oletko sen kans naimisissa vai onko se vain muistoissa ja mikä sai sinut vaihtamaan toiseen sen niin ah ihanan nuoruuden rakkauden törmäsin itse vappuna sellaiseen ja se sai mut elämään uudestaan sitä ihanaa seitkytlukua muistoissani.
nuoruuden rakkaus
-tiina
562707
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Hei Tiina!
Niitä ny oli nuoruuren rakkauksia ja sellaasia ihastuksia useetaki. Täs oliis melekoonen haaremi naisia jos kaikki yhtehen samahan aikahan satuttaasihin. Sen parhaan sitten ku löysin ja mentihin naimisiin. Yhteenen poikaki touhuttihin. Voi aikaa nuoruuren.
Yks tyttö jonka luona mä kävin friioos nukku aitas vielä joulukuus ja ulukona oli jo koko kovat pakkaaset.
Kyllä siinä maattihin kovasti lähekkään jotta tarkeni ja paksuut täkiit aina niskaas. Yhyreen entisen likkakaverin kans välihin soitellahan. Muutoon se oliiski kiinnostava tyttö, soon vaan minulle liika viisas.
Soon paree suutarin vaan pysyä lestissään.
terv. seppä ja kaikiista rakkahin kaveri, pieni Tiitu.
että liika viisas? Meinaatko Seppä, että siitä ei tulis mitään, jos toinen viisaampi? Pitäiskö munkin pistää rukkaset naulaan ja unohtaa rakas, vaikka hän vakuuttaa että rakastaa minnuu sellasena kuin olen, siksi että hän on niin viisas minuun verrattuna? En usko, äläkä sinäkään tommosia "liika" viisas juttuja.
mut tää jonka näin oli nuoruuden rakkauksista suurin ja voimakkain mutta se vastuuntunnottomuus laittoi etsiin jotain muuta löytyhän se toisella yrittämällä eka oli lapseni isä ei vetäny vertoja sille suurelle rakkaudelle mutta toka tää nykynen joka on ollu jo kakskytvuotta sai mut unohtaan tän suuren mutta kiva oli nähdä ja todeta että jotain on vielä jäljellä ja sain sen ääneen sanoa niin sille nuoruuden rakkaudelle niinkun myös tälle omalle rakkaalleni joka on vetäny kaikkien edelle uskonkin ettei ne kerran koetut tunteet koskaan häviä vaan muuttaa vaan muotoaan jos ei sit satu jotain suurta kriisiä.
pitää tuo Seppä puhutella.
Ei tuollainen menettele ja sä oot riittävän viisas ihan kelle tahansa jos vipinää syntyy muulla tasolla.
Arjestahan se päivä rakentuu.
Mitä se viisaus muuten on , sun mielestä?
Eihän teidän tartte toisianne töihin ottaa ))
kysymys oli nyt siitä ihan oikeesta rakkaudesta eikä mistään niistä sadoista ihastuksista niitähän on ja tulee aina olemaan ja jos sääkin osaat oikeen kauniisti kirjoittaa ei sitä tiedä vaikka ihastuisin.
Hei, mikä se sun nimimerkki ny olikaan, tollerotyllerö.
Elä sa laita kintahia naulahan, soon se huonoon vaihtoehtoo.
Tua tyttö jonka kans soitellahan on lääkäriks lukenu ittensä, yleeslääketietehen erikooslääkäri. Ja moon seppä. Jotaan sitä entistä, sitä nuoruuren aikaasta Arjaa siinä likaas vielä on ja tykkään ku saarahan toimitella puhelimes ja nauraakki yhteesille muistoolle.
Molemmat ollahan tällaasia yksinääsiä kulukijoota, oltu jo vuosia. Tuliiskoos siitä enää kuitenkaan mitään. Hänellä on oma sellaanen nousujohteenen uransa, ollu sitä aina ja moon jotenki jauhanu paikoollani.
No oon mä tätä irtaanta ja kiintiääki omaasuutta saanu hankittua ittelleni jo koko joukoon mutta oonko mä kasvanu ihimisenä, soon jo sitten eri asia.
