Huostaanotoissa tehdään YLEISVIRHE, sillä missään tapauksessa EI KOSKAAN pitäisi alkaa kotiouttaa lasta sijaisvanhempien luokse.
1. Siitä alkavat kunnan/kaupungin sos.toimiston-biovanhempien väliset riidat, joihin vedetään mukaan lakimiehiä joka lähtöön!
2. Vanhempien ja sijaisperheen välille alkaa kehkeytyä riitoja. Sijaisvanhempien pyrkimys taata itselleen lapsen "liika" kiintyminen heihin, tai ainakin tekee mahdolliseksi, asian, johon voidaan vedota, kun vanhemmilla alkaa olla asiat hyvin ja lapsi voisi kotiutua takaisin.
3. Lapsen etu on kaukana ajatuksesta, että häntä aletaan oikein "työnohjaajan" voimin kotiuttaa sijareille, jotka eivät ole ja joista ei tule koskaan hänen biologisia vanhempiaan.
4. Lapsen tunne-elämää häiriytetään ja hänen ajatusmaailmaansa aletaan romahduttaa, ajatuksella "pakko-kotiutuksesta" sijariperheeseen, silloin lapselta viedään toivo, kun tapaamisia aletaan riistää ja annetaan lapselle sijaan pelkotiloja, kun kotiväki pakkoerkaannutetaan sosiaalitoimiston ja kentillä pyörivien itsensä työllistäneiden työnohjaajien voimin, jotka ovat usein yksityisiä ja joita kunnat käyttävät ostaen heidän palvelujaan, nämä ilkeät kotiutusajatukset mielessään sijaiperheisiin. Todellisuudessa tämä työsarka on aivan turha ja kallis ja pyrkimys heillä on lainvastainen. Kun laki sanoo, että sos. toimiston pyrkimys pitää olla yhdistää perhe uudelleen ja palauttaa lapsi takaisin kotiinsa, tekevätkin siis päinvastoin. Muuten ei tälläistä kallispalkkaista yksityistä rouvaa saisi mistään muualta töitä, kun useinmiten tätä ns. työnohjaus-toimintaa tekee sijariperheille naiset, jotka eivät ole pärjänneet riidoitta julkisilla sektoreilla.
Nämä taas välttävät oikeusasiamiehen tutkiskelun asioihinsa, koska ovat yksityisiä useinmiten ja siihen ei eduskunnan oikeusasiamiehen toimintojen ulottuvaisuudella ei päästä.
5. Pitäisi säätää lainkohtia lisää, joilla taattaisiin tälläinen toiinta kielletyksi kokonaan. Jos kerran on tiedossa, että bioperhe on alkanut työskennellä olojensa parantamiseksi, missään vaiheessa ei pitäisi mennä "kotiuttamaan" lasta jos lapsella kerran on elossa omat vanehmmat ja jos he pyrkivät saamaan lapsensa takaisin. On uskomattomia asioita täältä saanut lukea. Paljon vihaa, katkeruutta, kaunaa ja jopa viranomaisten tekoja, jotka näyttäisivät siltä, että biovanhemmat eivät ole missään tapauksessa niitä sulattaneet hyvällä.
Kuinka laki voi olla näin kaksinaiskantainen, vai olenko käsittänyt jotain lain kohdista väärin. Yhteistyön tekeminen, sehän asiana ihan eri, sehän on sujuvaa, turvallista ja luottamuksellista toimintaa sos. toimiston - biovanhempien - sijaisvanhempien välillä.
Eihän se ole tarkoitettu sillä tavalla, että biojen ja lasten täytyy ottaa asenne, että 18-vuoden ikä se on se, kun lapsi sitten pääsee kotiinsa. Lakihan yrittää auttaa ymmärtämään niitä, jotka työskentelevät näiden asioiden parissa, kuinka tärkeä tehtävä HEILLÄ ON YHDISTÄÄ PERHE, auttaa perhteetä löytämään keinoja, joilla saavat elämänsä kuntoon.
Ihmettelen miksi ihan selvästi Suomessa on alettu tekemään lain vastaisia toimintamalleja - tekoja - , joilla ei ole mitään tekemistä ohjeiden kanssa, joista eduskunta puhuu, kun mietitään, millä auttaa perhettä ja lasta hänen omaan kotiinsa.
Minä olen yhtenä suurena kysymysmerkkinä NÄIDEN ASIOIDEN tahallisesta huonosta hoidosta, bioperhettä vastaan ja sijaisperheiden puolesta, joka ei ole lapsen oma luonnollinen ympäristö ja josta ei koskaan tule sellaista, jos kerran koti on ja siellä osataan rakastaa, jos elämiselle annetaan mahdollisuus.
1. Siitä alkavat kunnan/kaupungin sos.toimiston-biovanhempien väliset riidat, joihin vedetään mukaan lakimiehiä joka lähtöön!
2. Vanhempien ja sijaisperheen välille alkaa kehkeytyä riitoja. Sijaisvanhempien pyrkimys taata itselleen lapsen "liika" kiintyminen heihin, tai ainakin tekee mahdolliseksi, asian, johon voidaan vedota, kun vanhemmilla alkaa olla asiat hyvin ja lapsi voisi kotiutua takaisin.
3. Lapsen etu on kaukana ajatuksesta, että häntä aletaan oikein "työnohjaajan" voimin kotiuttaa sijareille, jotka eivät ole ja joista ei tule koskaan hänen biologisia vanhempiaan.
4. Lapsen tunne-elämää häiriytetään ja hänen ajatusmaailmaansa aletaan romahduttaa, ajatuksella "pakko-kotiutuksesta" sijariperheeseen, silloin lapselta viedään toivo, kun tapaamisia aletaan riistää ja annetaan lapselle sijaan pelkotiloja, kun kotiväki pakkoerkaannutetaan sosiaalitoimiston ja kentillä pyörivien itsensä työllistäneiden työnohjaajien voimin, jotka ovat usein yksityisiä ja joita kunnat käyttävät ostaen heidän palvelujaan, nämä ilkeät kotiutusajatukset mielessään sijaiperheisiin. Todellisuudessa tämä työsarka on aivan turha ja kallis ja pyrkimys heillä on lainvastainen. Kun laki sanoo, että sos. toimiston pyrkimys pitää olla yhdistää perhe uudelleen ja palauttaa lapsi takaisin kotiinsa, tekevätkin siis päinvastoin. Muuten ei tälläistä kallispalkkaista yksityistä rouvaa saisi mistään muualta töitä, kun useinmiten tätä ns. työnohjaus-toimintaa tekee sijariperheille naiset, jotka eivät ole pärjänneet riidoitta julkisilla sektoreilla.
Nämä taas välttävät oikeusasiamiehen tutkiskelun asioihinsa, koska ovat yksityisiä useinmiten ja siihen ei eduskunnan oikeusasiamiehen toimintojen ulottuvaisuudella ei päästä.
5. Pitäisi säätää lainkohtia lisää, joilla taattaisiin tälläinen toiinta kielletyksi kokonaan. Jos kerran on tiedossa, että bioperhe on alkanut työskennellä olojensa parantamiseksi, missään vaiheessa ei pitäisi mennä "kotiuttamaan" lasta jos lapsella kerran on elossa omat vanehmmat ja jos he pyrkivät saamaan lapsensa takaisin. On uskomattomia asioita täältä saanut lukea. Paljon vihaa, katkeruutta, kaunaa ja jopa viranomaisten tekoja, jotka näyttäisivät siltä, että biovanhemmat eivät ole missään tapauksessa niitä sulattaneet hyvällä.
Kuinka laki voi olla näin kaksinaiskantainen, vai olenko käsittänyt jotain lain kohdista väärin. Yhteistyön tekeminen, sehän asiana ihan eri, sehän on sujuvaa, turvallista ja luottamuksellista toimintaa sos. toimiston - biovanhempien - sijaisvanhempien välillä.
Eihän se ole tarkoitettu sillä tavalla, että biojen ja lasten täytyy ottaa asenne, että 18-vuoden ikä se on se, kun lapsi sitten pääsee kotiinsa. Lakihan yrittää auttaa ymmärtämään niitä, jotka työskentelevät näiden asioiden parissa, kuinka tärkeä tehtävä HEILLÄ ON YHDISTÄÄ PERHE, auttaa perhteetä löytämään keinoja, joilla saavat elämänsä kuntoon.
Ihmettelen miksi ihan selvästi Suomessa on alettu tekemään lain vastaisia toimintamalleja - tekoja - , joilla ei ole mitään tekemistä ohjeiden kanssa, joista eduskunta puhuu, kun mietitään, millä auttaa perhettä ja lasta hänen omaan kotiinsa.
Minä olen yhtenä suurena kysymysmerkkinä NÄIDEN ASIOIDEN tahallisesta huonosta hoidosta, bioperhettä vastaan ja sijaisperheiden puolesta, joka ei ole lapsen oma luonnollinen ympäristö ja josta ei koskaan tule sellaista, jos kerran koti on ja siellä osataan rakastaa, jos elämiselle annetaan mahdollisuus.
Vastaukset 75
Vanhimmat
Jos lapsi on asunut jo kauan sijaisperheen luona siinä vaiheessa kun biovanhemmat saavat asiansa kuntoon, onko lapsen edun mukaista repäistä hänet tutusta ympäristöstä pois? Tähän ei voi yksiselitteisesti vastata, vaan jokainen tapaus on arvioitava tapauskohtaisesti.
Kuvitelkaa nyt tilannetta jossa lapsi on vauvana huostaanotettu ja sijoitettu perheeseen. Biovanhemmat ovat tavanneet häntä harvakseltaan, kerran - pari vuodessa. Lapsen ollessa 6 v. bio-äiti hakee purkua. Onkin aika miettiminen onko lapsen etu tässä vaiheessa kotiutua äidin luokse, joka ei ole äiti muuta kuin biologiselta kannalta. Lapsi ei häntä tunne eikä pidä vanhempanaan.
