Mitä nuo sanat sinulle kertovat?Onko unelma rakkaudesta,että parantuisit syövästä-vai onko unelma rakkaudesta sitä,että kokisit sairautesi hetkelläkin rakkautta,vaikka toivo olisi jo mennyt?Onko unelmasi sitä,että sairaudestasi huolimatta,sinua rakastettaisiin niin,kuin syöpääsi ei olisi olemassakaan?Onko itsepetosta toivoa olevansa rakastettu ihminen syöpineen ja muine vajavaisuuksineen?Rakastaako minua kukaan,jos he olettavat minun kuolevan pian?Miksi se olisi este rakastamiselle?Rakkautta voi kokea niin monin eri tavoin-ehkä osa siitä on sääliä-pelkoakin ehkä,kuinka kuolevaan voi ottaa kontaktin olematta "ylipirteä toivontuoja"-itkevä,jota kuoleva yrittää lohduttaa!Kuinka voin osoittaa rakastavani häntä omana itsenään ja haluavani kulkea hänen kanssaan läpi kivun-läpi kuoleman pelon?Olla hänen vierellään loppuun asti-niin kauan,kunnes hän on siirtynyt rajan toiselle puolelle?Rakkauteni häneen kasvaa joka päivä,sillä niitä päiviä on vähän enää jäljellä-voin olla hänen vierellään,kertoa rakkaudestani,muistellen yhteisiä aikoja,jolloin mikään ei ollut onnemme tiellä.Ja toivon ja uskon hänen ymmärtävän,että rakkautemme oli jotain niin ihmeellistä ja kaunista,ettei kukaan hänen jälkeensä voi hänen tilalleen tulla.Hän-minun elämäni-rakkauteni-kaikkeni!
Unelma rakkaudesta!
Unelma huomisesta-
1275
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tunteesi häntä kohtaan,voi muistella kaikkea kaunista jonka yhdessä on saanut kokea.Olisikohan toive jotta läheinen olisi lähellä silloin vaikeimmallakin hetkellä,ehkä ei edes sanoja tarvita riittää toisen läsnäolo?Olemalla aito oma itsensä,olla läsnä ja silittää vaikka hiuksia-poskea.Kaipa ihmisellä toivo elää loppuun asti.Olette saaneet paljon,toisenne voimia teille vaikeinakin aikoina,ja siunausta.