Me juotiin T:n kanssa vielä muutamat paukut, kirjotettiin sopimukset kuntoon ja jauhettiin paskaa. Mä lähdin kaupungille neljän aikoihin ja treffasin Larrin jokilaivoilla. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja kalja maistui. Larria mua tulis varmaan eniten ikävä,se on kans ihan huippu baari-mikko. Niin ja Lauraa,mä rakastin sitä edelleen ihan mielettömästi, sille ja sen vanhemmille mun pitäis vielä jossain vaiheessa ilmottaa lähdöstä,mut sen ehtis myöhemminkin. Torstai päivä alkoi lipua iltaa kohti,aika oli kulunut tosi nopeesti ja puol yhdeksältä Larri havahtus. -Pitäiskö meiän Pete hakea duuni-kamat? -Ai niin,äkkii mennäänki sit. Mä nousin ylös ja kaadoin samalla pari muovista tuolia. Taas mä olin kännissä,koska en olis. Mua väsytti tosi paljon kun en ollu nukkunut yöllä minuuttiakaan,oli ihan pakko ottaa yhet viivat piriä,ihan vaan siks et jaksaisin duuni-yön.
Ilta oli kiireinen,porukkaa lappas sisälle,baaritiskillä oli kauhea tungos ja meillä alimiehitys. Jossain vaiheessa iltaa Laura tuli sisälle,se oli vast pari kuukautta sitten täyttänyt kahdeksantoista ja tä oli sen eka ilta meiän yökerhossa. Me oltiin jo alussa sovittu,ettei Laura tule tähän baariin jos mä olen duunissa. Työ-aikana mä olen sinkku ja niin mun pitää käyttäytyä ja ainakaan mä en olis jaksanut kattoa jos mun muija flirttailis jokaisen asiakkaan kans,joten Laura ei edes halunnut tulla koskaan tähän baariin. Mut nyt asiat oli toisin,me ei enää seurusteltu. Mä sain pidettyä pienen tauon ja mä menin juttelemaan Lauran kans sivummalle. -Toi sun flirttailus on naurettavaa. -Joo,no tsori,mut tä on mun duunia.
-Hah,paneks sä kaikkia noita muijia,just sillee ku aina meiänkin aikana. Me oltiin ehditty vaihtamaan pari lausetta ja jo oli tappelu pystyssä. -Älä nyt hei haasta riitaa,jooko? Laura oli hetken hiljaa,mua huudettiin takasin tiskin taakse. -Mun tarttis mennä... -Pete,mä oon vähän miettinyt...pitäiskö meiän yrittää vielä? -Nyt taitaa olla liian myöhästä. Mä menin takas duuniin,piri selvästi vaikutti mun olotilaani,ei mua nyt kiinnostanut jauhaa menneistä. Laura lähti juosten pois. -Pete,teets sä mulle margaritan?
Kaikki jatku lähes ennallaan, kaks päivää ennen mun lähtöä Laura tuli käymään. Se istui mun sohvalle,näytti taas niin pieneltä ja suloiselta,et mun teki mieli rutistaa sitä. Mä olin muutama päivä sitten laittanut Lauralle viestin mun lähdöstä,joten meiän suhteen mitään ei ollu enää tehtävissä. -Pete,voink mä kysyä sulta yhtä juttua? -Tottakai,ihan mitä vaan. -Kuin monta kertaa sä petit mua sen meiän neljän kuukauden aikana? Mä menin aika vaikeeks, kävelin parvekkeelle ja sytytin röökin. Laura käveli mun taakse,se vaati vastausta. -Vastaa nyt,ei sillä kuitenkaan enää oo merkitystä. -Tota...ehkä viis,mut mä olin aina super muusissa,eikä ne ollu mulle muuta ku seksiä,sua mä rakastin! -Tajuuk sä edes kuin paljon sä oot satuttanut mua,miks? Mä olin taas ihan