19.11.2007 siskoni suuttui minulle. Välien sotkiana oli tavallaan äitimme, joka sanoi minulle, että siskoni on haukkunut minua ja kun lähetin siskolleni viestin, missä kysyin ehkä hieman liian kärkkäästi, että mistä hän on ottanut nokkiinsa, riita oli valmis. Siinä vaiheessa äitimme totesi tuttuun tapaansa, ettei puutu riitaamme, ja siskoni väittää, ettei ole ollut minulle vihainen, mutta suuttui siitä, että saatoin edes epäillä sellaista.
Olen hyvin asiallisesti yrittänyt asiaa selvittää, mutta osakseni olen saanut paljon kritiikkiä häneltä esim. Millaine mies minulla on, millainen koti, miten kamalalta näytän ym. Todellisuudessa minun mielestäni olen onnellinen, ainakin tyytyväinen kaikkeen siihen mitä minulla on. pahoin pelkään, että hän jollain tapaa peilaa omaa elämää ja sitä, miten yksinäinen ja epäonnistunut hän on viime aikoina ollut.
Mutta, vaikka järki sanoisi, että minun on käänettävä selkäni siskolleni ja unohdettava hänet...hän on kuitenkin siskoni, ja kuopukseni kummitäti, kuten minä myös hänen esikoisensa. En JAKSA riidellä kenenkään kanssa. Vihaaminen on turhaa, mutta hänellä on aina riittänyt puhtia olla vihoissaan ja suunitella kostoniskuja. Hän on kauris ja minä oinas.
Antaako hän koskaan anteeksi? Eikö hän ikävöi siskoansa ollenkaan? Mitä ihmettä minä voisin tehdä? olen jo kerran mennyt puolitiehen vastaan.
Olen hyvin asiallisesti yrittänyt asiaa selvittää, mutta osakseni olen saanut paljon kritiikkiä häneltä esim. Millaine mies minulla on, millainen koti, miten kamalalta näytän ym. Todellisuudessa minun mielestäni olen onnellinen, ainakin tyytyväinen kaikkeen siihen mitä minulla on. pahoin pelkään, että hän jollain tapaa peilaa omaa elämää ja sitä, miten yksinäinen ja epäonnistunut hän on viime aikoina ollut.
Mutta, vaikka järki sanoisi, että minun on käänettävä selkäni siskolleni ja unohdettava hänet...hän on kuitenkin siskoni, ja kuopukseni kummitäti, kuten minä myös hänen esikoisensa. En JAKSA riidellä kenenkään kanssa. Vihaaminen on turhaa, mutta hänellä on aina riittänyt puhtia olla vihoissaan ja suunitella kostoniskuja. Hän on kauris ja minä oinas.
Antaako hän koskaan anteeksi? Eikö hän ikävöi siskoansa ollenkaan? Mitä ihmettä minä voisin tehdä? olen jo kerran mennyt puolitiehen vastaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuli vain sellainen inspiraatio nostaa parit kortit.
Tilanteessasi ei nyt oikein muu auta kuin odotella, pysy vahvana ja rehellisenä. Anna ajan kulua, yritä tyynnyttää mielesi. Siskosi taholta voi vielä tulla jotain epämiellyttävää, mutta lopulta sovintokin astuu kuvioihin.
Kiva, että katsoit minulle. Uskon, että osuit oikeaan. Kokoajan olen yrittänyt olla nimenomaan vahva ja 100% rehellinen. Siskoni ei ole ekaa kertaa riitelemässä. Toivon kuitenkin asioiden selviävän, vaikka meistä ei sydän ystäviä tulisikaan enää. Kuten jo sanoin, vihaan riitelemistä, se vie vaan turhaa energiaa.
Aurinkoista kesää!