Niin mitä sitten jos bioperhe työskentelee heti asioiden parantamiseksi kun lapsi huostaanotetaan: silloin ehkä olisi lapsi sijoitettava lyhytaikaiseen sijaisperheeseen joak asuisi lähellä bioja, jotta biovanh. voivat olla aktiivisesti lapsen lähellä. Helpommin sanottu kuin tehty, koska sijaisperheitä on liian vähän.
unohdin sellaisen seikan, että uusi lastensuojelulakihan velvoittaa sossut tarkistamaan aina mahdollisuuden sukulaissijoitukseen, mikä mielestäni on hyvä asia. Sillä voidaan monessa tapauksessa toimia lapsen ja perheen parhaaksi, kun lapsi jää omaan sukuun ja mahd. huosta sillä tavoin saattaa lyhentyä.
näkemyksiä Sinulta.
Kaikki on tapauskohtaista.
Sosiaalin pitäisi kyllä katsoa, mikä on tapaus.
Ja se että ei lähtisi muodostamaankaan huostassapidosta pitkäaikaista, jos on selvät edellytykset lapsen takaisinpaluulle kotiin.
Mutta tässä kohtaa minä, "Puuttuja" näenkin missä yhteiskunnassa on vikaa, eli sosiaaliviranomaiset eivät omaa useinmitenkaan elämänkokemusta, jolla lähteä arvioimaan heti alussa, mistä on kysymys. Ja mikä auttaa!
Lähdetään vetämään pitkiä linjoja, ihan turhaan. Ollaan antamatta kotiin tarpeellisia tukimuotoja.
Ja mitä saadaan aikaan? Pelkkiä riitoja ja niillä riiidoilla työllistetään hyvin monia, kuten tiedätte.
Eikö linjanvedon vetäminen ole heti alussa tärkeää, että nähdään mikä on biojen meininki heti alussa, onko se avun hakeminen, että lapsi saadaan takaisin, vai onko se renttuilemisen jatkaminen, elämä jolle lapsilla ei ole sijaa.
Tämä linjan veto on sosiaalitoimelle liian vaikeaa. Pitäisihän heidän jo "haistaa" tilanteen nimi alussa, lähtevätkö biot parempiin pyrkimyksiin.
Ja mikäli lähtevät heitä TÄYTYY AUTTAA SIINÄ.
Ja TAATTAVA TARPEELLISET TAPAAMISET ja kysyttävä asioissa myös biojen mielipiteitä, eikö se kohta laissa YHTEISTYÖ velvoita sosiaaliakin siihen.
näkemys, että sukulaisille, pitää vain katsastella, että sellaisille, jotka pystyvät ja haluavat tehdä biojen kanssa yhteistyötä.
Ja mielummin läheltä kotia, koska se lisää LAPSEN JA BIOJEN turvallisuuden tunnetta ja poistaa IKÄVÄÄ.
Näin vähentyy YHTEISKUNNANKIN KUSTANNUKSET!
"Onko lapsen edunmukaista repäistä hänet tutusta ympäristöstä pois" Niin onko todellakin? Varsinkin biovanhempien luota, eikä anneta riittävästi avohuollon tukija ja lainvastaisesti ilman painavaa perustetta lapsi revitään tutusta biovanhempien kotoa lapsi vieraaseen paikkaan jossa he eivä tunne lähimainkaan sijareita siinä missä tuntevat vanhempansa!? Ja noita ns. sukulaissijoituksia on pitänyt tapahtua jo aikoja sitten, mutta miksi näin ei ole käynyt ja toiminnut? Ehkä juuri siksi, kun ei nimen omaan sallita antaa lapsia takaisin vanhemmille! Asiassa olen täysin samaa mieltä kuin puuttujakin.
sosiaalityttösten olisi oltava koko ajan valmiita purkamaan huostaanotto jos huostaanoton syyt ja seikat ovat perheen elämästä poistuneet. Aiemmankin lain aikana on lastensuojeluviranomaisilla ollut sama velvollisuus
mutta nyt tämä jatkuva huostaanotetun lapsen ja perheen tilanteen tarkastelu
on kirjattu lakiinkin.
Olivathan sodankin aikana sotalapset noin keskimäärin 4 - 5 - 6 vuotta Ruotsissa
ja siltikin suurin osa siellä olleista lapsista palautettiin ja he pääsivät palaamaan koteihinsa takaisin
ja hyvä näin (palautettujen lasten mielestä).
Sukulaissijoitukset eivät oikein tunnu täällä onnistuvan.
Kun tuo puolison suku on niin kurja ja inhottava ettei sieltä nyt ainakaan ketään oteta tai jos on pakko niin hoitakoon puoliso itse sukulaiskakaransa minä en sitä ainakaan hoida.(esim. elävästä elämästä otettu)
Nykyaikana taidetaan aikojen perusteella sitten noudattaa sota-aikaisia soidinmenoja, kun tapana on sijareilla sanoa, kun omaakin etua on katsottava, että : sehän nyt kestää ainakin sen 3-4 vuotta. Minne ihmeen se on kirjoitettu, en ole kyllä lukenut, kun jotkut tietäväiset niin tietää sanoa aikaakin, miten perhe selviytyy arkirutiinielämälle takaisin.
Jos heille pitäisi niin kuin kauttarantain vihjaista noista palkkiöista...eihän se ehkä mene heti jakeluun,..mutta kun laittavat mietintämyssyn päähänsä, no, avot..alkaa tilaakin kotona, olla ja jopa tyhjiä tiloja, huoneista puhumattakaan.
Tällä tavallahan sijaritkin itseänsä kotisivustoillaan mainostavat, että kaikki alkoi tyhjistä huoneista....
Ja jos oikein sosiaalin puolelta fiksuja ollaan, niin osaavathan he vanhemmilta sellaista verkostoa kysellä...siihen verkostoon vanhemmat tavallisesti luetteloivat sellaiset henkilöt joiden kanssa tulevat toimeen.
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/sijaishuolto/jalleenyhdistaminen/
Perustuslain 10§:n 1 momentti
sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla suojaavat
jokaisen ihmisen oikeutta nauttia
yksityis- ja perhe-elämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisukäytännöissään korostanut
huostaanoton luonnetta väliaikaisena toimenpiteenä,
* joka on lopettava niin pian kuin olosuhteet sallivat ja
* jonka aikana käytettävien erityistoimenpiteiden tulee olla sopusoinnussa perheen jälleenyhdistämiseen tähtäävän perimmäisen päämäärän kanssa...................
Onko kirjoitettuna missään, että kunnat/kaupungit olisivat joutuneet vahingonkorvaus vastuuseen bioille, jos ovat perusteitta jatkaneet huostaa?
Ajauduin käyttämään huumeita aviomieheni jouduttua vankilaan. Poikamme huostaan otettiin. Kuntouduin sijoituksen kestettyä kaksi vuotta. Aloin hakemaan huostaan oton purkua, joka myönnettiin pojan ollessa 8 v. Koko huostan purkamisprosessi kesti yhteensä 1,5 vuotta.
Enpä tiennyt, miten koville pojan kotiutuminen luokeseni otti. Usein iltaisin tuli ikävä sijaisperheeseen. Siellä olivat tutut aikuiset ja kaverit. En osannut tehdä mitään poikani mielen mukaan. Laitoin pahaa ruokaa ja jopa sukan kantapään Maija-äiti teki paremmin kuin minä.
Monet kerrat istuimme pojan kanssa sylikkäin ja katselimme valokuva-albumia, joka oli koottu sijaisperheessä. Minullekin tuli sen kautta tutuksi pojan elämä niiltä vuosilta, jolloin en omien ongelmieni vuoksi pysytynyt olemaan hänen rinnallaan.
Vähitellen ikävä sijaisperheeseen väistyi. En tiedä oliko siitä apua, että poika sai käydä sijaisperheessä joka neljäs viikonloppu. Minäkin sain hengähtää. Nyt poika on 13 v. Muutama rauhallinen vuosi meillä oli tässä välissä. Nyt murrosiän lähestyessä hän on muuttunut jälleen kriittisemmäksi minua kohtaan. Pojan entinen sijaisäiti on lohduttanut minua, että se kuuluu tuohon ikään. Nyt poika vierailee heillä joka kuudes viikonloppu. Kaikesta huolimatta tämä on kannattanut, vaikka olin välillä luovuttaa ja antaa pojan muuttaa takaisin sijaisperheeseen, kuten hän vaati.
hyvä perusta asian tarkastelulle, kun meillä on mallia vaikka kuinka.
Eipä taida ihan kaikki Ruotsista palautuneet lapset olla ollenkaan niin tyytyväisiä, kuin mitä annat ymmärtää.
Paljon on riippunut siitä miten hyvin tai huonosti lasta on ruotasalaisessa perheessä kohdeltu ja myös siitä, minkälaiseen kotiin on voinut palata.
molemmista tapauksista.
Siis sellaisesta, jossa bio-vanhempi ilmoitti vakaan aikomuksensa kuntoutua ja saada lapsi itselle.
Sekä sellaisesta, joissa vanhemmat suurista puheistaan huolimatta eivät tehneet elettäkään siihen suuntaan, että kuntoutuisivat ja olisivat kykeneviä saamaan lapsensa takaisin.
Siis yksi lapsi todella kotiutui suunnitelmien mukaisesti ja ymmärtääkseni myös sossun tuella.
Muut lapset jäivät pysyvästi meille.
se, kun sanoit "pysyvästi" teille, niin koska sen pysyvyys ilmeni?
Eli, kuinka kauan tavallaan perhe sai aikaa yrittää kuntoutua.
Ja jos sortui, johonkin jos sellaisesta oli kysymys,niin koska se sortuminen tapahtui?
Tarkoitan siis aikoja, voisitko luetella aikoja.
Kuka päätti tai sanoi, että "ei tule mitään".
Jäikö asia silleen sitten, miksi tämä tapahtui?
Oliko kenties viina tärkeämpi lapsia, vai tuliko amalia teille riita!
Kuinka riita päättyi?
Ja miksi se päättyi niin.
Kuka oli tyytyväinen, vai oliko kukaan?
