Minun luokkatoveri(aikuisopiskelijoita) on eronnut miehestään ihan äskettäin. Hän ei selvästi tiedä itsekkään missä mennään. Hän puhuu asioistaan kovalla äänellä ja jotenkin hätääntyneesti. Välillä hän saa hillittömiä itkukohtauksia.
Itse olen neuvoton miten suhtautua. Pitäisikö meidän kaikkien jotenkin yrittää lohduttaa vai kuunnella hiljaa.Olen ihan ymmällä miten menetellä. Neuvokaa te joilla on kokemusta erosta.
Itse olen neuvoton miten suhtautua. Pitäisikö meidän kaikkien jotenkin yrittää lohduttaa vai kuunnella hiljaa.Olen ihan ymmällä miten menetellä. Neuvokaa te joilla on kokemusta erosta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kohdallaan olisi parasta, niin yleisesti olisi hyvä tarjota seuraansa yksinjääneelle ja yksinäisyyden tunteesta kärsivälle ja jaksaa kuunnella hänen suruaan ja ongelmiaan. Ehkä hänellä on raju itsenäistyminen edessään ja se vie voimia ja aikaa. Tällaista kuuntelijaa muistan tarvinneeni ja välillä ihan käytännön apuakin. Vertaisryhmä olisi hyvä löytää, eli muita eron kokeneita ja hyvin selvinneitä. Se kuuntelijan osa voi kyllä tulla liian raskaaksi tavalliselle ystävälle/tuttavalle. Ehkä joillain järjestöillä olisi eroryhmiä tms.