hiljaa. -Pete,miks?! -Vittu,en mä tiiä! -Sä et välitä mistään,miten sä voit olla tollanen. Mä painoin pääni alas ja olin taas hetken ihan hiljaa,se keskustelu päätty siihen. Laura jäi mun luokse kuitenkin yöks,se halus sitä ite ja tietenkin mäkin halusin. Sinä yönä me rakasteltiin viimeistä kertaa. Yöllä me vielä juteltiin ja sovittiin,et Hesassa mä laitan mun elämäni kuntoon ja kun mä palaan,me yritetään uudestaan. Sen jälkeen mä en enää nähnyt Lauraa,mä lähdin Helsinkiin 24.8
Nyt tosta kaikesta on kulunut vähän yli kaks vuotta,mä olen vihdoin palaamassa Turkuun. Asiat on edelleen sekasin,vielä pahemmin kun lähtiessä. Mun sekoilut meni Hesassa vaan rankemmiks. Vuosi sitten mä sotkeuduin heroiiniin. Siihen aikoihin kun mä käytin heroiinia,mä tapasin yhden Turkulaisen mallin,Jennyn. Mä pyörittiin yhdessä pari kuukautta ja tuloksena siitä syntyi Daniela, mun pieni tyttäreni. Mä menin vierotukseen ja elämä jatkui jotenkin eteenpäin. Laurasta mä olen kuullut jotain sillon tällön,se opiskelee yliopistossa historiaa. Meillä ei oo enää yhteistä tulevaisuutta,se ei halua tällasta kusipäätä,niinku ei kukaan muukaan. Sitä paitsi mun elämä tuskin tästä koskaan muuttuu. Kyl mulle mahdollisuuksia tarjottiin,mä en vaan koskaan tarttunut niihin.
Nyt me kaikki kolme: mä,Jenny ja pikku-Daniela ollaan lähdössä Turkuun. Mä ja Jenny ei olla enää yhdessä ja ne aikoo Danielan kanssa jatkaa Turusta Tukholmaan. Mä nostan Danielan mun syliin,otan Jennyä kädestä kiinni ja me noustaan junaan. Tän ohikiitävän matkan ajan me ollaan perhe ja ulkopuoliset luulee mua hyväks isäks. Sellanen musta olis tullutkin,mulle ei vaan koskaan annettu tilaisuutta näyttää sitä.
-Pete-
Ilta oli kiireinen,porukkaa lappas sisälle,baaritiskillä oli kauhea tungos ja meillä alimiehitys. Jossain vaiheessa iltaa Laura tuli sisälle,se oli vast pari kuukautta sitten täyttänyt kahdeksantoista ja tä oli sen eka ilta meiän yökerhossa. Me oltiin jo alussa sovittu,ettei Laura tule tähän baariin jos mä olen duunissa. Työ-aikana mä olen sinkku ja niin mun pitää käyttäytyä ja ainakaan mä en olis jaksanut kattoa jos mun muija flirttailis jokaisen asiakkaan kans,joten Laura ei edes halunnut tulla koskaan tähän baariin. Mut nyt asiat oli toisin,me ei enää seurusteltu. Mä sain pidettyä pienen tauon ja mä menin juttelemaan Lauran kans sivummalle. -Toi sun flirttailus on naurettavaa. -Joo,no tsori,mut tä on mun duunia.
-Hah,paneks sä kaikkia noita muijia,just sillee ku aina meiänkin aikana. Me oltiin ehditty vaihtamaan pari lausetta ja jo oli tappelu pystyssä. -Älä nyt hei haasta riitaa,jooko? Laura oli hetken hiljaa,mua huudettiin takasin tiskin taakse. -Mun tarttis mennä... -Pete,mä oon vähän miettinyt...pitäiskö meiän yrittää vielä? -Nyt taitaa olla liian myöhästä. Mä menin takas duuniin,piri selvästi vaikutti mun olotilaani,ei mua nyt kiinnostanut jauhaa menneistä. Laura lähti juosten pois. -Pete,teets sä mulle margaritan?
