mielikuvitus täyttää aukot.
        Kirjoituksessasi on yleensä hyvä runko.
        Ja tempo kantaa loppuun asti. Hyvin.
        Pysyt asiassa mainiosti ja tuot esille mielipiteen napakasti. Rönsyilemättä.
        Voiko tekstiltä enempää vaatia.

        Ainekirjoitus oli varmaan hyvä? Se oli oma mieliaineeni. Kiitettävä, muiden kielten lisäksi.


      • 3:n äiti
        mette kirjoitti:

        työssäni lukemaan ja kirjoittamaan PALJON.
        Nykyisin vanhanarouvana ei enää ihan niin paljoa.
        Mutta luen edelleen.
        Olen itse saanut koulutusta asiaan.
        Päätin sen täällä salata, mutta tulipa
        tuokin julki...
        Tekstisi on lennokasta, miellyttävää luettavaa,
        jopa niin miellyttävää, että oikein jo odottaa seuraavaa lausetta, vaikka edellinen on kesken! Se jos mikä on hyvän tekstin juju. Sitä AHMII.

        Elämänkokemus ihmistuntemus on a ja o. Niistä se lähtee. Mielikuvitus täyttää aukot.
        Kirjoituksessasi on yleensä hyvä runko.
        Ja tempo kantaa loppuun asti. Hyvin.
        Pysyt asiassa mainiosti ja tuot esille mielipiteen napakasti. Rönsyilemättä.
        Voiko tekstiltä enempää vaatia.

        Ainekirjoitus oli varmaan hyvä? Se oli oma mieliaineeni. Kiitettävä, muiden kielten lisäksi.

        Käytit liikaa ylistyssanoja! (Mutta)
        Kiitos siltikin, lämmitti mukavasti
        asiantuntevan tuntuinen mielipide :)

        Pidän kirjoitetusta tarinasta!
        Minä ihastelen jokaista taitavaa sanansivaltajaa
        sukupuoleen, aviosäätyyn, viisauteen tai rahapussin paksuuteen katsomatta.
        Poikkeuksen tekevät ne suunsoittajat, joilla ei
        ole asiaan mitään järkevää lisättävää, tai
        jo ennen sanottua sanottavanaan. :)
        (Tyhmyyksissäni vastailen silti kiusaajille)!

        Ainekirjoitus! (Hymähdän mielessäni)

        Kouluaineeni olivat hyvin abstrakteja, mutta
        valitettavasti ainoastaan ulkoasultaan;
        minun sininen mustekynäni opettajan punakynää
        vastaan.
        Punainen hallitsi ekat sivut, sininen loppuaineen
        sitkeydellään.
        Ylä-ja alalenkkini sanoissa olivat liian pulleita
        ja kääntyivät vasemmalle. Opettaja ei jaksanut tarkkaavaisesti korjata loppuun asti
        puolenvihon mittaisia tarinoitani.
        Sitten opettaja keksi oivan idean!
        Vihko käännettiin eteeni hurjaan asentoon,
        jotta teksti kaartuisi oikeaoppisesti oikealle;
        se ei tuottanut muuta näkyvää tulosta kuin että
        vihkoni putosi aina pulpetilta.
        Joten luonnollisesti seuraava opettajan siirto
        oli aineen pituuden säätäminen. Korkeintaan
        3 sivua sai olla pituutta;
        joten minulla oli pari vihkoa täynnä keskenjääneitä tarinoita.

        Mikään ei siis lannistanut iloista kirjoittajaa,
        opettajan oli tyytyminen tyyliini ja pikkuhiljaa
        punakynänkin väri vaaleni. :)


      • Äiti minäkin
        mette kirjoitti:

        työssäni lukemaan ja kirjoittamaan PALJON.
        Nykyisin vanhanarouvana ei enää ihan niin paljoa.
        Mutta luen edelleen.
        Olen itse saanut koulutusta asiaan.
        Päätin sen täällä salata, mutta tulipa
        tuokin julki...
        Tekstisi on lennokasta, miellyttävää luettavaa,
        jopa niin miellyttävää, että oikein jo odottaa seuraavaa lausetta, vaikka edellinen on kesken! Se jos mikä on hyvän tekstin juju. Sitä AHMII.

        Elämänkokemus ihmistuntemus on a ja o. Niistä se lähtee. Mielikuvitus täyttää aukot.
        Kirjoituksessasi on yleensä hyvä runko.
        Ja tempo kantaa loppuun asti. Hyvin.
        Pysyt asiassa mainiosti ja tuot esille mielipiteen napakasti. Rönsyilemättä.
        Voiko tekstiltä enempää vaatia.

        Ainekirjoitus oli varmaan hyvä? Se oli oma mieliaineeni. Kiitettävä, muiden kielten lisäksi.

        Minä itse huonona kirjoittajana ihmettelen onko tämä saitti joku äidinkielen virtuaalikoulu. Mielestäni tämä on tarkoitettu keskustelukanavaksi eikä kirjoitusvirheiden syynäyspaikaksi.

        Varmaan joku muukin ajattelee, että uskaltaako tänne enää kirjoittaa kun sheriffille tuntuu olevan niin tärkeää nostaa joku jalustalle.


      • 3:n äiti
        Äiti minäkin kirjoitti:

        Minä itse huonona kirjoittajana ihmettelen onko tämä saitti joku äidinkielen virtuaalikoulu. Mielestäni tämä on tarkoitettu keskustelukanavaksi eikä kirjoitusvirheiden syynäyspaikaksi.

