tapasimme taas
sinun luonasi
et voi aavistaa
miten nautin noista hetkistä
varastetuista onnen palasista
kun iloisesti jutellen
rakkauden lämmittämää monologia
keräilet lattialta vaatteita
kuin kauniita muistoja
katsot välillä hymyillen minuun
ja minä elän jokaisesta ilmeestäsi
jokaisesta liikkeestäsi
enkä osaa vastata mitään
en haluakaan
en oikeasti edes kuule mitä sanot
minä vain elän
sinun luonasi
et voi aavistaa
miten nautin noista hetkistä
varastetuista onnen palasista
kun iloisesti jutellen
rakkauden lämmittämää monologia
keräilet lattialta vaatteita
kuin kauniita muistoja
katsot välillä hymyillen minuun
ja minä elän jokaisesta ilmeestäsi
jokaisesta liikkeestäsi
enkä osaa vastata mitään
en haluakaan
en oikeasti edes kuule mitä sanot
minä vain elän
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sanoisin, että tämä runosi on ehdottomasti paras-
ta Sinua. Upeaa tunteiden tulkintaa.
En lakkaa ihmettelemästä teitä aamuvirkkuja :o). Ei tämänkään runon takia olisi kannattanut nousta pyhäaamuna seitsemältä.
Kiitos kuitenkin!
sinä asut mieleni syövereissä
haaveilen sinusta
onko hetkeäkään
etten sinua ajattelisi
ja silloin
vain silloin elän
Kiitos taas runostasi. Tekisi mieli lukea tuo henkilökohtaiset lasit silmillä :o).
Saan sinusta nyt kovasti inspiraatioita,
se johtuu siitä, että runosi ovat minun mieleeni.
Ja...kohtahan minä ihan punastun;)
Se on helppo uskoa kun lukee runosi!
Kirjoitat kovin kauniisti