Mulla on täs ja tämän asian kans samanlaanen tilanne ku oli siinä Yrjö Jylhän runoos, oon sen sanonu aikaasemminki notta: "en jäädä, en lähteä malta"
Se menöö varmahan ku ollahan kaksistansa mutta sitten ku tuloo muita siihen sanoosinko köörihin, niin osaasinko mä olla niinkuun protokolla vaatii.
Sillä mä oon lykänny länkiä korvihin täs asias.
terv. seppä ja Tiitu täältä meirään kotoa.
Kivaa soon ku Sä puhuttelet, en mä liioon tierä mitä se viisaus ihimiisten välisiis kanssakäymisis oikeen on. Taitaa olla enee niitä niinkuun sanotahan jotta, ennakkoluuloja. Sellaasia mielikuvituksen tekemiä esteitä, sitä ku on pitkähän yksin niin sitä rakentuu sellaanen näkymätöön aita ympärille jotta sinne ei heleposti päästä ketään liika likelle. Sitä kattoo sillälaalla hollilta asioota ja jos joku yrittää tulla liika likelle niin silloon seppää vierähän ku jänis Jussia haapapölökyyltä.
Eikä minulla oo sen enempää menettettävänä ku kenellä muullakaan. Mä pelekään kiintyä kehenkään, pelekään notta jos mä taas sen menettääsin. Vaikka kyllä mä tierän notta ei toista ihimistä voi omistaa, eikä piräkkään pyrkiä sellaasehen. Elämä on ainaasta luopumista, toteutuneeta ja toteutumattomia toivehia, niinkuun usva haihtuu aamutuulen mukana, eikä tämä ihimisenä olo oo aina likikään heleppoa, ei ainakaan minulle.
terv. seppä ja kovasti rakas pieni Tiitu kulta.
Olkaa sitten kavereita. Sieluntovereita.
Sellaisista ei väkisin tehdä rakastavaisia vaikka kuinka haluttais...
Ei kannata lähteä merten taa kalaan, sen olen elämässäni oppinut. :)
jokaisella on omat pelkonsa ja vankeja ollaan ; )
..toi mieleeni hauskan jutun menneisyydestä. Työpaikallani vaikutti eräs herrasmies, joka tykkäsi vikitellä nuoria naisia, he olivat hänen heikkoutensa.
Minusta oli hauskaa, kun hän sanoi minulle:"Sinä olet minulle liika viisas." Otin sen suurena kohteliaisuutena ja olin pelkästään siitä onnellinen. Hän arvosti ja kunnioitti minua työssäni ja osoitti sen monin tavoin. Hauska muisto
Hei, Seppä!
..eivät ole titteleillä ja koulutuksella mitattavissa. Ehkä sinä edustat jotain sellaista pysyvää, jota hän karriäärinsä vastapainoksi kaipaisi, tarvitsisi.
Sinussa on miestä vaikka minkälaiselle naiselle. Nykyaikaiset, itsenäiset naiset osaavat tehdä omat valintansa, eikä siinä muiden aatokset paljon paina. Ole rohkea, ota haaste vastaan!
Lämpimin terveisin yksi ohrankukka
vanha työpaikka ja vikittelevät miehet ja olen monesti ajatellut näinä aikoina kun kaikki mitä miehet työpaikoilla sanoo tai tekee niin luokitellaan seksuaaliseksi häirinnäksi siitähän olisin saanut tehdä ilmoituksen joka päivä monta kertaa kun seiskatoistavuotiaana nuorena neitona menin ekaan työpaikkaan ja siitä ydeksäntoistavuotta eteenpäin mutta miehet on miehiä eikä niitä aina kannata ottaa tosissaan poikkesin taas asiasta mutta tuli vaan mieleeni tosta työpaikasta ja herrasmiehestä.