Yleisesti on ollut tiedossa että huostaanottoja ei pureta kuin äärimmäisen harvoin. Amalia, oletko ajatellut sitä mahdollisuutta, että tämä tieto ajaa ihmiset retkahtamaan alkoholiin. Kun ei ole toivoa, eikä viitsi sentään itsariakaan tehdä, niin viina puuduttaa. Sellaisia tapauksia varmaan on vaikka kuinka paljon menneen vuosikymmenen huostaanottopolitiikan saurauksena. Miksi vuosikaudet jatkaa kyykytettävänä oloa, kun toivoa ei ole kuitenkaan. Harva sellaista alistamista ja pompottamista selvin päin kestää.
Muistelen, että vielä vuosi sitten tälläkin palstalla sijarit kehottivat vanhempia "antamaan lapselleen LUPA kiintyä uuteen äitiin ja isään". asiantuntijan auktoriteetilla ja paatoksella sitä oppia levitettiin. No jääkö paljon vaihtoehtojakaan, kun kerran tiedossa oli, että huostaanottoja EI OLE TARKOITUS PURKAA. Nyt on kiireellä rustattu uudet ohjeet. Tätä taustaa vasten syyttävällä sormella osoitan, en suinkaan biovanhempia enkä juuri vajaakoulutettuja hyvää tarkoittavia ja auktoriteettiin uskovia sijareitakaan VAAN LASTENSUOJELUN VALTAAPITÄVIÄ OHJEISTAJIA.
Voi hellu. taas on juomiseen syy." Kyllä olisin lopettanut, mutta tiesin, ettei tästä tuu mittään,
joten päätin jatkaa.Sijarit ja sossut miut tähän pisteeseen ajoi. Mittään en ollu tehny, enkä tippaakaan juonu, kun tulivat oven taakse ja veivät miun lapsein. Vähemmästäkin ihminen sortuu."HOHHOIJAA TAAS!
Ajattelisit Helinä joskus niitä lapsia, joita riepoteltaisiin paikasta toiseen, koska biovanhemmille on annettava mahdollisuus...
Sosiaalityntekijöiden on oltava VARMOJA, että uutta huostaa ei tapahdu, kun kotiuttamista harkitaan.
Lapsen edestakainen riepottelu ei ole KOSKAAN lapsen edun mukaista. Ja eikös lapsen edusta tässä lastensuojelussa ole kysymys. Joskus tuntuu, että se lapsen hyvinvointi hukkuu biovanhempien oikeuksiin
Lastensuojelun periaatteet olivat viimeisen vuosikymmenen ajan:
-EI sukulaissijoituksia
-EI huostaanoton purkuja
Näillä periaatteilla ei ole lapsen edun kanssa mitään tekemistä, mutta sitäkin turvallisempi selkänoja ne olivat sosiaaliviranomaiselle polkea lapsen ja perheen oikeuksia.
Tämä kaikki höystettynä huostaanottolukumäärien peittelyllä, riittämättömällä valvonnalla ja YK:n lasten oikeuksien komitean antamien raporttejen hyssyttelyllä ja informoinnin laiminlyönnillä.
Jos kaikki on ollut niin hyvin, niin miksi mielestäsi nyt nämä loistavat käytännöt on päätetty muuttaa?
Kuin Sinulla Helinä-keiju.
Ja vain harva jaksaa ajaa perheen etua, niin hyvin, että saa lopetettua tai lyhennettyä huostaa.
Kyllä yhteiskunnan pitää muuttaa asennettaan aivan täydellisesti niitä vanhempia kohtaan, jotka osoittavat muuttaneensa elämäänsä ja haluaa lapsensa takaisin. Se on lasten etu ja kaikkien etu kun lapsi pääsee kotiinsa takaisin, oman sukunsa ääreen, kyllä hekin ovat huostassa muuttuneet, ystävät ovat muuttuneet ym.
Kun he ovat joutuneet sivusta seuraamaan, miten sossu kyykyttää vanhempia ja muutkin näkevät missä tuskassa äiti elää, kun lapsi ei pääse kotiin ponnisteluista huolimatta.
jokainenhan voi tehdä joskus virheitä elämässään. Onko tarkoitus antaa kuin murhasta tuomio vanhemmille, jotka eivät varmaan ole erehdyksessään ja sairauksissaan huomata ajatella niin käyvän.
Ja varsinkin, kun se avohoidontuki-homma on ihan mitätöntä, jos lainkaan. Vaikka laki niin sanoo, niin useimmillakaan kunnilla/kaupungeilla ei ole ollut resurssia riittäviin avohuollontukitoimiin, eli mielestäni yhtä syyllisiä ovat hekin.
Ja heitäkin lapsi/nuori voi sormellaan osoittaa, kun alkaa ymmärtää tarpeeksi asioiden kulun.
No, sinä se et ainakaan lapsia/lastas ole rakastanut.
Oisit kyllä juomises lopettanut ja ryhdistäytynyt elämälle.
Kyllä se juominen loppuu, kun pitää korkin kiínni ja ei sitä enää koskaan ajattelekaan.
Mulle ainakin oli poikani tärkeämpi, kuin viina, pelastin oman elämäni, perheeni elämän ja sain lapseni takaisin.
Enkä koskaan pelkää sitä mitä poikani sanoo, kun isoksi kasvaa, olemme puhuneet tästä paljon jo nyt, ja hän tietää tarkalleen miten kaikki kävi.
Totuus on se, että poikani kertoo nyt, että näkee painajaista asumiskodista, että silleen, mulla on paljon vielä lohduteltavaa hänelle.
Ja oisivat olleet sielläkin asioissaan inspiroivia ja turvallisempia, siistejä ja lisää kodinomaisuutta, työtä, työtä, vain tekemään siellä, sitähän se on mulla kotonakin, saisivat ajatella, että jos vastuulleen pienemmän ottavat, niin kyllä se isossa haudekattilassa valmistettu puuro maistuis varmaan niille vähän vanhemmillekin huostalaisille siellä asumiskodissa. Ei sitä sais kasvavaa laittaa kouluun pelkillä muroilla ja kahvilla.
Ja viriketoiminta se on sitä toimintaa, mitä nuo nuoret tarvitsevat, että kyllä nyt jonkinlaisesta laiskuudesta oli kysymys asumiskodissa.
No, pojan on nyt hyvä olla kotona, sanoo monta kertaa mulle, että äiti kyllä minä olen niin onnellinen kun saan asua kotona.
Että sinä kuule äiti siinä joka noin kirjoitat, et ehkä ajattele noin kymmenenvuoden päästä, mutta sinun lapset ovatkin silloin jo varmaan aikuisuuden kynnyksellä, sanoisin itsesi ja lapsiesi takia, että lapsen pitäisi saada rakastava/ralastavat vanhempi/vanhemmat, se on kultaakin tärkeämpää ja elämä on silloin elämisen arvoista.
Että siis korkki kiinni vaan!
Äläkä ikinä katso sinne pulloon päinkään!
viimeiseen kysymykseen. Tyytyväinen tuskin on ollut kukaan.
Mitään päätöstä ei koskaan ole pysyvyydetä tehty, edelleen ovat toistaiseksi ja nyt jo todella hyvin toistaiseksi, koska ovat jo täusi-ikäisiä, päätös päätös jatkosta on nyt lapsilla itsellään.
Elikkä on sitä vanhempien kuntoutumista odoteltu kaikki nämä vuodet.
Siitä vain ei ole missään vaiheessa ollut merkkiäkään. Ollaan saatu iloita siitä, että ovat joskus olleet sen verran tolkuissaan, että ovat voineet joskus tavata lapsia.
Kuitenkaan kaikki tapaamisetkaan eivät ole lasten kannalta sujuneet toivottavasti ja isoja pettymyksiäkin tullut.
Kuningas alkoholi se syy on ollut kaikkeen, sekä joskus myös vahvemmatkin aineet.
Meidän kahden perheen lapsilla, vanhemmat eivät suinkaan alottaneet huost.oton jälkeen kuntoutusta, vaan elämä meni, jos mahdollista vielä enemmän alamäkeä.
Kuitenkin huostalle oli täydet perusteet, joten se oli lasten kannalta välttämätöntä, eikä ollut mitenkään syynä vanhempien alamäkeen.
Vuosien mittaan on ollut tosi pitkiä jaksoja, ettei vanhemmista ole kuulunut yhtään mitään, siis vuosia väliä. Juuri kun lapset ovat tottuneet ajatukseen, niin kuin ihmeen kautta ovat jostain ilmestyneet ja vieläpä kaikki yhtäaikaa. Siinä on sitten taas lasten elämä ollut vähän aikaa sekaisin, kunnes vanhemmat ovat hylänneet heidät jälleen.
Sitä rataa edes takasin sahaamista ja minä olen sitten yksin yrittänyt pitää tätä koko pakettia jotenkin kasassa ja olla lapsille edes yhtenä luotettavan aikuisena. Mieheni tietysti myös, mutta minä pääasiallisesti.
joissakin tapauksissa voi olla mahdollista, että toivottomuuden tunne ajaa vanhemmat entistä syvemmälle viinan pariin.
Meidän tapauksessamme ei kuitenkaan näin ole ollut.
Vanhemmille on annettu toivoa ja selvitetty mahdollisuudet huostan purkuun, siis aivan oikeesti.
Siinä on ollut vain ongelmana, että vanhempien mielestä huosta pitäisi purkaa välittömästi, kun ovat olleet viikon selvin päin. Kun ei niin tapahdu, vaan odotetaan näyttöä vähän varmemmasta pohjasta ja työpaikoista, tai muusta taloudellisesta pärjäämisestä, niin se onkin jo liikaa. Eivät ymmärrä, ettei lapsia voi kokeeksi antaa heille. Lomilla ovat jo kokeneet tarpeeksi, kun ei vajaan viikon loma ole onnistunut ongelmitta, niin kuinka voisi kukaan luottaa heille lapsia pidemmäksi ajaksi.
Sitä paitsi lapset ovat itse ilmottaneet, että pelkäävät, eivätkä halua edes kokeeksi mennä, koska tuntevat vanhempansa.
Siis minä puhun nyt vain meidän tapauksista.
Variaatioitahan näissä löytyy, vaikka kuin, joten ei näitä voi mitään yleistä johtopäätöstä vetää. Kaikki on katsottava tapauskohtaisesti.
tuo esittämäsi ei pidä paikkaansa ihan kaikissa kunnissa.