        Varmaan joku muukin ajattelee, että uskaltaako tänne enää kirjoittaa kun sheriffille tuntuu olevan niin tärkeää nostaa joku jalustalle.

        Olen kirjoitellut ohi aiheen!!

        Älä vain lopeta kirjoittamista, tämä palsta
        tarvitsee ihan jokaista!
        Kukaan ei syynää kirjoitusvirheitä, joita
        itse teen luvattoman paljon.
        Olen ilmeisesti vanhoilla päivilläni
        saanut luki:n.

        Jatketaan kirjoittelua, koulut on alkaneet
        ja syksy koittaa :))


    • x..

      1) Pystynkö naisena kasvattamaan yksin pojan ja
      selviänkö yksin pienen lapsen kanssa.
      Nämä huolet haihtuivat ajan kanssa.

      Otinko liian suuren haasteen hankkiessani kolme lasta.
      Haaste oli sikäli liian suuri, että terveyttäni olen menettänyt, mutta olen koko ajan ollut ikionnellinen lapsistani. Joinain aikoina oli liian vaativaa, olin liian väsynyt, yksinäinen, hermostunut tai sairas ja lapset joutuivat silloin koville niinkuin itsekin. Kuuluuko se elämään vai ei, olenko syyllinen?

      2) Tein kirjallisen sopimuksen, että siskoni saisi lapseni. Mutta sellaista ei kuulemma sosiaaliviraston tarvitse noudattaa.

      3) Kummeilla oli valtapyrkimyksiä lapsiini, koska olin yh. He eivät mieltäneet meitä oikeaksi perheeksi ja pyrkivät kävelemään ylitseni. Siksi jouduin pitämään heitä loitolla.

      4) Koitan säilyttää pientä vanhempieni jälkeistä perintöä lapsilleni, siis koitan olla joutumatta kuluttamaan sitä itse.

      Muistoksi lapsille jää vain omat lapsuudenaikansa muistikuvat (niitä haluaisin päästä kurkkaamaan) ja valokuvat sekä omat piirustuksensa ja satukirjat. Vanhimmalle ei jää valokuvia, koska sen ajan värikuvat ovat haalistuneet.

      5) Kaapit ovat täynnä lasten vanhoja vaatteita, kun eivät itse henno niistä luopua. Uudet ei enää meinaa mahtua kaappeihin.

      6) Kaikesta puhutaan, mikä esiin tulee. Tuon aina omat näkökulmani esille, en tiedä onko se hyväksi. Kiinnyin tyttöni(silloin 15v) ensimmäiseen poikaystävään ja kun tyttö lopetti seurustelun iloisesti ja huolettomasti, tunsin surua ja sääliä poikaa kohtaan ja sanoin, etten halua tutustuakaan enää, kun sitten joudun suremaan.

      7) Toivoisin, että lasten lähellä olisi muitakin tätejä ja setiä, joilla riittää (tervettä ja pyyteetöntä) kiinnostusta lasta kohtaan, kuin vain omat vanhemmat. Olen nähnyt kuinka sellaiset ihmiset tekevät lapsen iloiseksi ja onnelliseksi ja luovat hyvää oloa.

      • Mama for kids

        Kirjoituksesi sai aikaan hymyn läpi kyynelten ja ajatustentulvan.
        Arkisen lämpöisiä mietelmiä ja tekoja, niin monen äidin elämästä.


    • Nörttimutsi

      1. Lapsen kuolema tai vakava sairastuminen.
      2. Olen puhunut asiasta läheisteni ja lasten kummien kanssa. Esikoinen on kuitenkin jo viittä vaille täysi-ikäinen ja kuopuskin kohta 12. Esikoisen osalta ei huoltajuus ongelmaa siis enää ole ja kuopus menisi luonnollisesti isälleen, jos minulle sattuisi jotain. Toisaalta voisi käydä myös niin, että ex antaisi poikansa asua isosiskonsakin kanssa, tästä asiasta emme ole puhuneet.
      3. Aivan varmasti olisi ollut, jos sellainen tilanne olisi tullut.
      4. Pesämunaakin on tullut kerättyä jonkin verran. Tuo kirjoittaminen olisi ollutkin hyvä idea, mutta eipä tullut aikaisemmin mieleeni.
      5. Lasten ensimmäisiä vaatteita on tallessa, samoin joitakin lempileluja. Koulun lähtöön liittyviä muistoja en ole säästänyt. Sen sijaan lasten piirustuksia ja askarteluja on tallessa.
      6. Lasten ollessa näinkin isoja arki ei ole raskasta vaan leppoisaa yhdessäoloa ja kodin rutiinien pyörittämistä. Esikoisella menossa vasta ensimmäinen love story ja olen kyllä erittäin onnellinen lapseni puolesta.
      7. Luottamusta omaan itseensä ja siihen, että elämässä asioilla on tapana järjestyä. Uskallusta toteuttaa omat unelmansa ja kärsivällisyyttä ponnistella unelmiensa saavuttamiseksi. Uskallusta olla välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      653
      8014
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      468
      2296
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      233
      2220
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      147
      1791
    5. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      1292
    6. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1244
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      113
      1180
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      854
    9. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      59
      833
    10. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      7
      766
    Aihe