Hei!
Nyt on voimat ihan totaalisen loppu. Meillä on 1v 7kk vanha samojedi, joka on tullut perheeseemme muutama kuukausi takaperin. Meille kerrottiin, että koiralla on yksin jäädessään ongelmia, mitä ei koskaan eritelty sen tarkemmin vaikka kuinka yritimme asiasta kysyä. Noh, ehkä oma vikamme mutta ajattelimme, että koska meidän 2 muuta koiraa ovat päässeet irti kaikista ongelmista (tuhoaminen ja haukkuminen yksin jäädessään) niin onnistumme kytkemään ongelmakäytöksen pois myös tästä uudesta tulokkaasta.
Jep, ei muuten onnistunut vaan nyt ollaan menty ojasta allikkoon!!!
Kuonokoppa ei tehoa, koska se lähtee irti ja tästä syystä koiran täytyy jatkuvasti olla mukana mihin ikinä menemmekään, sillä nyt on tullut jo tuhansien eurojen vahingot pojasta.
Koira käyttäytyy todella nätisti ulkona ja on muuten kiltti kuin mikä mutta on jatkuvasti käymässä vanhimman koiramme kimppuun ja nyt jo vanhin koiramme pelkää samojedia.
Ja jos tässä ei vielä ole kaikki niin SUURIN ongelma tällä hetkellä on sisälle pissaaminen... ja huom!!! Nyt en puhu lattialle pissaamisesta vaan järjestään joko sänkyyn tai sohvalle. Syynä ei voi olla ulkoilun puute, sillä koira pääsee ulos ainakin sen kolme kertaa päivässä.
Eilen illallakin mieheni käytti koirat ulkona puolen yön aikaan ja tänään aamulla herään siihen kun koira pissaa sohvalle aivan tyytyväisenä. Edellisen kerran teki tämän eilen päivällä.
Ja nyt tämä on jo naurettavaa vaikkei minua nauratakaan yhtään, päinvastoin! Koira saattaa myös pissata matolle, jos meille tulee vieraita vaikka olisi juuri käynyt ulkona.
Mikä avuksi? Otin yhteyttä entiseen omistajaan ja kerroin, että nyt harkitsemme koirasta luopumista mutta asian ajatteleminenkin saa minussa pahan olon aikaan. En tahtoisi koiran kärsivän lisää, sillä pienen elämänsä aikana on koiralla ollut jo 3 kotia ja meidän kotimme on 4.!!! Mitä minun pitää tehdä?
Itkun kanssa aloitan joka päivän ja siihen se myös päättyy, koska nyt olemme umpikujassa. Haluamme antaa koiralle hyvän ja pysyvän kodin mutta omat rahkeet ei riitä ja miljonäärejä emme ole, jotta voisimme palkata koiraterapeutin!!!
Auttakaa, ennen kuin voimat pettäät kokonaan...
Nyt on voimat ihan totaalisen loppu. Meillä on 1v 7kk vanha samojedi, joka on tullut perheeseemme muutama kuukausi takaperin. Meille kerrottiin, että koiralla on yksin jäädessään ongelmia, mitä ei koskaan eritelty sen tarkemmin vaikka kuinka yritimme asiasta kysyä. Noh, ehkä oma vikamme mutta ajattelimme, että koska meidän 2 muuta koiraa ovat päässeet irti kaikista ongelmista (tuhoaminen ja haukkuminen yksin jäädessään) niin onnistumme kytkemään ongelmakäytöksen pois myös tästä uudesta tulokkaasta.
Jep, ei muuten onnistunut vaan nyt ollaan menty ojasta allikkoon!!!
Kuonokoppa ei tehoa, koska se lähtee irti ja tästä syystä koiran täytyy jatkuvasti olla mukana mihin ikinä menemmekään, sillä nyt on tullut jo tuhansien eurojen vahingot pojasta.
Koira käyttäytyy todella nätisti ulkona ja on muuten kiltti kuin mikä mutta on jatkuvasti käymässä vanhimman koiramme kimppuun ja nyt jo vanhin koiramme pelkää samojedia.
Ja jos tässä ei vielä ole kaikki niin SUURIN ongelma tällä hetkellä on sisälle pissaaminen... ja huom!!! Nyt en puhu lattialle pissaamisesta vaan järjestään joko sänkyyn tai sohvalle. Syynä ei voi olla ulkoilun puute, sillä koira pääsee ulos ainakin sen kolme kertaa päivässä.
