Sanotaan että vangin suoritettua rangaistuksensa hän on sen kärsinyt eikä hän siitä enää saa kärsiä. Onko todella näin?
Otanpa esimerkin todellisuudesta. Nuori mies kärsi nuoruuden hairahduksesta muutaman kuukauden vapausrangaistuksen.
Jonkin ajan kuluttua tutustui ikäiseensä neitoseen, menivät naimisiin. Tytön lähisukulaiset vastustivat asiaa kiivaasti, eivät tulleet häihinkään. Miehellä ei ollut koskaan asiaa vaimonsa lapsuudenkotiin.
Perhettä tuli. Mies, nyt perheen isä, korosti lapsilleenkin rehellisyyttä, eli kunnollista elämää. Isän tuosta menneisyyden aiheesta ei kumpikaan vanhemmista puhunut lapsille.
Perheriitojakin oli isän ja äidin kesken. Herkkähermoisen äidin kärsivällisyys petti usein ja silloin hän antoi tulla julki sen, mitä tavallisesti salattiin. Mies muuttui hänen haukkumasanoissaan usein roistoksi ja lusimassa olleeksi linnan asukiksi. Lapsille se oli rasitus.
Myöhemmin, jo molempien kuoltua, lapset lopulta selvittivät, millaisesta (pienehköstä omaisuus)rikoksesta oli kyse, mutta se kuulukaan enää tähän.
Kysymykseni kuuluisikin siksi: miten entisten vankien perhe-elämä on sujunut? Kuinka paljon perhe-elämässä on painanut jommankumman vanhemman vankilamenneisyys?
Otanpa esimerkin todellisuudesta. Nuori mies kärsi nuoruuden hairahduksesta muutaman kuukauden vapausrangaistuksen.
Jonkin ajan kuluttua tutustui ikäiseensä neitoseen, menivät naimisiin. Tytön lähisukulaiset vastustivat asiaa kiivaasti, eivät tulleet häihinkään. Miehellä ei ollut koskaan asiaa vaimonsa lapsuudenkotiin.
Perhettä tuli. Mies, nyt perheen isä, korosti lapsilleenkin rehellisyyttä, eli kunnollista elämää. Isän tuosta menneisyyden aiheesta ei kumpikaan vanhemmista puhunut lapsille.
Perheriitojakin oli isän ja äidin kesken. Herkkähermoisen äidin kärsivällisyys petti usein ja silloin hän antoi tulla julki sen, mitä tavallisesti salattiin. Mies muuttui hänen haukkumasanoissaan usein roistoksi ja lusimassa olleeksi linnan asukiksi. Lapsille se oli rasitus.
Myöhemmin, jo molempien kuoltua, lapset lopulta selvittivät, millaisesta (pienehköstä omaisuus)rikoksesta oli kyse, mutta se kuulukaan enää tähän.
Kysymykseni kuuluisikin siksi: miten entisten vankien perhe-elämä on sujunut? Kuinka paljon perhe-elämässä on painanut jommankumman vanhemman vankilamenneisyys?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse voin omasta puolestani sanoa,että mieheni vankilamenneisyys on ollut rasitteena.Monet ihmiset puhuvat kaupungilla ja selän takana siitä kuinka hän on ollut vankilassa vaikka kaiken rikollisen jo muutama vuosi sitten lopettanut,kokonaan.Oma isäni on alkanut pikku hiljaa hyväksyä,jopa pitää hänestä mutta osa ystävistäni paheksuu asiaa.Myös perheen jäseneni on ollut vankilassa,nyt puolitoista vuotta kuivilla mutta saa jatkuvasti kuulla asiasta,kuten myös minä ja muu perheeni.Itse olen päättänyt antaa puheiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.He ovat rangaistuksensa kärsineet ja varmasti ymmärtävät myös tehneensä väärin ja ansaitsevansa sen.
Minulla ei paina menneisyys mitenkään.
Silti ei taustoista kannata joka paikassa puhua. Esimerkiksi kun vaikka hakee pankkilainaa,
ei kannata sanoa,
että ennen ei kyselty vakuuksia kun saatiin pikavippi.
Varsinkaan tälle pyövelimieliselle palstalle ei kannata sanoa olleensa linnassa.