Me ollahan Sun kanssa yhtä viisahia ja sillä mä Sinusta tykkään. Airosti ja palijon. Sinulla ku on aina sellaanen hyvä ja lämmin sana läheesilles ja kavereille niinkuun täällä palstoollaki oleville. On hyvä ku Sä oot olemas ja tuot sellaasta iloa elämähän. Ei oo ihime jos se Sun työkaveris Suhun ihastu. Joskus meirän ihimisten pitää ollakki viisahampia ku toiset.
Kulukia siinä rinnalla kappalehen matkaa, tuora siihen harmaasehenki päivähän valo. Hyvää ja rauhaasaa yötä Sinulle. Ohrankukat kukkii ja tua iloa "silimille"
terv. seppä ja nukkuva Tiitu kulta täältä kotoa.
Kirijootellahan vaikka huomenna taas lisää.
jahkailijaa (sori), - ei kai tämä tohtoris naisiimmeinen kovin puhelisi telehvoonissakaan, jos oikeasti ei tykkäisi ja arvostaisi Sinua, -tykkää varmaan oppiarvo eroista huolimatta.
p.s. sullon kyllä mun luonto. :)
Kiitos sanoistasi ja hyvää yötä sinne lakeuksille.
kannustuksesta, en nyt ihan tosissani vaikka puoliksi kyllä. Välillä tulee, niin kuin sinäkin kerroit, että kaksin menee hyvin, mutta entäs kun sitten porukka on jossa hänen "seurapiirinsä" Onneks tämä välimatka pitänyt, etten ole siihen tilanteeseen joutunut. Toisaalta ajattelen että jos hän minnuu alkaa hävetä, niin ei tää sit oikeaa olekaan. Koska kyllä itteeni arvostan mutta olen sellanen luonnonlapsi jotta en kuvia kumartele joten siinä voi tulla sanomista. Toi Jylhän juttu on hyvä, kiikun kaakun täskin mennään, mutta ei saa jäädä tuleen makaamaan, se mikä ei tapa niin vahvistaa. :)
katkeran sulosia muistoja,suorastaan valokuvia .
Vieläkin aina kun ajan paikan ohi ,muistan punatukkaisen tyttöni,rakastin häntä apinan raivolla,ehdottomasti ja pyyteettömästi.
Miksihän olen aina kurkoittanut kuuseen ,paljon oman tasoni yläpuolelle,en ainakaan oo ollut arka.
Aina on menty täysillä päin,aina on tullut myös vauhtia,kyyti on ollut kylmää ja kovaa,kunnes sitten tuli se joka sanoi.Hän on mun ,hän on mun,lökäpöksyni mun.
Mutta se punainen kiharapilvi,se joskus kummittelee pienen pojan mieles ja karvastelee.
ihanaa rakkauden löpinää itsellenikin tuli niin nostalginen olo vappuna kun mulle terassin aidan takaa huudettiin tiina tuu käymään täällä sain halauksen aita välissä ja lopuksi vielä kuuluvalla äänellä kuiskauksen en ole unohtanu sua koskaan rakastan sua edelleen ah niin ihanaa laämmittää vanhan mieltä siitänkin huolimatta mua rakastetaan vaikka itse olin ronkelienkä kelpuuttanu.
esikatsella edellinen viestini oli niin paljon ylimääräisiä kirjaimia että hyvä että ymmärsin itkekkään.
vähemmästäkin )
se on katos siitä kiinni ,haluaako ymmärtää.
mutta täällä on oppinu jotenkin takertuun omiinkin kirjoitusvirheisiinsä joskus ei aina oo sillä päällä.
punatukkainen tyttö
välimatka,tanssitaito,"ystävät" ja ehkä en ollut loppupeleissä tarpeeksi hellu,pelisilmä oli huono.
Näitä syitä on kuule mietitty olis kiva kysyä kaveriltakin jos vastaan tulis.
on sivuseikka ainakin omissa suhteissani vaikka olen itse intohimoinen siinä suhteessa mutta mitä sillä tanssitaidolla on väliä jos mies on muuten mitä sattuu.
ja painotukset määräytyy usein kaverien taholta,täs iäs jo uskaltaa ajatella itte.
sellanen itte ajattelija ettei muhun oo koskaan merkannu ympäristö mitään mutta tietyissä asioissa on järki aina menny tunteen edelle vaikka pelaankin tunteella niin rakkaudessa kun ystävyydessäkin.
sillä en käynyt tansseissa, no, poikaystävä asui kyllä kauempana...oli intissäkin kauempana...
mulla ei kyllä ollut kiharoita, pitkä, selkään saakka suora...no, se oli toinen poika se sitten...
ja osoitteen muistan jos niinkuin tarkentaa pitää.