Eilen illallakin mieheni käytti koirat ulkona puolen yön aikaan ja tänään aamulla herään siihen kun koira pissaa sohvalle aivan tyytyväisenä. Edellisen kerran teki tämän eilen päivällä.
Ja nyt tämä on jo naurettavaa vaikkei minua nauratakaan yhtään, päinvastoin! Koira saattaa myös pissata matolle, jos meille tulee vieraita vaikka olisi juuri käynyt ulkona.
Mikä avuksi? Otin yhteyttä entiseen omistajaan ja kerroin, että nyt harkitsemme koirasta luopumista mutta asian ajatteleminenkin saa minussa pahan olon aikaan. En tahtoisi koiran kärsivän lisää, sillä pienen elämänsä aikana on koiralla ollut jo 3 kotia ja meidän kotimme on 4.!!! Mitä minun pitää tehdä?
Itkun kanssa aloitan joka päivän ja siihen se myös päättyy, koska nyt olemme umpikujassa. Haluamme antaa koiralle hyvän ja pysyvän kodin mutta omat rahkeet ei riitä ja miljonäärejä emme ole, jotta voisimme palkata koiraterapeutin!!!
Auttakaa, ennen kuin voimat pettäät kokonaan...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos on valtataisteluun liittyvää merkkaamista, leikkuuttaminen voisi auttaa...
Toinen mieleen tuleva on virtsatieinfektio, onko tutkittu?
Kyllä nyt olisi aika kääntyä ammattiauttajan puoleen. Täältä jokaisen Mustin omistajan foorumilta tuskin todellista apua noin suureen ongelmaan löytyy.
Ongelmakoirakouluttajan yksityiskäynnit tulevat halvemmaksi kuin valtavat materiaalituhot.
Todella vastuutonta muuten edellisiltä omistajilta, että ovat laittaneet vahingon kiertoon. Älä sinä sorru samaan.
tästä ensialkuun apua?
http://www.multisoft.fi/koiraneuvola/keskustelu/
Itselläni oli kanssa (jo noin 7v sitten) nuori uros, joka tuhosi paikkoja jonkin verran poissa ollessani. Otin avuksi kuonokopan, jota pidin pojalla päivien ajan. Se pystyi juoda ja hengittää hyvin suun kautta sen ollessa kuonolla, mutta ei tuhota mitään. Tämä voi tietty kuulostaa kurjaltakin, mutta tuhoaminen loppui ajan myötä ja sinä aikana ei koiran liikkumistilaa tarvinnut rajoittaa pieneen tilaan...
Voisko olla koiran kannalta uuden kodin kuherruskuukausi loppu ja nyt se rupeaa kokeilemaan, voiko teitä pomottaa ja että laitatteko te sen pois niinkuin ovat muutkin tehneet. Laittakaa koira vaikka näyttelyhäkkiin siksi ajaksi kun se voisi tehdä tuhoja. Mitähän aivotyötä samojedit voisivat tehdä, lenkkeily vain parantaa tihutyökuntoa?
Tsemppiä ja jaksamista!
Kirjastosta löytyy hyvä kirja: Dodman: Koira joka rakasti liikaa. Siinä on kaikenlaisista koiraongelmatilanteista ja niihin ratkaisuja.
Meillä oli monta vuotta sitten hoidossa yhtenä jouluna pikkuspanieli, joka oli kiertolaiskoira. Sille ei mitään tapoja oltu opetettu koskaan, mutta kiltti se oli. Ensin se pissasi yksin ollessaan olohuoneen valkoiselle matolle, mikä ei ollut ollenkaan kivaa jouluaattona. Myöhemmin käydessämme hautausmaalla telkesin sen eläimen isoon vessaan poissaolomme ajaksi. Eräs perheestämme piti ratkaisua julmana, mutta takaisin tultuamme kotiin ei ollut enää samaa mieltä huuhdellessaan kakkoja viemäriin.
Voisiko olla syynä molemmissa tapauksissa tapakoulutuksen puute,edellisten kotien satunnaiset ja riittämättömät ulkoilutukset, mielenosoitusta koiralta tai eroahdistusta. Tai sitten näitä kaikkia. Eipä se kivaa ole kellekään että aina paiskataan kodista toiseen.
Kerro myöhemmin löydättekö mitään ajan myötä helpottavaa ratkaisua.
Yllämainittu spanieli myytiin edelleen muualle kun se palasi omaan kotiinsa.