Entisvanhaan käännyttiin sepän puoleen kun tarvittiin maanmuokkaukseen vehkeitä.Muistelen lapuudesta kun isä hevosen perässä veti auraa ja ja sitten vielä karhella viimeisteli pellot ennen kylvöä.
Minä kammoksun kaikkia moottoreita, joten en hanki enkä vuokraa möyhentimiä. Ne ovat niin vaarallisen näköisiä ja kotitarve kasvimaan muokkaukseen tarpeettoman suuria. Muistelen joskus nähneeni sellaisia naisvoimalla toimivia varrellisia haroja, joissa on pyörivät siivekkeet. Surffailin netissä ja ja löysinkin yhden samantapaisen hakusanalla "rullahara". Näytti vähän mitättömältä? Onko tiedossasi muita vastaavia ja millä nimellä niitä kyselisin. Rautakaupoista olen kysellyt ja vain silmiä pyörittelevät.
Tässä on vielä hyvää aikaa hankkia, kun täällä pohjoisessa alkoi tuo lumen sulaminenkin nyt vapun jälkeen. Muokkaukseen pääsee vasta hieman ennen kesäkuun puoltaväliä.
Niin ja saavat mutkin vastata, jos tietävät jotain asiasta.
Mukavaa lepopäivän jatkoa nettiystäville.
Minä kammoksun kaikkia moottoreita, joten en hanki enkä vuokraa möyhentimiä. Ne ovat niin vaarallisen näköisiä ja kotitarve kasvimaan muokkaukseen tarpeettoman suuria. Muistelen joskus nähneeni sellaisia naisvoimalla toimivia varrellisia haroja, joissa on pyörivät siivekkeet. Surffailin netissä ja ja löysinkin yhden samantapaisen hakusanalla "rullahara". Näytti vähän mitättömältä? Onko tiedossasi muita vastaavia ja millä nimellä niitä kyselisin. Rautakaupoista olen kysellyt ja vain silmiä pyörittelevät.
Tässä on vielä hyvää aikaa hankkia, kun täällä pohjoisessa alkoi tuo lumen sulaminenkin nyt vapun jälkeen. Muokkaukseen pääsee vasta hieman ennen kesäkuun puoltaväliä.
Niin ja saavat mutkin vastata, jos tietävät jotain asiasta.
Mukavaa lepopäivän jatkoa nettiystäville.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Itse olen pärjäillyt "akka-auralla", kunnollisella kuokalla ja rautaharavalla. Auraa voi käyttää sekä maan kääntämiseen, että perunavakojen tekemiseen. En tosin tiedä, onko näitä auroja nykyisin myynnissä. Jos saisit jostakin vaikka lainaksi. Lisäksi tarvitset toisen "akan" hevosen tilalle ja käyt itse ohjaus-sarviin. Isokin kasvimaa hoituu leikiten!
On minulla kuokka, lapio,harava ja talikkokin löytyy. Sellaisella työnnettävällä vempaimella voisi kesän aikana silloin tällöin harata rikkaruohojakin ja kuohkeuttaa maata marjapensaiden väleistä. Voisi olla vaivaiselle kevyempääkin kuin kuokkiminen ja lapioiminen sekä rikkaruohojen kitkeminen kumarassa.
risukarhi
nivel äes
raami äes
löysin hakusanalla vanhat peltotyökalut
osta sellainen hyrrä, 5 kpl,hyrriä rinnakkain voi tarvittaesa kaventaa pienemmäksi, poistamalla pari pyörivää hyrrää on hyvä kapeassakin rivivälissä.
Minulla sellainen ihan harjanvarressa ja toimii hyvin. :))
- toinen myös sellainen edestakaisin liikkuva kapea rauta, kuljetetaan hiukan mullanalla nykivällä liikkeellä, katkoo rikkaruohot, ja tämäkin harjanvarressa. Näitä tarvii käyttää vain usein, juuttaan rikkaruohot nousee niin nopeaan.
sellainen bensakäyttöinen maanmöyhin, justiisa pottumaa muokattiin lämpiämään. Se on kätsy vehe naisenkin käsitellä.
On meillä se akkaaatrakin, mutta taijjan taas lapiolla laitella vaan , kun kesäpottuja vain viljelemme, ei ole iso maa.
mutta aloittajahan kyselee rikkaruoho apuva.
Kyllä minä ihan maan kääntämiseenkin sitä naisvoimalla käyvää möyhennintä ajattelin. Lapiolla olen kääntänyt keväisin ja sitten haravalla paakkuja pehmentänyt tähän asti.
Täytyy vielä yrittää kysellä rautakaupoista tai vaikka tilata nettikaupasta se rullahara tai vastaava.
Muuten, kyllä se Speden sketsi rautakaupasta pitää paikkansa. Lisäksi meilläpäin naiset saa huonoa palvelua rautakaupasta.
