En oikein tiedä mikä olen. Olenko hetero, jolla on hieman bi-taipumuksia vai olenko ihan kunnolla bi. Näin alkaa varmaan sata muutakin viestiä tällä foorumilla, mutta ajattelin silti kirjoittaa omia ajatuksiani ja saada niihin jotain kommenttia. Koittakaa kestää. ;)
Olen nainen ja ihastunut pääasiassa miehiin, mutta olen myös elämäni aikana ihastunut naisiin. Olen aina pitänyt naisen ruumista erittäin kiihottavana katsella, mutten kuitenkaan ole koskaan pystynyt yhdistämään tätä seksuaalista halua niihin naisiin, joihin olen ollut ihastunut. Ihastuminen on tavallaan ollut platonista, ja seksuaalifantasiat erillisiä. En ole kuitenkaan koskaan ajatellut tuota kaikkea minään muuna kuin pienenä taipumuksena. Koko elämäni olen ajatellut heteronormatiivisesti: halunnut parisuhteen miehen kanssa, kuvitellut häät ja lapset jonnekin kaukaiseen tulevaisuuteen.
Mutta nyt olen herännyt ajattelemaan. Olen katsonut L-koodia ja lukenut lesbokirjallisuutta, olen käynyt läpi monia internetsivuja ja seurannut keskustelupalstoilla homoseksuaalien sekä bi-henkisten ihmisten ajatuksia. Ja hiljalleen ajatus seurustelusta naisen kanssa ei olekaan tuntunut niin kaukaiselta, päin vastoin. Olen ikään kuin herännyt uuteen maailmaan, jossa myös naisesta on tullut kokonaisuus: samaan aikaan sekä seksuaalisesti haluttava että hellyyttä herättävä. Olen täyttänyt päiväni maistellen kutkuttavia unelmia täysipainoisesta parisuhteesta naisen kanssa. Nuo unelmat tuo hymyn suupieleen ja perhosia vatsaan. Olo on kuin ihastuneella, vaikka ketään tiettyä en ole vierelleni kuvitellutkaan.
Silti minua vaivaa epäilys. Onko tämä nyt biseksuaalin minäni lopullista heräämistä, vai olenko vain hukuttautunut fantasiamaailmaan? Ei kai siihen kukaan voi vastausta antaakaan, pitää vain itse katsoa mihin tie vie. Muutosta itsessäni on kuitenkin selvästi tapahtunut, sillä vaikka naisia olikin aiemmin seksuaalifantasioissani, en osannut kuvitella itseäni parisuhteeseen. Nyt siihen pystyn, ja itse asiassa en ole muuta viime aikoina pystynyt ajattelemaan ajattelemaankaan.
Mielipiteitä, ajatuksia?
Olen nainen ja ihastunut pääasiassa miehiin, mutta olen myös elämäni aikana ihastunut naisiin. Olen aina pitänyt naisen ruumista erittäin kiihottavana katsella, mutten kuitenkaan ole koskaan pystynyt yhdistämään tätä seksuaalista halua niihin naisiin, joihin olen ollut ihastunut. Ihastuminen on tavallaan ollut platonista, ja seksuaalifantasiat erillisiä. En ole kuitenkaan koskaan ajatellut tuota kaikkea minään muuna kuin pienenä taipumuksena. Koko elämäni olen ajatellut heteronormatiivisesti: halunnut parisuhteen miehen kanssa, kuvitellut häät ja lapset jonnekin kaukaiseen tulevaisuuteen.
Mutta nyt olen herännyt ajattelemaan. Olen katsonut L-koodia ja lukenut lesbokirjallisuutta, olen käynyt läpi monia internetsivuja ja seurannut keskustelupalstoilla homoseksuaalien sekä bi-henkisten ihmisten ajatuksia. Ja hiljalleen ajatus seurustelusta naisen kanssa ei olekaan tuntunut niin kaukaiselta, päin vastoin. Olen ikään kuin herännyt uuteen maailmaan, jossa myös naisesta on tullut kokonaisuus: samaan aikaan sekä seksuaalisesti haluttava että hellyyttä herättävä. Olen täyttänyt päiväni maistellen kutkuttavia unelmia täysipainoisesta parisuhteesta naisen kanssa. Nuo unelmat tuo hymyn suupieleen ja perhosia vatsaan. Olo on kuin ihastuneella, vaikka ketään tiettyä en ole vierelleni kuvitellutkaan.
Silti minua vaivaa epäilys. Onko tämä nyt biseksuaalin minäni lopullista heräämistä, vai olenko vain hukuttautunut fantasiamaailmaan? Ei kai siihen kukaan voi vastausta antaakaan, pitää vain itse katsoa mihin tie vie. Muutosta itsessäni on kuitenkin selvästi tapahtunut, sillä vaikka naisia olikin aiemmin seksuaalifantasioissani, en osannut kuvitella itseäni parisuhteeseen. Nyt siihen pystyn, ja itse asiassa en ole muuta viime aikoina pystynyt ajattelemaan ajattelemaankaan.
Mielipiteitä, ajatuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Rehellistä, avointa, kypsää luettavaa... Vaikea edes kommentoida mitään, saati antaa neuvoja, mutta sanon silti, että anna ajan kulua ja avaudu itsellesi omaan tahtiisi, niin kuin olet ilmeisesti tehnytkin.
Hienosti kuvattu tuo, kuinka sisäisessä maailmassasi erilliset fantasiat ovat alkaneet hahmottua kokonaisuudeksi. Ehkä sama on tapahtunut myös sinussa itsessäsi: Alat hahmottaa itsesi kokonaisena ja annat kaikkien puoliesi tulla osaksi sinua? Tärkeintä on varmaankin, että tietää kuka on ja mitä haluaa... väliäkö niillä määritelmillä lopulta on?!
En usko että ajatus maailmasi on ainakaan kaukana omastani. Itse olen miettinyt asiaa ja tullut tulokseen että olen bi. En häpeä ja ei paljon muille kuulu mitä elämässäni teen. Ainoa eri puoli sinun juttuusi on, että en todellakaan voi kuvitella enää lapsia, enkä varsinkaan yhtään miestä, enkä avioliittoa...
Kiitos kommenteista! Ja kyllä, näköjään olen ihan hyvin saanut pohdittua asioita itseksenikin. Kyllä tämä tästä vielä varmaan selkiintyy entisestään, kun antaa asioille aikaa loksahtaa paikoilleen. :)
Ja mim75: jos et voi enää kuvitella miestä, niin eikö se ole lähempänä lesboa, kuin biitä? ;) Mutta ehkä nuo leimat on hieman turhia, kun jokaisen heteronkin seksuaalisuus poikeaa hieman toisista. Jokainen tehköön niin kuin parhaalta tuntuu.