No milläs kirjaimella sen punatukan nimi sitten alkaa?
Kyselee kiharatukkainen punapää :)
ja....hmmmm...en sanokkaan....tai joo...
tanssipaikka...ei tanssilava...
etunimi ML
vielki mahast ottaa oli se nii ihanaa aikaa, ensirakkaus oli, se oli, niin uuh, vieläkin tuntuu jossain,,,,,korjaa villihousujen ryhtiä. :)
myöhemmin livenä vois siinä käydä niinkin ettei enää sillai sytyttäs kalju päälaki ja vanhan miehen kädet kun haluais vaan muistella sitä entistä tuuheaa tummaa tukkaa ja niitä niin ihania kauniita käsiä.
hän asuu eteläsuomessa, hänel on hiukset aivan yhtä tuuheat kuin silloin, silmät kuin silloin, kaik melkein kuin silloin, hän on edelleen se sama iloinen mies.
mies siitä muuttuis mun rakkaudella oli vaan päälaki kalju mutta muuten yhtä vastuuntunnoton viinasta tykkäävä kun sillonkin hurmaava mies kuitenkin ja tosi symppis selvinpäin ei siinä känni miehessäkään mitään vikaa ollu mutta en vaan viittiny sillonkaan ottaa vastukseks koko elämäks vaikka se pilke silmissä toki säilyy tietty loppuun asti jos sitä joskus on ollu.
Kestikin kuutisenvuotta, jotenkin vaan se alkoi muuttumaan enenpi kaveruudeksi kunnes tuli uusia
ihastuksia.
Enkäs anna "naurujani" takaisin, vaikken villihousuista ole kuunaan kuullutkaan, sopiiko?
oli syy mistä en pitänyt.
niin minäkin nauroin kun eka kerran kuulin.:))
kaikki kun ei sitä osaa käyttää kohtuudella vaan se valtaa koko elämän ja se tuo kaikki muut ongelmat vaikkei aina väkivaltaa mutta menee se kyllä toisilla kaiken muun edelle.
ainakin mun mielestä nyt jo tällä iällä on aika kova sana suhteen laadussa ja kestävyydessä liian paljon puhutaan siitä intohimosta se ei kauas kanna toki se on jossain taustalla ja aina sillon tällön putkahtaa esiin mutta kyllä tässä arjessa kuitenkin on tärkeempää parisuhteessa se viihtyvyys toisen seurassa tää on kestäny jo kakskytvuotta eikä loppua näy.
Totta joka sana. Mutta nuorena on nuorenihmisen ahneus elämää kohtaan niin tuiki toisenlainen.
Kaksikymmentä täyttyy meilläkin marraskuussa, avoseukkailijoina.
Kummallakin omat asunnot, vaan yleensä ollaan jommassa kummassa huushollissa.
Vähän töidenkin mukaan.
on tullu vanhoja anteeks vanhempia ja viisaampia osaa arvostaa sitä mikä on arvokasta eikä rakentele mitään saavuttamattomia pilvilinnoja mua on jo kaks kertaa kysytty viereen kai pitää mennä oon aina ollu niin ei toi mies varmaan osaa itekseen ruveta nukkuun asiasta olisin valmis keskusteleen vaikka aamuun mutta sänky kutsuu öitä.
nuori mies, kesakkoiset kaswot, punaiset hiukset, hymyilevät huulet.
Sen muistossa sydän läpättää kuin lampaan saparo.
teille kaikille pitää taas tänäkin yönä mennä nukkumaan että jaksaa taas aamulla herätä nähdään kauniita unia ja nukuttan hyvin.