Meillä on koko ajan puhuttu toistaiseksi, huostasta, vaikka kaikki muu on puhunut ikuisuusprojektista, mutta meidän sossula on pitänyt kiinni lain kirjaimesta, eikä missään vaiheessa ole viety toivoa vanhemmilta. Ihan omasta vapaasta tahdostaan vanhemmat ovat päättäneet jättää lapsensa mun ja yhteiskunnan hoidettaviksi.
Eivät edes koskaan halunneet tulla mihinkää palavereihin, joissa olisi voitu sopia jatkosuunnitelmista.
Periaatteessa ovat olleet hyvin tyytyväisiä, että minä olen heidän lapsen hoitanut.
niin pitkälle, että pitäisi olla laki, mikä velvoittaa kaikki huosta-vanhemmat kuntouttamaan itsensä.
Eli kun lapset jouduttaisi heiltä huost.ottamaan, niin heidät pakotettaisi kaikin mahdollisin tavoin laittamaan asiansa kuntoon, siten, että huostan syyt poistuvat mahd. pian.
Lähtökohtana painottaa vanhemmille, että he ja vain he ovat vastuussa omasta jälkikasvustaan. Yhteiskunta tulee lasten vuoksi tilapäisesti hätiin, mutta ei suoda mitään mahdollisuutta edes siihen, että yhteiskunta pysyvästi huolehtisi heidän lapsistaan, vaan annetaan takaraja, mihin mennessä on oltava asiat hoidossa tai sitten on jotkut isot sanktiot.
Minä olen kokenut niin, ettei vanhempia painosteta tarpeeksi omistaan vastaamaan. He voivat heittäytyä juhlimaan ja surkuttelemaan vain itseään, aivan liian helposti ja yhteiskunta maksaa viulut.
Ensin maksetaan lastenhoito ja lisäksi vielä ne kaljatkin.Harva ihan omalla työllään niitä kaljarahojakaan on ansainnut.
Tämä nyt on taas tietysti jonkun mielestä liian kovaa tekstiä, muta aivan sama.
Näin tunnen ja ajattelen.
Ihmisten hyssyttely pitäisi lopettaa ja pakottaa heidät töihin ja kantamaan vastuunsa perheistään.
Kaikille samat oikeudet ja samat velvollisuudet.
Miten voit todistaa vanhemmuudenpuutteesi poistuneen, kun lapset käyvät kotiviikonloppuina 1-2 kertaa kuukaudessa? Miten todistat että on poistunut huollonpidonpuutteeai? Nämä kun on ns. merkitty huostaanoton syiksi. Niin, missään ei ole sitä faktaa näytetty ,ei edes paperilla että, tällaista olisi tapahtunut. Koska lapsi huostaanotettiin kouluongelmien ja koulukiusaamisen vuoksi ja nyt monen vuoden jälkeen vasta lapsi tutkittiin ja todettiin että lapsella on AD/HD. Sijaisperhe ei tehnyt asian eteen mitään että lapsi olisi tutkittu kunnolla vaan perhekoti otti nyt asian tehtäväkseen. Vaikeaa on korjata kun ei selkeitä syitä ole sanottu ja mitä pitäisi tehdä että saisi asiat korjattua. Kysynnyt olen monta vuotta sossulta vastausta saamatta. Huostaanotto purkuakin on vaikea hakea kun en tiedä mitkä asiat on korjaantuneet ja mitkä ei. Lapsella on yhä kouluongelmia ja koulukiusaamis tilanteita. Eli ei voi minun vanhemmuudenpuutteesta johtua tai huolenpidon puutteesta! Eli mitä pitäisi tehdä että saisin lapset kotiin?
Noin 30 % huostaanotoissa on syynä vanhempien alkoholismi. Noin 70 % huostaanotoista ei siten vastaa sinun kokemustasi. Olen ennenkin huomannut, kuten sinäkin, että jostain syystä sijareilla on pääasiassa näitä alkoholiongelmaisten lapsia, ehkä siksi, että sijarit oman kokemuksensa myötä pönkittäisivät huostaanottojen purkamisen vastustajia. Melkein kaikki sijarit täälläkin puhuvat vain alkoholistibioista. Silti heitä on vain 30 %. Näin ollen 70 prosentin purkamiseen on jokin muu syy kuin alkoholi, esim. ideologinen syy, tai poliittinen syy, tai väärä vallankäyttö, joka on pesiytynyt lastensuojelusektorille.
On totta, että kaikkia huostaanottoja ei voi purkaa, mutta valtaosan voi.
siis piti kirjoittaa, että noin 70 % huostaanottojen purkamattomuuteen on jokin muu syy kuin alkoholismi.
mukaan toimittaisi, eli vanhemmille esitettäisi välittömästi ohjelma, minkä mukaan toimia ja saattaa asiat kuntoon, heiltä jopa vaadittaisi sitä.
Eli tehtäisi täysin selväksi mitkä kaikki seikat pitää mahd. pian saattaa kuntoon, eikä vain jätettäisi vanhempia miettimään, mitä pitäisi tehdä, vai pitäisikö mitään, tai miten huostan saisi purettua.
Vanhemmat siis painostettaisi siihen, että huostat saadaan purettua mahd.pian.
Niin sellaisessa mallissa ei olisi mahdollisuutta teidän kaltaiseen tilanteeseen joutumista ollenkaan.
Kun lapsesi olisi huost.otettu, niin samalla olisi pitänyt laatia palautus aikataulu ja siinä yhteydessä kertoa kaikille osapuolille, mitkä seikat pitää olla korjaantuneita, että lapsi voi palautua.
Eli teidän tapauksessa pitäisi ilmeisesti poistaa koulusta kiusaajat tai vaihtaa lapsesi toiseen kouluun, mikä olisi voitu tehdä heti.
Esittämäni mallin mukaan toimittaessa, olisi jo heti tullut selväksi, ettei huostaanotolla saavuteta mitään.
on mullakin tiedossa, mutta kuten ollaan jo joskus aikaisemminkin todettu, niin saattaa olla juuri niin, että ne 30%, jotka on aiheesta huostattu, niin ovatkin päätyneet juuri perheisiin ja ne loput 70 % ovat isoissa perhekodeissa ja lastenkodeissa, joissa
sitten muka lapsia "parannetaan" ja ties mitä täältäkin on saanut lukea mitä erilaisimmista syistä.
Tuntuu usein, ettei lopulta kukaan oikein edes tiedä todellisia syitä ja lapset jätetään lopulta oman onnensa nojaan johonkin laitosten nurkkiin.
Se malli mitä tuossa yhdessä kohtaa esitin, poistaisi kaikki tälläiset epämääräisten huostien jatkumismahdollisuudet ja epävarmuuden vanhemmilta, koska heiltä odotetaan konkreettisia toimenpiteitä huostan purkua silmällä pitäen ja vielä mahd. pikaisesti.
Juu, se pakottaisi sossut kirjaamaan konkreettisesti ne huostaanoton syyt mustaa valkoisella, ja ne olisi biologisten vanhempien mahdollista kiistää, jos sossujen mielikuvitus kaiken huolen keskellä lähtee laukaamaan aivan utopistisiin syytöksiin tai amatöörimäisiin diagnooseihin, kuten olemme saaneet lukea biopalstalta. Edistyminen kirjattais myös. Eli ne, joiden lapsi vietiin kun oli kengät sekaisin ja lautasia ei oltu aseteltu astiakaappeihin, sai lapsensa takas heti suoristettuaan kengät eteisessä ja laitettuaan astiat kaappiin perhetyöntekijän näkemyksen mukaiseen järjestykseen. No se oli leikkiä, mutta tommosia syitä on paremman puutteessa jouduttu kirjaamaan sossussa huostaanottoperusteeksi.
Sitten on ne kaikkein karmeimmat tapaukset mielestäni, joissa äiti pyytää lasta sijoitettavaksi koska äiti ei jaksa lapsen kanssa. Näissäkin tapauksissa äiti pitää velvoittaa johonkin parantolaan hoidattamaan jaksamisensa siihen malliin, että voi oman lapsensa taas ottaa vastaan. Vai miten ratkaisisit lapsensa vapaaehtoisesti pois kotoaan toisten hoiviin ja valtion piikkiin tyrkkäävien vanhempien etenemisprosessin.
Jessus heluna että sun vainoharhasi vain pahenee.
Ensin oli kaikki päättävissä asemissa olevat henkilöt ja sosiaalipuolen johtajat pedofiileja. ja se oli sinun mielestä taho joka "junailee" laittomia huostia.
Nyt olet sitä mieltä että POLIITTISET näkemykset on 1 syy huostaan. Oletkos ihan selvittänyt että,
millaista kantaa on oltava. Minä kun olen demari, niin onko syytä huoleen? Vaiko keskustalaisilla?
Noilla harhoillasi loukkaat niitä miljoonia ihmisiä jotka oikeasti joutuvat poliittisten ajatusten vuoksi vinotuksi. Ja se maa ei ole kuule SUOMI.!!!!
äiti velvoitetaan jaksamaan, mutta ei ilman apua.
Hän saakoon kaiken mahdollisen avun, mikä mahdollistaa jaksamisen.
En ymmärrä muutenkaan, miten jotkut tekevät lapsia ja kuvittelevat, että yhteiskunnan velvollisuus on heistä huolehtia.
Yhteiskunnan velvollisuus on tulla hätiin, silloin kun perheellä on kriisi, mutta ei mikään kriisi saa kestää ikuisesti.
Yhteiskunnan apu ja puuttuminen pitäisi olla aina tilapäistä ja niin tehokasta, että apua ongelmiin todella saadaan ja perheet pärjäävät taas omillaan.
Nykyisin on niin, että toisaalta jotkut henkilöt odottavat yhteiskunnalta kaiken mahdollisen ja ovat sitä mieltä, ettei heidän tarvitse ottaa itse vastuuta mistään, vaan se on yhteiskunnan velvollisuus. Toisaalla taas yhteiskunnan ylläpitämät "auttajat" esim. sossut kuvittelevat velvollisuudekseen puuttua mitä ihmeellisempiin asioihin ja tunkea nokkansa huolehtimaan sellaisestakin, missä ei heidän "apuaan" tarvita.
