en keksi mitään hyvää nimeä...
Sälekaihtimet kiinni. Vaatteita hujan hajan lattialla ja huonekalujen päällä. Pölyä ja likaa joka puolella, niin ja verta.
Veri oli kuivunutta, vanhaa. Anes kosketti sitä sormillaan, koitti saada siitä jotain irti. Päiviä, ehkä viikkoja vanhaa. Anes ei muistanut. Päivät kuluivat ohi niin nopeasti. Eihän ajalla ollut hänelle merkitystä.
Anes katseli ympäri asuntoa. Se oli pieni, kerrostalon toisiksiylimmässä kerroksessa. Seinät olivat ohuet, kaikki alakerran äänet kuuluivat hänen asuntoonsa. Kaikki se elämä. Kaikki ne ihmiset.
Ei. Anes Puristi kätensä nyrkkiin, upotti kyntensä lihaansa, kunnes laiha veri alkoi valua lattialle. verta. Hänen vertaan mutta verta kuitenkin. Anes nuoli kämmentään, kirpeä maku täytti kaikki hänen aistinsa. Se ei ollut hyvää verta, ei niin voimakasta kuin ihmisillä. Mutta verta silti.
Jossain alemmassa kerroksessa itki lapsi. Olikohan jo yö? Anes ryömi ikkunalle, kurkisti kaihdinten lomasta. Ulkona oli pimeää, katuvalot loistivat kuin tähdet. Valo koski hänen silmiinsä, mutta ei yhtä pahasti kuin auringon valo.
vapisten Anes nousi, puki ylleen puhtaampia vaatteita. Violetti toppi, punertava minihame. hiukset olivat likaiset ja takussa, mutta ei sitä pimeässä kukaan näkisi.
Ovesta ulos, hissiin ja kun hissi kolahti alakerrokseen suoraan kadulle. Hän yritti olla ajattelematta Rakennuksen ihmisiä. Hän joisi jossain muualla, ei täälä. Siitä oli niin kauan kun hän viimeksi oli juonut.
Kadulla kukaan ei katsonut häntä. Miksi olisi. Hän ei erottunut mitenkään naapuruston asukkaista. Huonomainen paikka kun oli, kaikki alkoholisteja,narkkareita. Niin ja vampyyreita.
Neonvalot välkkyivät baarin oven yläpuolella, houkutteli ihmisiä sisään. Kuin hyönteisiä.
Anes katseli baarin kulmalla, katseli ihmisiä. Veri haisi nahan läpi, sumensi hänen aivonsa.
Ei. taas se järjen ääni. Lopeta tämä. Juo. Ei. Juo. Ei.
Anes kääntyi pois, puri huuleensa kun pakko oli jotain purra. Jano oli kova. Niin jano.
Anes kääntyi ja katosi varjoihin. Tänään hän ei joisi. Ei muuta kuin rottien verta.
No, kannattaako jatkaa? Ja jos joku keskii jonkun hienon nimen... täänks
Sälekaihtimet kiinni. Vaatteita hujan hajan lattialla ja huonekalujen päällä. Pölyä ja likaa joka puolella, niin ja verta.
Veri oli kuivunutta, vanhaa. Anes kosketti sitä sormillaan, koitti saada siitä jotain irti. Päiviä, ehkä viikkoja vanhaa. Anes ei muistanut. Päivät kuluivat ohi niin nopeasti. Eihän ajalla ollut hänelle merkitystä.
Anes katseli ympäri asuntoa. Se oli pieni, kerrostalon toisiksiylimmässä kerroksessa. Seinät olivat ohuet, kaikki alakerran äänet kuuluivat hänen asuntoonsa. Kaikki se elämä. Kaikki ne ihmiset.
Ei. Anes Puristi kätensä nyrkkiin, upotti kyntensä lihaansa, kunnes laiha veri alkoi valua lattialle. verta. Hänen vertaan mutta verta kuitenkin. Anes nuoli kämmentään, kirpeä maku täytti kaikki hänen aistinsa. Se ei ollut hyvää verta, ei niin voimakasta kuin ihmisillä. Mutta verta silti.
Jossain alemmassa kerroksessa itki lapsi. Olikohan jo yö? Anes ryömi ikkunalle, kurkisti kaihdinten lomasta. Ulkona oli pimeää, katuvalot loistivat kuin tähdet. Valo koski hänen silmiinsä, mutta ei yhtä pahasti kuin auringon valo.
vapisten Anes nousi, puki ylleen puhtaampia vaatteita. Violetti toppi, punertava minihame. hiukset olivat likaiset ja takussa, mutta ei sitä pimeässä kukaan näkisi.
Ovesta ulos, hissiin ja kun hissi kolahti alakerrokseen suoraan kadulle. Hän yritti olla ajattelematta Rakennuksen ihmisiä. Hän joisi jossain muualla, ei täälä. Siitä oli niin kauan kun hän viimeksi oli juonut.
Kadulla kukaan ei katsonut häntä. Miksi olisi. Hän ei erottunut mitenkään naapuruston asukkaista. Huonomainen paikka kun oli, kaikki alkoholisteja,narkkareita. Niin ja vampyyreita.
Neonvalot välkkyivät baarin oven yläpuolella, houkutteli ihmisiä sisään. Kuin hyönteisiä.
Anes katseli baarin kulmalla, katseli ihmisiä. Veri haisi nahan läpi, sumensi hänen aivonsa.
Ei. taas se järjen ääni. Lopeta tämä. Juo. Ei. Juo. Ei.
Anes kääntyi pois, puri huuleensa kun pakko oli jotain purra. Jano oli kova. Niin jano.
Anes kääntyi ja katosi varjoihin. Tänään hän ei joisi. Ei muuta kuin rottien verta.
No, kannattaako jatkaa? Ja jos joku keskii jonkun hienon nimen... täänks
Vastaukset 1
Vanhimmat
rottien veri ei tyydyttänyt janoa täysin jos anes ei saisi kohta enemmän juotavaa hän ei pystyisi hallitsemaan itseään enää... verta pakko saada verta! ääni kuiskaili hänen päässään tapa!tapa!tapa!