Kaikki jatku lähes ennallaan, kaks päivää ennen mun lähtöä Laura tuli käymään. Se istui mun sohvalle,näytti taas niin pieneltä ja suloiselta,et mun teki mieli rutistaa sitä. Mä olin muutama päivä sitten laittanut Lauralle viestin mun lähdöstä,joten meiän suhteen mitään ei ollu enää tehtävissä. -Pete,voink mä kysyä sulta yhtä juttua? -Tottakai,ihan mitä vaan. -Kuin monta kertaa sä petit mua sen meiän neljän kuukauden aikana? Mä menin aika vaikeeks, kävelin parvekkeelle ja sytytin röökin. Laura käveli mun taakse,se vaati vastausta. -Vastaa nyt,ei sillä kuitenkaan enää oo merkitystä. -Tota...ehkä viis,mut mä olin aina super muusissa,eikä ne ollu mulle muuta ku seksiä,sua mä rakastin! -Tajuuk sä edes kuin paljon sä oot satuttanut mua,miks? Mä olin taas ihan hiljaa. -Pete,miks?! -Vittu,en mä tiiä! -Sä et välitä mistään,miten sä voit olla tollanen. Mä painoin pääni alas ja olin taas hetken ihan hiljaa,se keskustelu päätty siihen. Laura jäi mun luokse kuitenkin yöks,se halus sitä ite ja tietenkin mäkin halusin. Sinä yönä me rakasteltiin viimeistä kertaa. Yöllä me vielä juteltiin ja sovittiin,et Hesassa mä laitan mun elämäni kuntoon ja kun mä palaan,me yritetään uudestaan. Sen jälkeen mä en enää nähnyt Lauraa,mä lähdin Helsinkiin 24.8
Nyt tosta kaikesta on kulunut vähän yli kaks vuotta,mä olen vihdoin palaamassa Turkuun. Asiat on edelleen sekasin,vielä pahemmin kun lähtiessä. Mun sekoilut meni Hesassa vaan rankemmiks. Vuosi sitten mä sotkeuduin heroiiniin. Siihen aikoihin kun mä käytin heroiinia,mä tapasin yhden Turkulaisen mallin,Jennyn. Mä pyörittiin yhdessä pari kuukautta ja tuloksena siitä syntyi Daniela, mun pieni tyttäreni. Mä menin vierotukseen ja elämä jatkui jotenkin eteenpäin. Laurasta mä olen kuullut jotain sillon tällön,se opiskelee yliopistossa historiaa. Meillä ei oo enää yhteistä tulevaisuutta,se ei halua tällasta kusipäätä,niinku ei kukaan muukaan. Sitä paitsi mun elämä tuskin tästä koskaan muuttuu. Kyl mulle mahdollisuuksia tarjottiin,mä en vaan koskaan tarttunut niihin.
Nyt me kaikki kolme: mä,Jenny ja pikku-Daniela ollaan lähdössä Turkuun. Mä ja Jenny ei olla enää yhdessä ja ne aikoo Danielan kanssa jatkaa Turusta Tukholmaan. Mä nostan Danielan mun syliin,otan Jennyä kädestä kiinni ja me noustaan junaan. Tän ohikiitävän matkan ajan me ollaan perhe ja ulkopuoliset luulee mua hyväks isäks. Sellanen musta olis tullutkin,mulle ei vaan koskaan annettu tilaisuutta näyttää sitä.
-Pete-
Vastaukset 2
Vanhimmat
...kun kerroit tän tarinan, se tosiaan oli opettavainen... Mä oikeesti uskon että toi on tositarina, tai mitä sillä on väliä, aidolta ainakin olit sen saanut kuulostamaan. Miten huumeet riudutta a ihmisen. Joku aika sitten mulla oli sellanen hällä väliä kuha on hauskaa- fiilis meneillää ja olisin varmasti ottanu ruohoo jos ois tarjottu, mutta onneks se tilanne ei osunut tuohon kauteen. Tekstisi luettuani osaan sanoa huumeillekin jyrkän EIn! Eihän kukaan meistä halua tuollaista elämää? Jos tä tosiaan oli sun elämäntarinas, niin koita pärjätä ja päästä eteenpäin!
kommenteista,tarina tosiaan oli tosi.Tällä hetkellä mun elämä menee jotenkin eteenpäin. Aika rankka juttu toi varmaan oli tälle palstalle,mut hyvä jos siitä oli sulle jotain hyötyä. Päivä kerrallaan eteenpäin, vaikka mä tiedän etten varmaan koskaan muutu tästä miksikään, noi huumeet on kuitenkin nyt pysynyt menneisyydessä, mutten mä ehjä ole vielä pitkään aikaan. Kai se tosiaan on niin ettei sitä "pohjimmaista" luonnetta voi koskaan muuttaa. Mut kiitos sulle=)