Hyvää illanjatkoa. Käväisen myöhemmin vielä kurkkaamassa tänne.
Rautakauppa-asiaa , otahan puheeksi kaupassasi , että järjestävät ensitöikseen naisenillan , jossa esitellään kauppaa.
Sellainen , täälä usein ollut ja mukavaa on.
Nyt käsiteltiin puutarha-asioita ja uusia Tikkurilan maaleja työnäytöksineen.
Tarjoilut ja muu panostaminen sielä kiitettävää.
Täälä panostetaan rautakaupassa erityisesti naisiin.
Mää sain kerran äitienpäivälahjaksi karhin ))
voittanutta käsipeliä ei löyry, muuten täytyy siirtyä hevoos, tai konevoimihin.
kräkkäkukat ja tarikot, - talikkoko tuo tarikko muka?
tarkoitin ja talikkoa
jos se olis tutumpi työkalu.
talikko eikä mikkää käräkkä, eikä pirunkourakaan :), sillä sipukka.
eri työkalua, http://www.ekomuseo.net/kortit/per00018.html
Iltaa vaan!
Täälläkö ny on huureltu seppää apuhun ??
Täs ny tierä, tieränkö mä nuasta vanhoosta kamppehista sen enempää ku te toisetkaan. No jos ny jotaan kuitenkin yrittääsin muistella. Menny heti koko päivä tualla moottoripyörän kans touhutes, ku se pitää jonkulaanen risti ihimisellä olla. No kivaa soon kuitenkin.
Vuoren vieries tarvittihin taloos aina silloon tällöön mestarimiehiä, ainakin sellaasihin hommihin mihinä ei itte pystytty. Tällaasia taitajia oli täällä pohojanmaallaki ja lakeus oli niitä kasvattanu omiiksi tarpeikseensa. Isännät vaan asian tulles kutsuivat taitomiehen talohoonsa.
Yksi tällaanen käreen taitaja oli seppä. Rauraan ja tulisen pajaanahajoon päämies.
Jokaases hyvääs taloos oli paja ja palakehet sekä jonkinlaaset pajakalukki, pajaroskat, niinkuun tavatahan sanoa. Moni isäntä yritteli hoitaa pajatulta ja vasaroora yhtä ja toistaki tarpehellista. Mutta oikeesihin sepääntöihin tarvittihin sitten oikia seppä.
Hän oli jo sitten rauraan niin hyvä tuttu notta pystyi päästämähän pihireistään mitä tahansa taloon kaipaamaa rautakalua. Tämä oli siihen aikahan jo kuulkaas suuri herra ja kamariis syötettävä mestari.
Ja paremilla evähillä ku tavallinen ihiminen, ryyppyki piti olla sepäälle ruualle ruvetes. Ja sellaasen kestityksen jäläkehen seppämestari mennä keikuutteli virkapaikkaansa ja alakas laulattaa alaasinta. Ja silloon vasta seppä oli oikias luonnossaan ku palakehet alakoovat puhkua ja ahajoo tuliisena tohiista.
Siinä kattottihin kaikki aimoo taloos tarvittavat työkalut, vanhoja korijattihin ja uusia tehtihin.
Mun isooisäni isä oli oikia seittemen seurakunnan kuulu seppä ja sepään poika viraas ja sukupolovees. Samoon ku hänenki isänsä jo oli aikoonansa ollu. Muistan ku faarivainaa korijas fälttiä ja äkehiä. Samoon kallitti kirvehen teriä ja teki viikatteeta ja sirppiä, mitä ny milloonki ihimiset toi laitettavaksi ja piti teherä. Rauraat keitettihin yhtehen pajaan ahajoos, se oli tarkkaa hommaa. se ahajoo puhuristettihin ensin suoloolla ja sitten siihen saumahan laitettihin sellaasta boorax jauhetta jotta happi ei pääse sinne saumahan ja sitten pikkuusen ennen ku se rauta suli sinne ahajohon niin ne päät taottihin yhtehen.
Samoon kokolaalla tarkka tehtävä oli viikattehen terä ku sitä karkaastihin, se ei saanu tulla liika kova eikä liika pehemiäkään. Hiekkahan kastettihin ja se karkiaminen oli kiinni sen teräksen hiilimäärästä. Kyllä mäkin nämä työt tierän ja jotenki hallitteesinki ne hommat, niin palijon mä oon tenavasta asti sitä työtä kattellu. Ei enää nykyysin trenkää oikeeta sepääntöitä juurikaan teherää. Mitä ny omaks huvikseni oon puukoon teriä takonu, ei juurikaan muuta.
terv. seppä ja Tiitu kulta täältä meirään kotoa.
tuota väkkyrää nähnykään koskaan, ojalapioita kyllä. No hyvä kun tänkin päivän elin, kiitos.