Ensimmäisen novellini ensimmäinen osio - sorry oikolukemattomuus. Jatkoa tulee jos halutaan...
-----------
Heräsin aamulla auringon paistaessa silmiini. Makuuhuoneen verho oli jäänyt jälleen vetämättä kunnolla ikkunan eteen, joten aamuaurinko pääsi pistämään suoraan sänkyyni. Vääntelehdin pari kertaa eri asentoihin, kunnes tajusin, ettei nukkumisesta tulisi enää mitään.
Kännykkäni kello näytti 6:45 ja huokaisin mielessäni: ”Eikö sitä edes lomallaan saa nukkua raudassa”. Ryömin sängystäni ylös ja menin laittamaan kahvia tulemaan ja sitten suorilta suihkuun. Pistin kylmähkön veden juoksemaan ja tartuin miehisyyteeni, joka oli puolittaisessa aamuseisokissa edelleen. Kusin suihkussa ja naureskelin itsekseni: ”Tätä ei tyttöystäväni olisi varmaankaan sallinut.” Olin eronnut Sirpasta jo 3 kuukautta sitten, mutta edelleen hän tuli mieleeni erilaisissa tilanteissa. En häntä sinällään kaivannut, mutta 3 kk puute toisaalta toi kaikenlaisia ajatuksia mieleen. Sirpan kanssa harrastimme seksiä aika ahkerasti, vaikka suhteemme kestikin vain puolisen vuotta.
Meinasin laittaa suihkun jälkeen pornoleffan pyörimään ja helpottaa oloani, mutta sitten muistui mieleeni sovittu ”kiireellinen” aikataulu mökkireissulle. Olin meinaan edellisenä iltana terassilla sopinut pitkäaikaisen ”tyttöystäväni” Miran kanssa, että menemme viettämään minun 30 v synttäreitäni vanhempieni mökille. Olemme tunteneen Miran kanssa toisemme n. 8 vuotta, mutta emme ole koskaan olleet seksuaalisessa suhteessa. Osittain siksi, että emme ole olleet koskaan samaa aikaa vapaalla – näin ainakin minä haaveilin. Mira meinaan oli mielestäni oikea seksipommi: isot silmät, nöpö nenä, suuri suu, ristiveriset pitkät hiukset, terhakkaat pienet rinnat ja upea takamus.
Join kupin kahvia ja menin takaisin kylppäriin ajamaan partani. Katsoin peilistä itseäni hetken – miltä 30 vuotta elämää näyttäisi: hiusraja oli paennut jo 2-3 senttiä, tummiin kulmakarvoihin oli tullut pari harmaata haituvaa (nyt jo) ja kasvonpiirteeni oli vähän pyöristynyt. Tämän havainnon tein ja hyppäsin vielä vaa-alle… 96 kilooon viisari voimakkaan heilunnan jälkeen pysähtyi ja ajattelin, että kaukana ovat ne urheilunuoruuden 75 kilon mitat. Äkkiä laskeskelin mielessäni ihannemittoja ja jäin harmissani 10 kiloa miinukselle. Olen meinnaan 186 senttinen, joten ihannepainokseni muistelin 86 kiloa.
Sivelin partavaahtoa kasvoilleni ja otin höylän käteeni. Muutamalla tottuneella vedolla pääsin eroon kolmen päivän sängestä ja sitten vielä FA-Menniä poskille. Olin haaveillut opiskeluaikoinani kasvattavani täysparran, mutta kun tuo parran väri poskilla oli niin erilainen kuin leuan alla, niin olin luopunut koko ideasta. Huomasin partavehkeitä kaappiin laittaessani ,Miran viime vierailulla jättämän hiussoljen ja miehisyyteni heräsi taas. Naureskelin itsekseni omaa puutostilaani, kunnes puhelin soi. Huomasin soittajan olevan Mira.
- Janne moi – mitäs kuuluu?
- ”moi – onks ok jos mä tuun sinne 9 aikaan?”
- Toki – mä oon jo pakannut.
