Oi mikä ihanuus
mikä kuulakkuus, oli
vielä 60-luvun lopullakin,
Karviassa ja muuallakin,
tässä kauniissa kesän maassa.
Ilma oli hapekasta, raikasta hengittää,
vaikka tietysti lehmät, ilman korvakoruja
antoivatkin oman tuoksunsa maalaismaisemaan;
silloin oli RAKKAUTTA ILMASSA!
Sen tuoksu oli KESÄN TUOKSU!
Veneen lipuessa järvellä
tyynen veden yäpuolella
se kietoi meidät, lämpimään vaippaansa
jonka alla, sen näkymättömän alla
alkoi syntyä, sielujemme yhteys.
Näkymättömät solut, rakkauden lämmössä lisääntyen
ne alkoivat meitä yhdistämään...
Nyt nuoruuden rakkaudenmaisemat
ovat jo aikoja sitten ne ränsistyneet
Ei niihin enää, voi muisteloihin mennä
Tuntuu ett', kovakoruilla mauttomilla,
noilla keltamuovisilla, ne ovat lehmätkin jo pilanneet...
Suru vain tulee tästä, alennuksen maasta
Ei ruovikkojärvelläkään unohtaa saata
miten kaikki saasta, nyt täyttää tätä maata.
Ilmapiiri tän maan, on nyt ihmisen ahneuden saastaa täynnä
ja jos sen savolaiseen, muka lupsakkaan tyyliin sanoisin
"eipä oes osanna uavistaa; että tässä näin käynnä"...
Mutt' rakkautta samaa, tähän maahan vieläkin vaalia voimme
me silloinkin, rukouksin rakentaen, tälle maalle, oman panoksemme toimme
Täällä hikoillen, pahalle haisten, senkin kuulla saimme
me rakkaitten lehmiemme lantaa loimme
ja kuin versoen mullasta, siinä itsekin kasvaen
me maahan tähän, yhteyttä aitoa koimme.
Lapsemme kasvatimme, emme tavaran paljoutta palvoen
mutt' Herran nuhteessa, rukoillen ja valvoen.
Monet muut, silloinkaan, sitä eivät enää tehneet,
niin tulivatkin "uudet tuulet",
voisi kai sanoa, tuli ihan uudet pakanuudet
Sodan jälkeen, kun jaloilleen pääsi tää kristikansa
eivät kai enää Jumalalle tarvetta, nähneet hyvinvoinniltansa;
Tulivat tilalle, kaikki nämä nykyajan ihanuudet
tuli TV:t, autot, autot uudet ja muutkin mukavuudet
Ja kaiken sen, ihanuuden kruunaten,
kansa tää, keskioluensa, sai kauppoihin; voi elämää!
On ihanuutta tätä, nyt kestänyt jo
niin, kohta jo joltinenkin ihmisikä;
ei sellainen ikä, mitä raamattu hyvinkin lupaa
mutt' ikä ihmisen sellaisen, johon moni jo päätyi
suurkuluttaja siis tuon keskioluen.
Kuka hankeen jäätyi, kellä maksa sanoi poks,
vaikka kestikin se kyllä "koko elämän", kuten lauloi tuo,
joka aikoinaan myös kertoi, ett mielellään hän myös olutta juo.
Hänkö läpi ajoi vateen olutaatteen, mutt' kesken poistui hänkin keskuudestamme,
niin nyt R-kioskeistamme, oluensa jo saavat RAAKKAAT lapsenlapsemme...
Nyt sinulta vain pyydän, RAKAS JUMALA,
sä vielä voit RAKKAUDESSAS armahtaa ja pelastaa
synnyinmaamme kauniin, tämän RAKKAAN SUOMENMAAN!
Jumala siunatkoon rakkaudessaan ja armollisuudessaan Suomea ja suomen kansaa!
mikä kuulakkuus, oli
vielä 60-luvun lopullakin,
Karviassa ja muuallakin,
tässä kauniissa kesän maassa.
Ilma oli hapekasta, raikasta hengittää,
vaikka tietysti lehmät, ilman korvakoruja
antoivatkin oman tuoksunsa maalaismaisemaan;
silloin oli RAKKAUTTA ILMASSA!
Sen tuoksu oli KESÄN TUOKSU!
Veneen lipuessa järvellä
tyynen veden yäpuolella
se kietoi meidät, lämpimään vaippaansa
jonka alla, sen näkymättömän alla
alkoi syntyä, sielujemme yhteys.
Näkymättömät solut, rakkauden lämmössä lisääntyen
ne alkoivat meitä yhdistämään...
Nyt nuoruuden rakkaudenmaisemat
ovat jo aikoja sitten ne ränsistyneet
Ei niihin enää, voi muisteloihin mennä
Tuntuu ett', kovakoruilla mauttomilla,
noilla keltamuovisilla, ne ovat lehmätkin jo pilanneet...
Suru vain tulee tästä, alennuksen maasta
Ei ruovikkojärvelläkään unohtaa saata
miten kaikki saasta, nyt täyttää tätä maata.
Ilmapiiri tän maan, on nyt ihmisen ahneuden saastaa täynnä
ja jos sen savolaiseen, muka lupsakkaan tyyliin sanoisin
"eipä oes osanna uavistaa; että tässä näin käynnä"...
Mutt' rakkautta samaa, tähän maahan vieläkin vaalia voimme
me silloinkin, rukouksin rakentaen, tälle maalle, oman panoksemme toimme
Täällä hikoillen, pahalle haisten, senkin kuulla saimme
me rakkaitten lehmiemme lantaa loimme
ja kuin versoen mullasta, siinä itsekin kasvaen
me maahan tähän, yhteyttä aitoa koimme.
Lapsemme kasvatimme, emme tavaran paljoutta palvoen
mutt' Herran nuhteessa, rukoillen ja valvoen.
Monet muut, silloinkaan, sitä eivät enää tehneet,
niin tulivatkin "uudet tuulet",
voisi kai sanoa, tuli ihan uudet pakanuudet
Sodan jälkeen, kun jaloilleen pääsi tää kristikansa
eivät kai enää Jumalalle tarvetta, nähneet hyvinvoinniltansa;
Tulivat tilalle, kaikki nämä nykyajan ihanuudet
tuli TV:t, autot, autot uudet ja muutkin mukavuudet
Ja kaiken sen, ihanuuden kruunaten,
kansa tää, keskioluensa, sai kauppoihin; voi elämää!
On ihanuutta tätä, nyt kestänyt jo
niin, kohta jo joltinenkin ihmisikä;
ei sellainen ikä, mitä raamattu hyvinkin lupaa
mutt' ikä ihmisen sellaisen, johon moni jo päätyi
suurkuluttaja siis tuon keskioluen.
Kuka hankeen jäätyi, kellä maksa sanoi poks,
vaikka kestikin se kyllä "koko elämän", kuten lauloi tuo,
joka aikoinaan myös kertoi, ett mielellään hän myös olutta juo.
Hänkö läpi ajoi vateen olutaatteen, mutt' kesken poistui hänkin keskuudestamme,
niin nyt R-kioskeistamme, oluensa jo saavat RAAKKAAT lapsenlapsemme...
Nyt sinulta vain pyydän, RAKAS JUMALA,
sä vielä voit RAKKAUDESSAS armahtaa ja pelastaa
synnyinmaamme kauniin, tämän RAKKAAN SUOMENMAAN!
Jumala siunatkoon rakkaudessaan ja armollisuudessaan Suomea ja suomen kansaa!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.