Perheillä pitäisi aina olla ensi sijainen vastuu perheensä asioissa. Eivät voi sysätä niitä muille ja päin vastoin.
Tämä on sitä usein puhumaani asenne muokkausta.
Asiat muuttuvat aivan toisen laisiksi, kun ne käännetään toisin päin.
Ainoastaan ajattelun tasolla olisi helppo tehdä nämä muutokset ja silloin myös painotukset muuttuvat mielestäni terveempään suuntaan.
aliarvioimalla lukijoittesi älykkyyttä. Hyi!
Just niin. Viranomainen ei ole omainen, vaan perhearvot on palautettava niille kuuluvaan kunniaan.
mitäs teet kun, opettajat eivät tulleet vastaan kun apua tilanteseen hain ja nyt huostaanotossa olleet lapset, niin sijaisperheen äitiä vain uunneltiin ja minulla ei tuntunut olevan mitään sanan valtaa lapsiani koskevissa asioissa. Asiakirjojakaan en kaikkia tuolloin saanut kun olisi minun kuulunut saada! Vasta nyt sain kun lapset siirrettiin perhekotiin. Nyt sentään asiallisempaa kohtelua. Mutta perhekoti ei kuulema voi vaikuttaa huostaanottopurkuun, vaan sen on kuulema sossun tehtävä. Ja taas ollaan umpiujassa!
ettei sinua kuultu, vaan sij.äitiä, koska olet kuitenkin lasten huoltaja.
Sinulla on yksin oikeus päättää lastesi kouluasioista.
Meillä kävi aivan päinvastoin. Yritin puhua koulussa yhden sijoitettumme puolesta. Taistelin oikein, ettei olisi siirretty esylle, koska tiesin, että sen jälkeen on pelkkää alamäkeä, kuten sitten osottautuikin.
Muutaman tunnin palaveeraamisen jälkeen ilmoitettiin, että näistä asioista voi päättää vain huoltaja, eli lapsen oma äiti.
Äiti siis teki pikaisen päätöksen, tuntematta koko asiaa, tai enää edes ko. lastaan. Hän ilmoitti suostumuksensa puhelimessa ja asia oli sillä selvä.
Silloin päätin, etten enää pistä itseäni lasten asioissa likoon, koska mun sanomisella ei loppupelissä ole mitään merkityustä.
Lain mukaanhan mulla ei ole sana valtaa mihinkään, eikä mitään laillisia oikeuksia lasten asioista päätettäessä. Pikkusen tunsin itseni turhautuneeksi.
Lapsi siis äidin päätöksellä siirrettiin esylle ja siitä se yhä edelleen jatkuva alamäki alkoi.
Et ihan kiva.
Ja millä tavalla aliarvioin?
että, vanhemmat pitäisi pakottaa hoitoon.
Lasten takia ja heidän itsensä takia, sukulaisten takia, eiköhän tässä listaa jo olekin.
Sitä tulee niin turraksi asioille, että ei tunne normaaleja elämisen riemuja, päin näköö vain sanat vanhemmille, että ootte alkoholisteja, ettekö huomaa sitä itse, lapset kärsii, itse kärsitte ja kaikki muutkin.
Suorat sanat, EI SE MUUTEN MEE PERILLE.
Kyllä mullekin sanottiin, SÄ OLET ALKOHOLISTI, TIEDÄTKÖ SÄ SITÄ.
Siinä oli minulle ajattelemista.
Muttta niille, jotka lukevat tämän ja jotka tietävät että on viinassa kiinni, tiedän että tälläinen lukija tietää sen sydämessään, että on alkoholisti. Hoi, hei kuka se on näin mä ajattelin, että hei, hetkinen, niinhän se on olen alkoholisti, mieltynyt viinaan, ehkä paljon herkemmin kuin muut. Mutta mä parannuin.
Nyt tunnen elämisen riemua, viina puuduttaa, ei tunne niinä selvinä päivinäkään elämisen riemua, silloin kun siinä kierteessä on.
Mutta siitä parantuu, ei pidä vain ajatella liian paljon eteenpäin.
Päivä kerrallaan, hitaasti, hetki kerrallaan, vaikka tuskan hetkiä, mutta tulee päivä, kun nousee, harrastaa, tekee kaikkea mukavaa, oppii uusia asioita.
Hienoja asioita, jotka kantavat elämässä eteenpäin se kannattaa. Olkaa vahvoja, te jotka taistelette. Teistä tuleekin tosi vahvoja, vahvempia ihmisiä, kuin monet muut, sillä te tiedätte sen huonon tien, ja seuraukset, osaatte olla paljon varovaisempia kuin muut.
Ja se on ihanaa, varovaisuuden tunnekin sinänsä luo turvallisuutta.
Väitätkö muka, ettei pedofiilit ja alamittaiset poliitikot käyttäisi vailla oikeuksia olevien heikossa asemassa olevien lasten tilannetta omaksi hyödykseen. Heikko perheiden oikeussuoja ja lasten sijoituspaikkojen valvonnan laiminlyönnit houkuttelevat tottakai näitä sinne, missä vaan porsaanreikiä on, eikä Suomi ole mikään poikkeus tai saareke maailmassa, jossa on vapaa liikkuminen yli rajojen siltä varalta, että käsityksesi pedofiilivapaasta Suomesta olisikin oikea. Tosin se ei ole.
Poliitikot ratsastavat lastensuojelujärjestöjen siivellä lässyttäen loputonta virttään heikompiosasaisten auttamisesta, mutta kuis on käynyt.
Näin aliarvioit lukijoita, joiden kuvittelet uskovan kun sanotaan, että Suomessa muka ei ole mitään pedofiileja tai halpamaisia poliitikkoja, vaikka tilanteemme (16.000 sijoitettua) suorastaan houkuttelee niitä tänne, jos ei omasta takaa muka ole.
kyllä kurjaa tuo mitä on sattunut, ja mitä olet joutunut miettimään. Kirjoituksestasi näkyy, miten kovasti olet ajatellut lasta.
Ikävää, että koit turhautuneisuutta, silloin, kun selvästi olisi pitänyt kuunnella sinua, niin kuunneltiin bioja. Ja jos huonosti on ollut lapsen asiassa hän muutenkin mukana.
tieto tuo, siis onko noin. En ole tuota tiennytkään!
luin, oli kuules Helinä-keiju se, kun joku kirjoitti, että koulussa kaikki lähti käyntiin, ja edessä oli huosta, kun pojalla oli liian suuret housut jalassa. Mä kyllä uskon tuonkin, niin sairita kertomuksia täältä olen lukenut, kun vanhemmat hädissään ovat kirjoittaneet tänne.
Eikä varmaan sellaiset naiset, jotka väsymyksensä takia hakee huostaan lapset, ole tienneet millaiseen sotkuun itsensä pistävät.
Monesti tulee mieleen, kun kuuntelee poliitikkojen puheita, että kenelle ne on tarkoitettu, kun kukaan ei kuitenkaan tee mitään asioille.
Masentavaa oli kun tänään kuulin, että Italian ja Britannian kanssa Suomi samalla tasolla sosiaaliasioiden hoidossa. Mutta pahin tieto oli se, että Pohjoismaista ihan alimmalla tasolla on Suomi!
Pedofiliaa suomessa aivan varmasti on. Mutta selitäppä kuinka nämä sinun väittämäsi johtavassa asemassa olevat pedofilit hyötyvät huostista? Ovatko he siis sijaisvanhempia tai perhekotien pyörittäjiä? En ole törmännyt yhteenkään korkeassa asemassa olevaan virkamieheen (tai naiseen)joka perhekotia pyörittää.
Entäs se sinun väitteesi poliittisin perustein tehdystä huostaanotosta. Selittäisitkö hieman tarkemmin. Taisin aliarvioida jopa itseni kun en lukemaani ymmärtänyt!
Ehkä Piilipuu ei kannata uskoa IHAN kaikkea mitä täällä kirjoitetaan. Keneltäkään ei suomessa oteta lasta huostaan vain liian suurien housujen takia. Järjen käyttö juttuja lukiessa on sallittua ja jopa suotavaa.....
Kovasti on selitetty täälläkin, että lastensuojelutyö ei rikastuta työn parissa puurtajia, joten jokin muu hyöty toiminnasta voi ihan hyvin olla se motiivi joillekin sekaan mahtuville. Ainakin sanavalinnoista ja röyhdeydestä päätellen, mitä jotkut lastensuojelun parissa työskentelevät täällä esittävät, niin ei mene läpi se herttainen ja pyyteetön äiti- tai isähahmoprofiili. Et kai kuitenkaan oikeasti odota, että rupeisin luettelemaan tässä nyt joitain henkilöiden nimiä pedofiileina. Älä edes yllytä (etten innostu asiasta enempää).
Politiikkaan mennäksemme. Esim. kommunistinen liike ei pidä ydinperhettä arvossa vaan nimenomaan lasten hoito pidetään ideologisista syistä valtion tehtäväksi valtion ylläpitämissä lastenkotilaitoksissa. Ne olivat yleisiä entisen itä-blokin maissa, koska heikko perhetausta suo valtiolla mahdollisuuden kasvattaa lapset kommarijohtajien ideologiaa palveleviksi. Onko tämmöset poliittiset asiat sinulle yllätyksiä. Suomi on aikas vasemmistolainen ollut viime vuosikymmenet kun hyysättiin Neuvostoliittoa vielä senkin jälkeen vuosikaudet, kun se oli jo lakannut olemasta. Poliitikkomme, jotka uransa rakensivat siihen tukeutuen eivät halunneet edes itselleen myöntää, että valtiomuotona se ei onnistunut, joten meille jätettiin pystyyn hätkähdyttävä määrä esimerkkimaiden kaltaisia lastengoitolaitoksia, jopa siinä määrin, että YK:kin sitä ihmettelee tämän päivän maailmassa.