- ”En usko ikinä – heitä nyt ne tarvittavat tavarat kassiin, niin lähdetään.”
Mira sulki puhelun ja meikkis rupes kiireellä etsimään puhtaita kalsareita mukaan. Harmistuksekseni huomasin, etten ollut kysynyt, kumman autolla mennään. Olisin niin halunnut päästä esittelemään, jo puhelimessa, omaa uuttaa autoani, jonka olin 30 v lahjaksi itselleni ostanut. No eihän tuo nyt ollut uutta Accordia kummempi, mutta kumminkin…
Puhelimeni soi vartin yli yhdeksän:
- ”Moi, tuut sää tänne alas? Mää ootan tässä pihalla sakkopaikalla.”
- Mää tuun heti.
Nappasin jääkaapista Speyburn whisky pullon ja mäyräkoiran olutta. Ajattelin että näistä löytyy joko vauhtia haaveisiini, tai sitten lohdutusta murheeseen. Otin vielä makuupussin jostain syystä mukaan, vakka tiesin, ettei sitä mökillä tarvittaisikaan. Talsin alakertaan ja näin Miran: Hänellä oli päällään erittäin kireä farkkuhame, jossa vaaleita laikkuja ”juuri oikeilla” kohdilla. Ajattelin mielessäni, että Jiihaa – nyt pistetään kaikki peliin.
- ”Kumman autolla mennään”?
- No ihan sama, mutta mennään vaikka mun uudella, heitin.
- ”Täh – ootko ostanut uudean auton”?
- Joo – en nyt Accordia kummempaa, mutta ilmastointi siitä nyt kumminkin löytyy.
- ”JIIHAA – mää jo ajattelin että mun tarvii ajaa ilman vaatteilta – hihih”
- No voidaan laittaa ilmastointi lämpimälle – vastasin.
Lastasimme auton ja lähdimme 75 km matkalle. Juttelimme matkan aikana niitä näitä menneistä tapahtumista. Minä välttelin tietoisesti puhumasta mistään Miraan liittyvästä, koska olin epähuomioissa laittanut jalkaani kireähköt sortsit ja tiesin miehisyyteni heräävä, jos ajatukset villiintyy tai tuijottelen liiaksi Miran paljasta polvea, joka vaihdekepin vieressä vilkkui.
Saavuimme mökilleni n. tuntia myöhemmin ja aloimme purkamaan safkoja, joita Mira oli varannut mukaan: safkaa oli kahdessa eri kylmälaukussa ja yhdessä isossa lätkäkassissa. Hän oli luvannut tuoda safkat molemmille ja omat juomansa. Minulle oli kauhea järkytys kun ”safkoja” jääkaappiin purkaessa löytyi ainoastaan vihanneksia dippikastikkeiden kera.
- Missä kaikki makkarat ja grillihiilet on???
- ”No onhan sulla omat makkarat”, kommentoi Mira ja lähti purkamaan hymyille omaa kassiaan verannalle. Verannalle levisi iso huopa, jota piti kuulemma tuulettaa.
- Mulla on kyllä juotavaa, mutta en mää safkoja ottanut.
- ”Höpsö – kyllä nekin riittä! Mennäänkö uimaan? Mä ainakin meen.”
- Höpsö sana soi korvissani… Mira ei ollut koskaan käyttänyt moista minusta… ”No menään vaan - uikkareita en tosin ottanut mukaan”
- ”Ei sillä väliä - ollaanhan me toisemme alasti nähty.
Funtsin julmetusti – missä ihmeessä oltaisiin nähty toisemme alasti… En keksinyt vastausta, joten päätin heittää vaatteeni verannalle ja juosta järveen. Mira seurasi perässäni. Hänellä oli tosin kauheaksi pettymyksekseni uikkarit päällä. ”täysin epäreilua” ajattelin.
