Outoja tapahtumia Mikkelissä

Ollessani keikalla eräässä mikkeliläisessä baarissa tässä jonkin aikaa sitten tapahtui sen verran mielenkiintoisia, että ajattelin kirjoittaa tarinan tännekin. Kyseessä oli yrityskeikka; varsinaista bänditoimintaa ko. baarissa on melurajan vuoksi nykyään hyvin vähän. Sanottakoon nyt vielä erikseen, että rahtuakaan sepitettä tässä jutussa ei ole; se löytyykö näille asioille selitys on asia erikseen. Päättäkää itse. Omasta puolestani voin sanoa että oli pitkästä aikaa jännittävää törmätä ilmiöihin joihin ei kättelyssä tunnu löytyvän ns. luonnollista selitystä.
Mikäli juttu poikii asialista kommentointia voin kertoa tarkemmin mikä paikka on kyseessä, mikäli joku paikallinen vaikkapa haluaa käydä asiaa lähemmin tutkimassa tuopposen ääressä. :)

Eräässä vaiheessa iltaa olin vaihtamassa vaatteita henkilökunnan käyttämässä pukukopissa, kun kuulin takaani ääntä; kuulosti siltä kuin joku olisi liikuskellut huoneessa ja siirrellyt esineitä. Vaatteiden kahinaa ja pientä kopsahtelua sekä laahaamista; tiedätte toki miltä kuulostaa kun joku "puuhastelee". Katseltuani ympärilleni mitään ei kuitenkaan näkynyt, ja sen kummemmin asiaa ajattelematta tuumasin että ääni todennäköisesti kantautuu ilmastointiputkia pitkin jostain kauempaa. (Tosin ääni EI kuulostanut tulevan mistään kauempaa, vaan aivan selän takaa).
Myöhemmin mainitsin asiasta kitaristille, ja tämä vastasi "Hitto, sinäkinkö kuulit jotain?" Mies oli ollut kyseisen huoneen vessassa ja kuullut kuinka joku liikuskelee ja puuhastelee pukuhuoneessa. Vekkulina ukkona kitaristimme oli tuupannut vessan oven auki ja luullut säikäyttävänsä vaikkapa basistin, mutta pukuhuone olikin ollut tyhjä ja hiljainen.

Seuraavana aamuna tulimme tyhjään baariin roudaamaan tavaroitamme pois, ja ravintolatyöntekijä tuli avaamaan meille ovet. Laskeutuessamme portaita alas pimeään baariin tämä tokaisi ohimennen "Hitto, äkkiä valot päälle. Täällä on karseaa olla pimeässä." Jokin kyseisessä kommentissa aiheutti värinää selkäpiissä, joten kysäisin mistä moinen tunne johtuu. "Yksin täällä ollessa kuulee välillä semmoisia juttuja että alkaa epäilemään mielenterveyttään", kuului vastaus. Ääniä kuulemma kuuluu usein ja yleisesti ottaen alakerrassa on sellainen tunne ettei siellä ole yksin.

Juttu jäi hetkeksi silleen, mutta roudaustauolla ennen ravintolatyöntekijän poistumista päätin mielenkiinnosta vielä tiedustella asiasta tarkemmin, ja kuulin seuraavaa:

-Ravintolan käyttämän tietokoneen näyttö on mennyt lepotilasta valmiustilaan, ikään kuin joku olisi liikutellut hiirtä. Kuulemma vinkeä tunne kun näyttö alkaa itsekseen loistamaan muuten pimeässä tilassa.

-Paikan valvontakamerat on varustettu liiketunnistimilla, ja useamman kerran kamerat ovat alkaneet nauhoittamaan vaikka ketään ei ole paikalla. Hauskaksi jutun tekee se, että kamerat ovat alkaneet nauhoittamaan järjestyksessä yksi toisensa jälkeen, ikään kuin joku liikkuisi huoneesta toiseen ja käytävillä. Kameroiden päälle menemisestä voi siis tavallaan seurata "näkymättömän kulkijan" reittiä.

-Yläkerran naistenvessassa on vanha sähköistetty kattokruunu, jossa on kynttilälamput. Eräänä aamuna töihin tullessaan henkilökunta huomasi että kattokruunun kynttilälamput oli katkaistu juuresta poikki ja lojuivat lattialla kattokruunun alla. Jos oikein käsitin valvontakamera ei ollut minkäänlaista yöllistä vierasta tallentanut. Mikäli joku pilailija ei siis ollut onnistunut livahtamaan baariin tikapuiden kanssa hankalasti selitettävä juttu.

Tulomatkalla keikkabussissa puhuin asiasta muille, ja kuulin vielä yhden mielenkiintoisen jutun: toinen kitaristimme oli aamulla roudatessamme kuullut kolinaa eräästä suljetusta isommasta looshista ja luullut että ravintolatyöntekijä keräilee edellisillan tuhkakuppeja pois. Mies astui sisään looshiin, joka oli jälleen kerran typötyhjä ja hiljainen. Hän kuvaili ääntä sellaiseksi "kuin peltimukeja olisi kolisteltu yhteen". Voi tietysti olla että kun näistä asioista puhutaan, muisti tekee tepposet ja yhdistää täysin luonnollisen tapahtuman kuultuihin juttuihin, mutta sen verran kalpeaksi mies valahti kun osasi yhdistää nämä kaksi asiaa että epäilen ukon olleen hyvin pitkälle ns. äimän käkenä looshin astuessaan. Olimme tuolla hetkellä pelkästään bändin kesken baarissa. Kaikki muu porukka oli lavalla purkamassa tavaroita ja ainoa paikalla ollut henkilökuntaan kuuluva henkilö oli jo poistunut - tätä kitaristimme ei tosin tiennyt.


Tällaista siis Mikkelissä. Mainittakoon vielä kuriositeettina että yläkerrassa edellisen baarin olemassaolon kymmenkunta vuotta sitten puukotettu nainen - asioillahan ei toki välttämättä ole mitään yhteyttä keskenään. Kun tiedustelin mikä ravintolatyöntekijän itsensä mielipide ilmiöiden syihin on, tämä kuittasi ykskantaan "no, tämähän on todella vanha talo, näissähän aina tapahtuu." Kylmähermoinen tyyppi. :)
Mutta tässäpä tämä. Postaan jutun toivoen että joku asiallisesti suhtautuvakin sen lukee.