Nyt alkaa tuntua muuten, että .... on tahallaan syömässä energiaa minulta jaarituksillaan ja itsestäänselvyyksiä kyselemällä, joten älä enää utele päivänselviä asioita.
joten kysymys kuuluukin, MISSÄ RAHAT. Mihin ne valuu, kun meillä ei kenellekkään kansalaisille riitä ostovoimaa lähellekkään verrokkimaiden kansalaisia. Suomalaiset käyttää vähäisissä määrin rahaa vaatteisiin ja kenkiinkin. Silti pienipalkkaiset puurtajat maksavat hulluna veroja kuukausipalkastaan ja vielä kaikki palvelumaksut verrokkimaihin verrattuna paljon korkeampina. MIHIN NE RAHAT KATOO?
meillähän onkin asukaslukuun nähden suhteutettuna valtavan paljon suurempi julkinen sektori kaiken maailman paperinpyörittäjävirkamiehineen verrattuna muihin maihin. Siihen meidän holhoomiseen ne verovarat valuu, me kun ei ilman virkamiesten neuvoja ja kontrollia osata lainkaan elää tätä elämäämme.
lapset huostaanotettuja niin hukkuu rahaa ja mihin? Kun tässä äskettäin oli juttua 4000 asutetussa kunnassa huostaanottomenoihin oli vuoden aikana uupunut lähes 1 miljoona euroa,olisi mielenkiintoista tietää mikä kohtalo muissa kunnissa on huostaanottomenoina. Kummasti rahaa löytyy huostaanottoihin, vaan ei löydy yhteiskunnan hyvinvointiin.
JOs sinulla on niin varma käsitys "korken tahon pedofiilirenkaasta" joka junailee laittomia huostia omiin pedofilisiin tarpeisiin, niin kyllä sinulla olisi ihan kansalaisvelvollisuus viedä asia eteenpäin tutkittavaksi.
Poliittisin perustein tehtyä huostaa et kyllä nyt selittänyt ollenkaan. Selitit historiallista taustaa kommunismista ja entisten itä-blogin maiden lähihistorian tilanteesta. Ne asiat minä historiaa opettaneena kyllä tiedän.Sen sijaan et selittänyt kuinka poliittinen näkemys ja puoluetausta liittyy huostaanottoon.
Sinulla on Hellu olevinaan niin voimakkaita mielipiteitä kaikesta, että kyllä sinun täytyy pystyä ne paremmin perustelemaa.
Oliko muuten sinun lastesi huosta poliittisin perustein tehty? Mikä oli syy huostaa?
En tiedä mitään sen enempää kuin mitä Suomen suojelupoliisi ja Suomen keskusrikospoliisikin tietävät. Näytön saaminen lienee se ogelma. Mutta kuten sanottu, Suomen tilanne osoittaa sen, että lainsäädäntö on ollut varsin suosiollinen pedofiileille, vai mitä. Laitoslapset ja huostaanotetut vailla perheen suojaa ovat otollisempia kohteita kuin ne, joita omat vanhemmat vahtivat ja suojelevat ja kertovat rajat lapselle hänen vartalonsa koskemattomuuden osalta. Poliitisena pidän juuri näitä laitoshoidon kannattajia. Se on poliittinen päätös. Usko ihmisen yksilöllisyyteen ei kukoista myöskään vanhustenhoidossamme, esimerkkinä Euroopan suurin vanhainkotilaitos Tampereen Koukkuniemi, jolla vielä muutama vuosi sitten hölmöyksissämme suomalaiset ylpeilivät sen suuresta koosta johtuen. Se, että tuollainen on ylipäätään päätetty rakentaa, on poliittinen päätös. Linja on aivan selvä, sosialistinen ja kommunistinen, yksilön arvoa loukkaava ja väheksyvä.
Laita tähän sähköpostiosoitteesi, niin kerron sinulle vastauksia henkilökohtaisuuksiin meneviin uteluihisi. Vai ehdotatko ihan vakavissaan, että kertoisin läheisiäni koskevia asioita tässä ihan julkisesti, hyvä historianmaikka.
Minä luulen että kaikin puolin mätä hallintokoneistomme on syynä siihen, että poliisiylijohtajat toinen toisensa perään eroo parhaassa työiässä. Niinkuin se Nevala, ja nyt Salminen. Ne ei kestä.
oliko se nyt Laden sossujohtajajakin pedofiiliasta kärähtänyt ja miten käy niitten lapsien joidenka välit vanhempiin katkaistaan kokonaan,heillä ei ole ketään jolle voisi valittaa.Sossu käy kerran vuodessa tai kahdessa piipahtamassa sijsiskodissa,ja siinäkö sijaisvanhempien läsnäollessa lapsi voisi puhua.Sanotaanha että pedofiilit hakeutuvat alalle jossa pääsevät lasten kanssa tekemisiin.Sijaisperheeksi kelpaa melkein mikätahansa perhe,viikon Pride sossukurssin käyvät,lapsista ei edes tarvitse olla kokemusta.
esitit, ovat valitettavasti varmaankin tosia.
Siltikään varsinaisen huost.oton syyksi ei taida riittää se, että joku pedofiili haluaa lapsia hoitaakseen esim.
Muista syistä, siis lähinnä kotioloista johtuvista syistä huost.otetut lapset sijoitetaan eteenpäin ja siten saattavat myös päätyä pedofiilienkin käsiin, mikä tuntuu aivan kammottavalta ajatukselta.
Silti on pakko sekin asia myöntää mahdolliseksi, koska tapauksia on jo paljastunut.
Mietin kovasti, mikä voisi olla sellainen systeemi, millä sellaiset saataisi karsittua kokonaan pois.
Tosiasioiden kieltämisellä ei ainakaan.
Se ainakin pitäisi olla ehdotonta, että vanhempien tapaamisia ei saa estää, kuin aivan äärimmäisissä tapauksissa, kuten esim. että vanhemmat ovat todistetusti vaaraksi lapselle. Se lienee kuitenkin melko harvinaista.
Myös kieltäisin lastenkodeilta ja isoilta ammatillisilta perhekodeilta kaikki vierailuajat ja vierailujen rajoittamiset, jolloin vanhemmat voisivat vierailla näissä laitoksissa, lähes koska vaan.
Ainut rajoitus luonnollisesti on, että ei päihteiden alaisena saisi vierailla, eikä vierailullaan aiheuttaa kenellekään mitään vaaraa.
Laitosten pitää olla avoimia kaikin puolin toiminnassaan.
Tuo oli just se, mitä yritin tolle yhdelle jankuttajalle sanoa, mutta en millään saanut muotoiltua.
Lisäksi löysä ja laiminlyöty valvonta hyödyttää pedofiileja. Tästä voimmekin lähteä miettimään, kenen käsissä se onkaan Suomessa se valvonnan organisointi ja hoitaminen. Miten kyseinen taho on saatu laiminlyömään tuo valvonta, minusta se on mielenkiintoinen kysymys. Resurssipula ei ole selitys, koska resursseja riittää samoista piireistä esim. ravintolayrittäjien pedofiliaan verrattuna mitättömiä rikkeita valvomaan mitä moninaisimmin tehoiskuin joihin on valjastettu tullit, poliisit, verottajat, elintarvikevalvojat, alkoholitarkastajat ja ties mitä jonkun mitättömän ravintolayrittäjän päänmenoksi. Sama taho organisoi (tai siis pitäisi myös organisoida) lastensuojelulaitosten valvonnat, mutta voi kun on se ikuisuuskysymys, resurssipula MUKA.
ketään kiinnosta, kun on kysymys lapsista tai vanhuksista, jotka eivät itse saa ääntää kuuluviin.
Ei täällä ole kellään intressejä pitää heikompiensa puolia.
Kyynärpää taktiikalla vain mennään eteenpäin ja kovat pärjää.
Heikot sortuu elon tiellä, mutta sortukoot. Ketä kiinnostaa?????
Se on ajan henki.
Ensinnäkin saat olla enemmän kuin kiitollinen siitä, että huostaanottoon oli olemassa lainmukainen syy!
Voitko kuvitella niiden vanhempien katkeruutta, joiden lapsen riepotteluun eivät lailliset syyt ole täyttyneet tai ne olisi estetty esim. lapsen tarvitsemalla oikeilla terveyspalveluilla? Aivan samanlaisen riepottelun kohteeksi joutuu lapsi silloinkin!
Jos lapsella on vaikka synnynnäinen vaikea sydänvamma ja hän joutuu olemaan pitkiä aikoja ensimmäisinä vuosina sairaalassa, ei häntä silloinkaan yritetä kotiuttaa sairaalaan ja vanhemmat voivat vaikka yöpyä hänen luonaan! Mutta jos lapsi luokitellaan psykiatriseksi potilaaksi, joko oikein tai väärin perustein, alkaa vanhemmista vieraannuttaminen välittömästi.
Ei lohduta yhtään, vaikka vuosien jälkeen huostaanotto myönnettäisiin aiheettomaksi. Mitä kauemmin se on kestänyt, sitä enemmän vahinkoa on ehditty tekemään. Meillä se ei onneksi kestänyt kuin alle puoli vuotta, mutta ihan riittävästi ehdittiin lapselle tekemään tuhoa sinäkin aikana. Ja näitä tapauksia on paljon, paljon enemmän kuin tällä palstalla on ikinä myönnettykään.
Kyllähän lapsi kaipaa aina sinne, mihin on kotiutunut, JOS on kyse hyvästä s-paikasta. Niiden lasten, jotka psyykkisesti (tai neurologisin perustein) oireilevat, on yleensä vaikeampi sopeutua uuteen tilanteeseen, koska heidän sisäinen myllerryksensä vie jo ihan riittävästi lapsen energiaa. Ilmeisesti siis lapsellasi oli sentään hyvä paikka sijoituksessaan, enkä nyt tällä tarkoita, että hän olisi psyyken potilas ollutkaan.
Vaikka äideillä on taipumus kokea huonoa omaatuntoa helposti kaikista lapseen liittyvistä asioista, niin turhaan sinä mielestäni itseäsi syyllistät noilla lapsen vertailuilla s-äitiin. Asialle löytyy sellainenkin puoli, että kenellekäs lapsi eniten kiukuttelisi, jos ei omalle äidilleen. Jos laitoit erilaista ruokaa kuin s-äiti, niin varmaan hyvää sinunkin ruokasi oli ja lapselle teki hyvää totutella erilaisiin / eri tavalla laitettuihin ruokiin.