Joku niistä herättää lämpimiä tunteita, eräät eivät mitään ja muutamat kaunaa ja halveksuntaa. Mistä lieneekään johtunut, että kohdalle osui kaikenlaisia tunnevammaisiakin. Myöhemmin näkyi, että nekin kelpasivat jollekulle.
Ei kaduta, että pääsi aikanaan eroon niistä, jokaisesta.
Jos vastaan tulisi, voisin tervehtiä, kuitenkin sellaisella ilmeellä, etten tiedä kenestä on kyse.
40 vuotta tulee jussina täyteen tätä "love storya", on aikoja hyviä, on aikoja vain, - elämää kaikki...
Story jatkuu..
...IIIIhanaa...Huokaus=D
Mulla oli niin (monia) NuoruudenRakkauksia...Rakastun vieläkin melkein viikottain...mutta en tietenkään samanlailla kuin Nuoruudessa...heh;)
Mutta se Rakastumisen tunne...siihen olen kyllä koukussa...Vieläkin:)
...Olen Rakastunut Wet Wet Wet Laulajaan...Galleriasivullani olevaan Persoonaan: Tosi Nami...katsokaa vaikka...Todella makee;)
vieläkin hyvät ystävät (yhteinen lapsi ja lapsenlapset).
Tiedän exäni asioista paljon enemmän kuin aviossa ollessamme ja olen oppinut ymmärtämään hänen ajatusmaailmaansa.
"Toinen kattaus" tuli nelikymppisenä ja vei totaalisesti mennessään - yhtä hupsuna rakkaudesta kuin nuorena...
Tämä liitto on kylläkin sujunut paljon sopuisammin ja tuonut elämääni paljon siitä ennen puuttunutta hyvää - olen onnellinen :)
Komppaan täpöllä, vain ilman papin aamenta.
Emme ole kokeneet sitä tärkeäksi, koska varallisuudet kumpikin on hankkinut aikaisemmin, samoin kuin lapsen.
Eipä tule "kitinää" , kun kumpikin pitää omansa.
Mutta hullutvuodet ohittaneina, alkoi tosirakkaus, kunhan sitä ei vuosi sitten todettu sairaus lopettaisi.
Itse olen meillä se vakavan sairauden viittaa kantava...oli tiedossa kyllä jo avioituessamme kahdeksan vuotta sitten (synnynnäinen ja vanhemmiten huomattavasti vaikeutunut sydänvika).
Toivon hartaasti, että Teillä on vielä paljon yhteisiä vuosia!
Tässäkin ikäryhmässä näyttää paras tärppi keskustelun synnyttämiseen olevan nuoruuden muistelot. Minua se ei vielä kiinnosta, virtaa riittää uusiinkin kokemuksiin, varsinkin valloituksiin. Täytynee siirtyä vielä kerran "alemmaksi" nuorempien porukkaan ja kokeilla tuota 40 -osastoa, jospa he eivät olisi vielä niin mummoutuneita. Itse olen 70 ja vaihtanut palstaa koko ajan nuorempien joukkoon... Lykkyä teille kaikille muisteluittenne parissa. Tämä vaari siirtyy nuorekkaampaan sakkiin...
tervemenoa!
lykkyä tykö sulle vaan sinne nuorempien joukkoon taidat olla jo siinä iässä ettet enää muista muistella podetko jo sitä deellä alkavaa haluaisin kyllä nähdä sen dooriksen jonka sää sharmillas valloitat nelikymppisten osastolta lienee kyllä turha vastata sulle tähän aikaan taitaa olla jo iltalääkkeet otettu ja olet unten mailla.
ja totesin, että eipä ole hänen tahtinsa muuttunut vieläkään. Silloin aikoinaan piti kunnianhimoisesti sännätä opiskelemaan huitsin nevadaan, ja siihen se rakkaus päättyi. Siellä nevadassa hän näyttää nelisen vuotta sitten inttäneen ittensä tohtooriksi asti. Kuva kertoo hiusten lähteneen, mutta vitivalkoinen, hiukkasen ilkikurinen hymy on tallella. Terveisiä vaan.