Reilu kolmevuotiaamme sai äidin ansaan eli huomasi että eräällä p--kele sanalla saa äidin kunnolla hermostumaan. Nyt testaa tuon sanan tehoa sitten aina "sopivan" tilaisuuden tullen eli tietenkin tilanteissa joissa äiti sitä vähiten toivoisi... Mikä neuvoksi? "Sitä saa mitä tilaa" - tiedän. Kotonahan sekin sana tietenkin on opittu. On varmasti lipsahtanut joskus äidinkin suusta ja sitäkin useammin isältä. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi, ja nyt kaipaisin apua tähän ongelmaan. Suun pesemistä saippuallakin on jo kokeiltu... Ja sitä ennen keskustelua asiasta tietenkin. Ja välinpitämättömyyttä ("en huomaa sinua lainkaan") jne. jne. Nyt kaivataan siis uusia konsteja. Miten muilla?
Lapsen kiroilusta
riesa
7779
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Perinteiset lahjonta, uhkailu ja kiristys.. ;) No ei, kyllä parhaiten toimii, kun jättää reagoimatta lapsen kiroilun. Jokainen lapsi aloittaa jossain vaiheessa kiroilun (tietenkään ymmärtämättä, mikä siinä on niin jännää..) Tykkää vain "makustella" uusia sanoja, varsinkin kun saa niin paljon haluamaansa huomiota... Ohimenevä vaihe; malttia vain!
Lipsautimme muka uuden sanan, joka olikin "PIU PAU" tai "nakki" tai joku pienestä hauska sana. Niin rupesi se sana tulemaan joka välissä, ja se vanha unohtui ;) Tämä toimi yhden lapsen osalta, kokeile!
Minusta on kurjaa kuulla että aikuiset pesevät lapsensa suut oikeasti saippualla ja muutenkin tekevät ihme juttuja ja miksi?? vain siksi että lapsi on KOTOA oppinut jotain mitä vanhemmat muka saavat sanoa, mutta lapsi ei! miksi näin? lapsi toistaa ja oppii VANHMEMPIEN tekemisistä ja sanoista, siispä on nyt turha alkaa lasta kiduttamaan sillä teidän pitäisi ne omat suunne pestä, ei lapsen. on niin ristiriitaista että vanhemmat saavat tehdä lapsen edessä jotakin mikä on ehdottomasti lapselta kielletty. kyllä aikuisen luulisi jo sen verran tajuavan!!!!!
Olen kyllä samaa mieltä kanssanne. Parasta olisi ollut jos tuokin sana olisi alunperin jäänyt kotona oppimatta, ja on väärin vaatia lapselta jotain mihin ei itsekään kykene... Seuraavaksi paras vaihtoehto olisi ollut jättää kiroilu huomioimatta, niinkuin aluksi teinkin. Sitä tarkoitinkin alkuperäisen viestin sanoilla "sai äidin ansaan". Onneksi lapset osaavat olla myös fiksumpia kuin vanhempansa! Kolmevuotiaamme kun ratkaisi ongelman ehdottamalla itse korvaavan sanan käyttöönottoa. "Jos minä sanoisinkin tilkkele, saanko sanoa?" (alkuperäisen sanan kyllä sanoi aivan selkeästi ärrineen kaikkineen). Tietysti sai uuden sanan ottaa käyttöön ja käytti sitä muutaman kerran oikein tehostetustikin "tilkkeleen tilkkele" - nyt ei tarvitse näköjään enää sitäkään. Ainakin pari päivää tässä on kulunut mukavasti, aivan kiroilematta. =)
itse kiroilen huomaamattani.. -aika usein.. :(
lapsi ns.tottunut kiroiluun.
itse ei kiroile, saattaa joskus leikin ohessa
sanoa lelulle: helvetti tän auton kanssa,kun ei toimi..
mutta muuten ei viljele kirosanoja. uskoo kyllä kun sanon ettei saa yleisillä paikoilla kirota ym... eli toisaalta,jos ei nosta asiasta haloota,
saattaa kiroaminen unohtua..
(meidän "kiroaja" 5-vuotias)
lisään vielä, että en huorittele,vituttele ym..
luonnostaan minulta saattaa tulla perkele.. tosin olen yrittänyt muuttaa itseäni sanomaan vaikka voi pirskatti.. :)
tarhan pihalla kuulin kerran kun poika (silloin n5-6v) taisteli kurahousujen kanssa, siinä tuli vitun huorat ym ...
aika järkyttävää kuultavaa.
Joo, tuut kuulemaan vielä vaikka mitä kirosanoja->muiltaopittuja vaikka kuinka itse varoisit sanomisia.Meillä on just näin,kotona ei kiroilla mut pihalla kiroillaan sit salaa naapurin lasten kanssa.Ärsyttää kun joillakin lapsilla ei oo mitään kuria kotona vaan saavat puhua aivan mitä sattuu ja opettaa ne vielä toisille lapsille.