Olet toiminut mielestäni valtavan hienosti, että olet antanut lapselle sekä fyysistä että henkistä läheisyyttä ja lohtua kun hän on käsitellyt kaipaustaan s-perheeseen. Totta kai sekin auttoi erotyössä, että lapsi vieraili s-perheessä ja senkin sallimiseen sinä kykenit.
Kuule, ole onnellinen vain, että lapsi on muuttunut arvostelevaksi taas sinua kohtaan, sillä se on ainoastaan merkki siitä, miten hyvin hänen kehityksensä edistyy! Olet ollut hyvä äiti, hyvin auttanut lasta suhteenne uudelleen rakentamisessa ja muussakin kehityksessään.
Joillakin lapsilla murkkuikä voi olla tosi vaikea, oikeastaan minä itse taidan olla siitä hyvä esimerkki :D Mutta vanhempien oikealla asennoitumisella selvittiin siitäkin ja nyt olen jo mummoikäinen täti, vaikka lapset eivät minusta virallisesti ole vielä mummoa leiponeetkaan. Jotkut pääsevät murrosiästä helpommalla, mutta älä pelästy ollenkaan, jos lapsi testaa rakkauttasi silläkin, että yrittää loukata sinua pahimmalla mahdollisella tavalla. Hän saattaa syyttää sinua huostaanotosta ja kehuskella taas s-äitiä sinuun verrattuna, mutta kyllä niitä riitoja olisi murkkuilusta tullut s-perheessäkin. Mistä sen tietää, vaikka olisivat olleet siellä vielä pahempia kuin mitä tulevat sinun luonasi olemaan.
Minä en sinuna painaisi päätä häpeästä edes huumeidenkäytöstä, vaan nostaisin sen entistä pystympään SIKSI, että pääsit eroon aineista. Sattuu nimittäin olemaan sellainen saavutus, johon kaikilla ei ole vahvuutta ikinä, kaikkein vähitelen todennäköisesti syyllistäjillä ja arvostelijoilla - ja tällä en tarkoita lapsen taholta tulevaa arvostelua. Lapselle on hyvä olla rehellinen ja myöntää siis rehellisesti omat virheensä, mutta kannattaa kertoa vähän siitäkin, miten olet itse joutunut kärsimään tekemistäsi virheistä. Ja ennen kaikkea: Miten juuri hänen takiaan olet yrittänyt ja miten tärkeä hän on sinulle ollut ja on tänäkin päivänä.
Martyyriasenteeseen ei kannata vaipua lapsen mahdollisista syytöksistä huolimatta, koetat kestää sen vain aikuisen oikeasti osana hänen tervettä kehitystään. Iloitse hänen irrottautumisestaan ja aikuistumisestaan, vaikka tietysti rajat ja luottamus on tärkeä säilyttää tässäkin tilanteessa.
Mielestäni olet toiminut niin oikein, että tuskin hätää suuremmasta huolesta onkaan, mutta jos lapsen uhma yltyy mahdottomaksi ja kuvaan tulee koulusta pinnailua ja huonoon seuraan siirtymistä, hyvä on tietysti lapsenkin kanssa puhua suoraan sitten muista asumisvaihtoehdoista. Huostaanotto ei ikinä korvaa hyvää kotia, mutta joskus se saa nuoren silmät aukeamaan ja turha oikuttelu saadaan aisoihin.
Pidä kodin ovet auki lapsen parhaalle kaverille / kavereille ja yritä pitää tuttavuutta myös itse kavereiden ja heidän vanhempiensakin kanssa. Jos huolta alkaa ilmetä, ota yhteys mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään koulupsykologiin, kuraattoriin ja terveydenhoitajaan. Valitse sitten yhteyshenkilöksi heistä se, jonka kanssa sinun on helpoin keskustella, silloin yhteistyöllä päästään parhaaseen lopputulokseen. Yritä myös kaikin tavoin tukea lapsen HYVIÄ harrastuksia, jos hän haluaa kokeilla jotain uutta lajia, tue siinäkin, sillä murrosikä on paljolti kaiken uuden etsimisen ja kokeilun aikaa.
Jos isän asiat ovat kunnossa, olisi tärkeä pitää yhteyttä myös häneen.
Kyllä te selviätte!
Hyvää jatkoa teille molemmille!
Suomessa tyttölapsi saa ihmisoikeudet vasta täytettyään 18 ja poika ei silloinkaan eikä milloinkaan (ellei ole homo), näin lesbolandiassa kun elellään.
Varmaan siksi monet nuoret haluaa trendikkäästi alkaa vähintään bi-seksuaaleiksi, kun sitä niin mainostetaan joka paikassa sitä eri seksuaaliryhmien tilannetta ja kaikki asiat katsotaan seksuaalisesta näkökulmasta. Pinkkiä, pinkkiä sen olla pittää pojalle, ettei siitä vaan tuu liian miesmäistä.
Sen vaan sanon, että kyllä moni pikkuprinsessa haluaa isäkseen turvallisen, vahvan, miehisen miehen, jota ihailla eikä mitään sössöttäjää.
"Pedofiilitaho", "alamittaiset poliitikot" ja nyt "lesbolandia"...
Tuollainen teksti ei kerro muusta kuin ihmisen ahdasmielisestä ja ahdistuneesta seksuaalikäsityksestä. Missä biseksuaalisuutta mainostetaan "joka paikassa"? Lähinnä sinun oma mielesi taitaa pyöriä seksin ympärillä, kun kerran "kaikki asiat katsotaan seksuaalisesta näkökulmasta". "Monet nuoret": kuinka monta biseksuaalia nuorta tunnet?
En ole bi tai homo, mutta mitä kaksi aikuista (huom. aikuista!) ihmistä, olivatpa samaa tai eri sukupuolta, tekee keskenään, ei kuulu kenellekään muulle.
Kyllä pitää ihmisellä olla kieroutunut mieli, kun tällaisia miettii ja vääntää seksin mukaan näköjään kaikkeen. Surkeeta. Kaukana ollaan palstan otsikon asioista.
sun ajatuksen juoksun perässä.
Mitä tarkoitit tolla, että tytös saa vasta 18 vuotiaina, eikä pojat silloinkaan?
Miten toi liittyy kysymyksenä olleeseen valvontaan?
mieli, jos vastustaa lapsen edun nimissä tiettyjä asioita!
Vertaa aikaa 5 v sitten ja tähän päivään, kun joka samperin sketsissä ja tv-sarjassa pitää olla mukana hintti tai pari, tai vähintään homovitsejä tyyliin 'on se niin trendikästä ja hauskaa'. Ja sama on alkoholin käytön suhteen. Inhottaa ne viihdeohjelma, joissa juominen kuvataan aina niin hauskana ja muodikkaana. On siinä nuorille asennekasvatusta kerrakseen!
Olen samaa mieltä kuin edellinen, että jokainen aikuinen saa touhuta seksin suhteen mitä haluaa kun se vain tapahtuu yhteisymmärryksessä kumppanin kanssa, mutta on väärin, jos homo- ja lesboparit saavat lapsia kasvatettavakseen. Yksinhuoltajuuskin - joko isän tai äidin - on parempi kuin antaa lapselle tuollainen esimerkki parisuhteesta. Jos luonto olisi tarkoittanut sp-vähemmistöt lasten kasvattajiksi, niin kyllä he voisivat saada lapsia muutenkin kuin keinohedelmöityksellä tai perustamalla PERHEKODIN, joka on uusin trendi lastensuojelun alueella.
Käypä jossain homoravintolassa Helsingissä kurkistamassa viikonloppuna, paljonko siellä on paikalla nuorisoa! Ei tarvitse sen jälkeen palstoilla kysellä, montako biitä joku tuntee. Eri mieltä oleva ei tosiaan ole vääristelijä, kyllä se on tässäkin asiassa joku muu.
että sijoitettujen lasten oikeuksien perään ei kukaan viranomainen tunnu huutelevan, mutta annas olla kun tyttö täyttää 18, niin femakot astuu oitis NAISTEN OIKEUKSIA peräämään. Samat femakot telkkarissa, jopa uutistenlukat kevennyksissä sitten mollaavat poikia ja heittävät pojista herjaa eikä tahti muutu, miesten ikään ehdittäessä. Tätä mä tarkotin, ja tätä on turha yrittää kiistää.
Hellu on puhunut, ugh, kukaan ei voi tätä yrittää kiistää. Todella aikuinen tapa keskustella asioista eli Hellu on oikeassa ja muut väärässä. Ihan todella kyllä viime aikoina on vaikuttanut, että lääkitys...
sinusta on tullut? heh.
Etkö luota, että miehet osaisivat itse pitää puolensa.
Ainakin työmarkkinoilla ovat osanneet ja osaavat edelleen.
Naisten työpanosta ei arvosteta, ainakaan rahallisesti miksikään.
Se kaikki on miesten iki omaa ylivaltaa naisia kohtaan.
En ole feministi, mutta haluan, että sukupuoleen katsomatta kaikkia kohdeltaisi tasavertaisesti ja oikeuden mukaisesti.
Kiitos sydäntä lämmittävästä ja vedet silmiin nostaneesta viestistäsi. Siinä on paljon mieleen jäävää.
Tärkeysjärjestys pitää olla kuitenkin, kun meillä oikeudet tuntuu olevan kortilla, että lasten oikeudet ajetaan ensin ja sitten aikuisten sukupuoleen katsomatta. Katos kun Suomessa jostain syystä kaikille ei niitä oikeuksia riitä, ne on näköjään rajallinen määrä.
Jos lasten oikeuksista olis toitotettu edes puolet siitä määrästä mitä femakot kohkaa naisten oikeuksista, olis meillä viime vuosikymmenien lapista kasvanut jo keskenään tasa-arvoinen mies- ja naisväestö.