-----------
Heräsin aamulla auringon paistaessa silmiini. Makuuhuoneen verho oli jäänyt jälleen vetämättä kunnolla ikkunan eteen, joten aamuaurinko pääsi pistämään suoraan sänkyyni. Vääntelehdin pari kertaa eri asentoihin, kunnes tajusin, ettei nukkumisesta tulisi enää mitään.
Kännykkäni kello näytti 6:45 ja huokaisin mielessäni: ”Eikö sitä edes lomallaan saa nukkua raudassa”. Ryömin sängystäni ylös ja menin laittamaan kahvia tulemaan ja sitten suorilta suihkuun. Pistin kylmähkön veden juoksemaan ja tartuin miehisyyteeni, joka oli puolittaisessa aamuseisokissa edelleen. Kusin suihkussa ja naureskelin itsekseni: ”Tätä ei tyttöystäväni olisi varmaankaan sallinut.” Olin eronnut Sirpasta jo 3 kuukautta sitten, mutta edelleen hän tuli mieleeni erilaisissa tilanteissa. En häntä sinällään kaivannut, mutta 3 kk puute toisaalta toi kaikenlaisia ajatuksia mieleen. Sirpan kanssa harrastimme seksiä aika ahkerasti, vaikka suhteemme kestikin vain puolisen vuotta.
Meinasin laittaa suihkun jälkeen pornoleffan pyörimään ja helpottaa oloani, mutta sitten muistui mieleeni sovittu ”kiireellinen” aikataulu mökkireissulle. Olin meinaan edellisenä iltana terassilla sopinut pitkäaikaisen ”tyttöystäväni” Miran kanssa, että menemme viettämään minun 30 v synttäreitäni vanhempieni mökille. Olemme tunteneen Miran kanssa toisemme n. 8 vuotta, mutta emme ole koskaan olleet seksuaalisessa suhteessa. Osittain siksi, että emme ole olleet koskaan samaa aikaa vapaalla – näin ainakin minä haaveilin. Mira meinaan oli mielestäni oikea seksipommi: isot silmät, nöpö nenä, suuri suu, ristiveriset pitkät hiukset, terhakkaat pienet rinnat ja upea takamus.
Join kupin kahvia ja menin takaisin kylppäriin ajamaan partani. Katsoin peilistä itseäni hetken – miltä 30 vuotta elämää näyttäisi: hiusraja oli paennut jo 2-3 senttiä, tummiin kulmakarvoihin oli tullut pari harmaata haituvaa (nyt jo) ja kasvonpiirteeni oli vähän pyöristynyt. Tämän havainnon tein ja hyppäsin vielä vaa-alle… 96 kilooon viisari voimakkaan heilunnan jälkeen pysähtyi ja ajattelin, että kaukana ovat ne urheilunuoruuden 75 kilon mitat. Äkkiä laskeskelin mielessäni ihannemittoja ja jäin harmissani 10 kiloa miinukselle. Olen meinnaan 186 senttinen, joten ihannepainokseni muistelin 86 kiloa.
Sivelin partavaahtoa kasvoilleni ja otin höylän käteeni. Muutamalla tottuneella vedolla pääsin eroon kolmen päivän sängestä ja sitten vielä FA-Menniä poskille. Olin haaveillut opiskeluaikoinani kasvattavani täysparran, mutta kun tuo parran väri poskilla oli niin erilainen kuin leuan alla, niin olin luopunut koko ideasta. Huomasin partavehkeitä kaappiin laittaessani ,Miran viime vierailulla jättämän hiussoljen ja miehisyyteni heräsi taas. Naureskelin itsekseni omaa puutostilaani, kunnes puhelin soi. Huomasin soittajan olevan Mira.
- Janne moi – mitäs kuuluu?
- ”moi – onks ok jos mä tuun sinne 9 aikaan?”
- Toki – mä oon jo pakannut.
- ”En usko ikinä – heitä nyt ne tarvittavat tavarat kassiin, niin lähdetään.”
