¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
aikakirjoihin ei jää
mitään merkintää
yksikään kalliomaalaus
ei paljasta jälkipolville
yksityiskohtia
olisipa paikalla
ollut paparazzi
muita ei ollut
vain me
arat rakastavaiset
huumaavine
suudelminemme
etsimässä toisiamme
eikä mitään merkintää
jälkipolville
missään
surullista
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
aikakirjoihin ei jää
mitään merkintää
yksikään kalliomaalaus
ei paljasta jälkipolville
yksityiskohtia
olisipa paikalla
ollut paparazzi
muita ei ollut
vain me
arat rakastavaiset
huumaavine
suudelminemme
etsimässä toisiamme
eikä mitään merkintää
jälkipolville
missään
surullista
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Vastaukset 16
Vanhimmat
...säilyy sentään sydämessä aikansa.
eihän sitä tiedä jos teet/teit jo
runojen runon ja joskus tulevaisuudessa
järjestetään sille paikalle opastettuja
suosittuja retkiä jossa selitetään että
tämä paikka oli suuri innoittaja mestari
marinille joka innoitti hänen kirjoittamaan
mm runon:surullista.. tällä PAIKALLA.
näinkin voi käydä!!!
hyvä mestari marin!!!
Tulen aina niin liikuttuneeksi
sinun viesteistäsi,
osaat kyllä kieputtaa sanoja
siellä vaarojen juurella:)
Paljon kiitoksia Runo.
Kaunista viikonloppua:)
en, että mistä Sinä nämä kaikki runosi oikein
synnytät. Tai tajuanhan minä tietty toisaalta,
että Sinun sielusihan se auttaa enemmän kuin mi-
kään näiden synnyssä. Ja Sinun uskomattoman upea
sanavarastosi taitaa olla pohjaton, pohjaton.
Talteen mennee, että napsuu - tiijä se !
* mumisee taas kerran, että ei opi ite mittää *
Mikä hiivatin sanavarasto, se vanha
pärekorin rämänen, homeessa
ja hämähäkinseittien peitossa,
siitäkö sinä puhut?
Ei kannata hätäillä, jos et ymmärrä,
sittenhän meitä
on tässä kaksi, sinä ja minä.
Ja minä, en etenkään mitään ymmärrä.
Ymmärräthän?
Kiitos ymmärtämättömyydestänne, madam:))
...niin totta.
Hirvittävä paradoksi on se miten korvaamattomia jotkut hetket on yhdelle ihmiselle, ja miten yhdentekeviä ne on muille.
Lempiharrastukseni on katsella vanhoja valokuvia menneistä ihmisistä, jotka kaikki olivat aikoinaan korvaamattomia. Ja heidän kokemansa rakkauden hetket ja tunteiden kuohut kenties elämää suuremmat.
Surullista.
kuinka välillä toivonkaan
että polun päässä
näkyisi mies
hattu ja reppu
hän kulkisi pihani läpi
jättäisi tuoksunsa
ja puhuisi sieluni
täyteen ihanuuksia
miten suutelisin
pois hänen murheensa
edes hetkeksi
ja lähdön hetkellä
pudottaisin hänen
taskuunsa keijupölyä
turvaksi elämäntielle
Dundeelle
Marin
Kauniista runostasi!
Jospa polun päässä joskus olisi tosiaan mies hattuineen ja reppuineen. Kuka tietää. Kitara olallaan, sydän täynnä laulamattomia rakkauslauluja.
Piirtelin sinulle kartan yötaivaalle,
sitä seuraamalla kitara saattaa löytää perille ja tuo laulut tullessaan:)
herkän runon kirjoitit.Mutta ne hetket ovat arvokkaita jotka saa viettää rakkkaan kanssa kahdestaan.Sulle toivon suurta rakkautta.Sydämelliset kiitokset!*halaus*
Surullinen pohjaväre, vaan
yö on toivoa täynnä, sinne voi
kadota, sieltä voi palata.
Kyse on valinnasta.
Kiitos ystäväni *rakkaudenlahja*
Sinä olet runoilijatar, ja aistit hiljaisen
tunnelman mennentullen. Sinun vaistot ja tarkat
ne näkyvät runoissasi.
Sinua kiitän näistä sanoistasi lämpimästi,
ne tulivat mielentilani huomioon
ottaen oikealla hetkellä ja pelastivat minut.
--
Niin ei
ole tarkoitettu aina
kirjoitukset avautuvat vain
ymmärtäjilleen
onhan heitä
joita emmä näe
me vain
elämää etsivät
elämänjanoisina
me vain
eläen
--
se salattu on
sitä eivät kaikki näe
niille
joille taito on annettu
aukeavat myös salaisuudet
salaisuudet on
eikä muiden tarvitse niitä tietää
ne jotka tietävät
osaavat pitää antaumuksella
tiedot ominaan
kuolevaisia hekin vain ovat
päällä maan
tässä ajassa
kunnes kuolema meidät kaikki erottaa
Tieto lisää tuskaa,
tuska laittaa etsimään tietoa.
Täällä kuljemme,
jokainen omat polkumme
ja niin on hyvä.