Ja mitä tulee lesboihin ja homoihin sun muihin vielä toistaiseksi marginaalisiin ryhmiin, niin mitään erikoiskohtelua en heille hyväksy. Kaikille sama ja ei tarvii koko aika mainostaa sukupuolisuuntaustaan. Ketä oikeesti kiinnostaa kenen kanssa joku haluu rakastella. Aivan elämää suuremmaksi kysymyksesti homot ja lesbot ovat itsensä kohottaneet joka käänteessä. Sitä vastustan, koska lapsille pitää suoda seksuaalirauha. Minusta ihminen on otettava ihmisenä, eikä seksuaalisen suuntautumisensa perusteella. En siis ole mikään lesbojen vihaaja, mutta mua ällöttää toi markkinointi.
Nyt sitten oli A-studiossa eilen joku feministiksi itsensä esitellyt vastustamassa miesten maskuliinisuutta. Miehen siis pitäisi nykytylleröisten mielestä olla feminiisiä. Tämmönen jos on vallalla, niin miltä luulette että pikkupojista tuntuu kasvaa tässä maassa. Kaikken maailman kananaivoja sitä päästetäänkin telkkariin, mutta ihan hyvä toisaalta, että näemme mikä on sitä ihteään, eli femakoiden syvin olemus.
Ylin feministimme, presidentti Tarja Halonen kannattaa kuiten näille samaisille poikalapsille YLEISTÄ ASEVELVOLLISUUTTA. Tälläsiä feministerjä poikien pitäisi sitten vielä armeijan harmaissa oppia puolustamaan ja suojaamaan kriisitilanteissa ja sodissa. Ei voi enää skitsommaksi mennä.
Muuten, pelätäänkö täällä suomessa (tahallaan pienellä kirjoitin), että maame romahtaa tai syntyy jokin aivan kamalan järkyttävä katastrofi maassamme, jos KAIKILLE kansalaisille lapset mukaanluettuna annettaisiin YHTÄAIKAA voimaan TÄYDET IHMISOIKEUDET. Oliskos se aivan kamala VIRHE?
poliittisista syistä:
"
5. Suomessa on kuluneen seitsemän vuoden aikana syyttömästi vangittu yli 3500 kansalaista; pankkikriisi on tuottanut n. 340 000 velkasyrjäytettyä, itsesurmaan on päätynyt lamavuosina n. 14 500 kansalaista ja itsesurmayrityksiä on ollut yli 60 000, sekä perheiden pahoinvoinnin seurauksina yli 13 000 lasta on erotettu biologisista vanhemmistaan; YTL Marita Husson väitöskirjan mukaan länsimaita koskevassa vertailussa naisten kuolleisuus parisuhdeväkivallan uhrina on Suomessa toiseksi suurinta Yhdysvaltain jälkeen.
"
Lähde:
http://www.promerit.net/koiviston_oikeuspolitiikka.htm
Oksettavaa, eikö.
Pitäähän niitä virkoja olla, mihin ihmeeseen nuo muuten asettuisivat, valvojaa, valvojan päälle. Mutta kukaan ei tee kuitenkaan sellaista työtä, että valvonnassa mitään selviäisi.
Kunhan nyt näyttäisi siltä, että tietokonetta hieman napsutellaan, virka-autolla ajellaan. Ja virka-kännytkästä soitellaan ihan kätevästi, mutta ilman valvontaa.
eivätkä ainakaan pura,ei ole edes tarkoituskaan koskaan purkaa.
seksuaalivähemmistöistä ole kanssasi samaa mieltä.
Miksi heitä pitäisi kohdella eri tavoin kuin muita.
Tuntuu, että kaikissa tv-ohjelmissakin on joku homokiintiö mikä pitää olla täytettynä, tai sitten se ei ole kunnon ohjelma.
Sekin vielä, että joitakin vuosia sitten nämä vähemmistön edustajat itkivät sitä, ettei heitä hyväksytä sellaisina, kuin ovat ym.
Nyt kun heidät jo varauksetta kaikki hyväksyvät ja ajatellaan, et oma asia, mistä tai kenestä kukakin tykkää, niin nyt ne ei itse hyväksykään suuntautumistaan, vaan ovat ruvenneet ääneen ihmettelemään ja valittamaan, kun eivät pysty keskenään lisääntymään.
Minusta on ihan ok, että rakastavat toisiaan, mutta eivät näköjään pysty kuitenkaan rakastamaan sellaisina kuin ovat, vaan toisen pitäisi sittenkin olla toista sukupuolta, että voisivat lisääntyä. Tätä suunnattomasti ihmettelen.
Kyllä rakastuessaan saman sukupuolen edustajaan, pitäisi olla jo tiedossa, mitä se lisääntymisen kannalta merkitsee, eli on mahdotonta. Miksi eivät voi sitä hyväksyä?
Mekin olemme senkin osan heistä hyväksyneet, miksi eivät itse?
Alkaa monen asian kanssa, ei vain tähän liittyen olla näköjään niin, että mitä enemmän hyväksytään ja ymmärretään ja tuetaan, sitä suuremmiksi vaatimukset kasvavat.
Minä tässä vielä sen verran, että siis järkyttävää, silloin kun poikani oli II:lla sijareilla, he suhtautuivat, kuin adoptioon asiaan, he eivät halunneet kuullakaan edes mitään meistä.
Ja aina vain tuo perhe pitää samanlaista toimintaa yllä. Siis käsittämätöntä!
Se perhe ei hyväksy lapsen käyntejä lainkaan kotona, ja aina vain se perhe hakee sijoituslapsia!
Siellä kunnissa ja kaupungeissa työskentelee myös "Puuttujan" tavoin esittelemä TYÖNOHJAAJA, joka yrittää mahdollistaa asian, että tähän perheeseen sijoitettu lapsi, ei KOSKAAN MENISI KOTIINSA TAKAISIN.
Ja tätä hän tekee täysin laillisesti ja laki tukenaan, juuri sillä kohdalla hän pelaa, jossa sanotaan, että LAPSEN PITÄISI KOTIUTUA RAUHASSA UUTEEN PAIKKAAN.
Se KOTIUTUMINEN, voi sitten olla asia, jolla valehdellaan esin, että äidin soittaminen aiheuttaa lapselle "oireita", sitten alkaa tänän sijarin taktikointi, hän menee psykologille ja valittelee sitä, että lapsi ei kotiudu ja äiti, kun soittaa, niin lapsi reagoi. Ja sen jälkeen psykologi kirjoittaa lausunnon, että LAPSI TARVITSEE NYT RAUHAA UUDESSA PERHEESSÄÄN. Sitten tätä rauhaa paimentaa SOSIAALITYÖNTEKIJÄ, ylittämällä kaikki lakisääteiset lapsen tapaamisajat, mitä on itse HUOLTOSUUNNITELMIIN suunnitellut, katsokaa kun hän VOI OMAVALTAISESTI MUUTTAA ASIOITA AIVAN KUIN HALUAA. Se ei tarvitse kun leimasimen, jossa lukee SOSIAALILAUTAKUNTA.
Siis tälläistä "peliä".
Mutta tämä sijari erehtyi perheestä: Minä en luovu, en tule luopumaan IKINÄ LAPSESTANI.
Sen takia lapsi ASUUKIN NYT KOTONA.
Ja minä olen VOITTANUT!
eniten
- pääsi oman äitinsä luokse takaisin!
Tuo on totta myös mitä kirjoitit, että joku (sijainen) voi käyttää systeemiä ja viranomaisten tietämättömyyttä ja ymmärtämättömyytäkin hyväkseen.
Ja ihan vain saadakseen omat intressinsä asioiden hoidossa tässä lakisääteisessä järjestelmässämme lävitse (viranomaisten pyörittämä lastensuojelu ja huostaanotto = adoptioon verrattava huostaanotto ja ikuinen sijoitus!).
siis me saimme silloin pahimman mahdollisen sijaispaikan, sijaispaikan, jossa ei haluttu puhua meidän kanssa yhtään mitään.
Silloinhan ei tule riitakaan.
Mutta tällä periaatteella toimiva perhe SAA TOIMIA TÄNÄKIN PÄIVÄNÄ, kuinka se on mahdollista?
Ja kuinka se TOIMII. Olisin vieläkin utelias, mutta asuvat meistä noin 50km päässä, että en tiedä.
Siis kuinka annetaan vielä toimia, kun eivät halua koskaan tehdä vanhempien kanssa yhteistyötä.
Eivät päästää lasta koskaan enää kotiin.
Kun pyysin tarkastelemaan heidän toimia, asiapapereihin oli kirjoitettu, että paikallinen sossu kertoo: että he kasvattaneet omat lapset aikuisiksi. Ja sieltä paikasta ei ole koulista kuulunut mitään koskaan!
Siis minkälaista suojelua!
Minulle ei vanhempien tapaamisessa koulussa edes ope sanonut muka tietävänsä, että pojallani on ADHD-lääkitys, eli valehteli minulle!
Sanoi, ettei tiennyt poikani asuvan asumiskodissa, eli VALEHTELI MINULLE.
Minkälainen MORAALI on OPELLA, kun ei ajattele sitä ollenkaan, ETTÄ MEITÄ JA MINUA VELVOITETAAN OLEMAAN REHELLINEN kaikessa, ENTÄPÄ MITÄ SAAN VANHEMPI - OPE tapaamisissa, saan VALEHTELUA.
Pitäisikö minun uskoa se että HÄN EI OLE TIENNYT MITÄÄN!
Kun ovat kerran soittaneet asumiskotiinkin!
Ja sieltä on soitettu kouluun.
Missä tämän yhteiskunnan moraali on EIKÖ OPETTAJAN PITÄISI EDUSTAA SITÄ, eivät tiedä kyllä mitään meikäläisten kärsimyksistä!Ja kokemuksista MILLAISTA PELIÄ MEIDÄN KANSSA ON PELATTU!
Kyllä nyt ensi lukukaudeksi OPE antoi mulle KUVAN ITSESTÄÄN?
Ja poikani meinaa jatkaa samassa koulussa, vaikka pitkä matka onkin!
Pitää olla näissä asioissa REHELLINEN, eräs proffa oli kirjoittanut erityislapsista, että ei pitäisi laittaa erityisluokkia ja luokkiin, koska SE ON VAIN OPEN MUKAVUUDEN HALUA!
Kyllä tuossa paljon totta!
Minua aivan pelottaa, kun elän VALHEIDEN JA KIEROIDUJEN YHTEISKUNNASSA. Jossa pelataan PELIÄ!