Mira sulki puhelun ja meikkis rupes kiireellä etsimään puhtaita kalsareita mukaan. Harmistuksekseni huomasin, etten ollut kysynyt, kumman autolla mennään. Olisin niin halunnut päästä esittelemään, jo puhelimessa, omaa uuttaa autoani, jonka olin 30 v lahjaksi itselleni ostanut. No eihän tuo nyt ollut uutta Accordia kummempi, mutta kumminkin…
Puhelimeni soi vartin yli yhdeksän:
- ”Moi, tuut sää tänne alas? Mää ootan tässä pihalla sakkopaikalla.”
- Mää tuun heti.
Nappasin jääkaapista Speyburn whisky pullon ja mäyräkoiran olutta. Ajattelin että näistä löytyy joko vauhtia haaveisiini, tai sitten lohdutusta murheeseen. Otin vielä makuupussin jostain syystä mukaan, vakka tiesin, ettei sitä mökillä tarvittaisikaan. Talsin alakertaan ja näin Miran: Hänellä oli päällään erittäin kireä farkkuhame, jossa vaaleita laikkuja ”juuri oikeilla” kohdilla. Ajattelin mielessäni, että Jiihaa – nyt pistetään kaikki peliin.
- ”Kumman autolla mennään”?
- No ihan sama, mutta mennään vaikka mun uudella, heitin.
- ”Täh – ootko ostanut uudean auton”?
- Joo – en nyt Accordia kummempaa, mutta ilmastointi siitä nyt kumminkin löytyy.
- ”JIIHAA – mää jo ajattelin että mun tarvii ajaa ilman vaatteilta – hihih”
- No voidaan laittaa ilmastointi lämpimälle – vastasin.
Lastasimme auton ja lähdimme 75 km matkalle. Juttelimme matkan aikana niitä näitä menneistä tapahtumista. Minä välttelin tietoisesti puhumasta mistään Miraan liittyvästä, koska olin epähuomioissa laittanut jalkaani kireähköt sortsit ja tiesin miehisyyteni heräävä, jos ajatukset villiintyy tai tuijottelen liiaksi Miran paljasta polvea, joka vaihdekepin vieressä vilkkui.
Saavuimme mökilleni n. tuntia myöhemmin ja aloimme purkamaan safkoja, joita Mira oli varannut mukaan: safkaa oli kahdessa eri kylmälaukussa ja yhdessä isossa lätkäkassissa. Hän oli luvannut tuoda safkat molemmille ja omat juomansa. Minulle oli kauhea järkytys kun ”safkoja” jääkaappiin purkaessa löytyi ainoastaan vihanneksia dippikastikkeiden kera.
- Missä kaikki makkarat ja grillihiilet on???
- ”No onhan sulla omat makkarat”, kommentoi Mira ja lähti purkamaan hymyille omaa kassiaan verannalle. Verannalle levisi iso huopa, jota piti kuulemma tuulettaa.
- Mulla on kyllä juotavaa, mutta en mää safkoja ottanut.
- ”Höpsö – kyllä nekin riittä! Mennäänkö uimaan? Mä ainakin meen.”
- Höpsö sana soi korvissani… Mira ei ollut koskaan käyttänyt moista minusta… ”No menään vaan - uikkareita en tosin ottanut mukaan”
- ”Ei sillä väliä - ollaanhan me toisemme alasti nähty.
Funtsin julmetusti – missä ihmeessä oltaisiin nähty toisemme alasti… En keksinyt vastausta, joten päätin heittää vaatteeni verannalle ja juosta järveen. Mira seurasi perässäni. Hänellä oli tosin kauheaksi pettymyksekseni uikkarit päällä. ”täysin epäreilua” ajattelin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
...on jatkamisen arvoinen.
Mutta kiirehdithän aikataulussasi!;)
ihan perseestä. Jos et ole sattunut huomaamaan, tämä on seksinovellipalsta, eikä minkä tahansa tarinoiden kertomispaikka. Tuossa sinun tarinassasi seksiä ei ollut siivuakaan, joten jos sitä ei ala jutuissasi olemaan, niin ällä suotta jatka.