Kerrompa tässä huomion jonka olen tehnyt omassa koulussani (siis lapsieni koulussa ja kyse on alakoulusta).
Koululla on järjestetty erinäisiä tapahtumia ja iltoja vanhempainyhdistyksen toimesta. Aiheina on ollut kaikenlaista mikä suinkin liittyy 1.-6. luokkalaisten lasten / nuorten elämään.
Olemme näissä tapahtumissa aina innolla mukana mieheni kanssa, jos emme molemmat, niin ainakin toinen menee kuuntelemaan.
Olen ihmetellyt sitä, miten vähän vanhempia on ollut paikalla kuuntelemassa! Ja monesti siellä on ne samat vanhemmat jotka jotenkuten jo näöltä tunnistaa vaikka iso koulu onkin kyseessä.
Ihmettelen sitä, miten vähän vanhempia kiinnostaa omien lasten ja nuorten hyvinvointi ja se, missä maailmassa he elävät.
Yleensä juuri ne vanhemmat eivät ole paikalla joiden ehkä siellä pitäisi olla. Paikalla ovat ne, jotka muutenkin ovat lastensa kanssa enemmän harrastuksissa ja kaikenlaisessa arkiasioissa mukana.
Ihmettelen myös suuresti sitä lapsilaumaa joka perjantai- tai lauantai-iltana "notkuu" kaljakeissien kanssa erinäisten rakennusten liepeillä ja nurkilla, että missähän ne heidän vanhempansa ovat? Kenties kotona juomassa sitä omaa perjantaipulloaan (pullojaan...)?
Koululla on järjestetty erinäisiä tapahtumia ja iltoja vanhempainyhdistyksen toimesta. Aiheina on ollut kaikenlaista mikä suinkin liittyy 1.-6. luokkalaisten lasten / nuorten elämään.
Olemme näissä tapahtumissa aina innolla mukana mieheni kanssa, jos emme molemmat, niin ainakin toinen menee kuuntelemaan.
Olen ihmetellyt sitä, miten vähän vanhempia on ollut paikalla kuuntelemassa! Ja monesti siellä on ne samat vanhemmat jotka jotenkuten jo näöltä tunnistaa vaikka iso koulu onkin kyseessä.
Ihmettelen sitä, miten vähän vanhempia kiinnostaa omien lasten ja nuorten hyvinvointi ja se, missä maailmassa he elävät.
Yleensä juuri ne vanhemmat eivät ole paikalla joiden ehkä siellä pitäisi olla. Paikalla ovat ne, jotka muutenkin ovat lastensa kanssa enemmän harrastuksissa ja kaikenlaisessa arkiasioissa mukana.
Ihmettelen myös suuresti sitä lapsilaumaa joka perjantai- tai lauantai-iltana "notkuu" kaljakeissien kanssa erinäisten rakennusten liepeillä ja nurkilla, että missähän ne heidän vanhempansa ovat? Kenties kotona juomassa sitä omaa perjantaipulloaan (pullojaan...)?
Vastaukset 17
Vanhimmat
...olen huomannut myös, että juuri noiden vanhempien lapset hakevat runsaasti tukea ja huomiota kavereiden vanhemmilta,kaipaavat aikuista.....
Itse kyllä mielummin valitsen aurinkoisena kevät päivänä lasteni kanssa ulkoilun, kuin ahtaassa ja hikisissä jumppasalissa istumisen.
Sen maailman missä lapseni elää, näkee viettämällä hänen kanssaan hänen arkea. Ei sitä näe ahtaassa ja tunkkaisessa jumppasalissa.
Heidän hyvinvointinsa näkee, kun vain viettää heidän kanssaan aikaa, ei sitä näe ahtaassa ja hikisessä jumppasalissa.
Perjaitaisin ja lauantai iltasin käydää yhdessä iltalenkillä kioskin kulmilla, jotta lapseni näkevät, mitä ääliöitä siellä notkuu. Ei heitä näe ahtaissa ja hikisissä jumppasaleissa.
Esimerkiksi viimeksi tuli tieto vanhempainillasta kahta päivää aikaisemmin, eikä ollut ensimmäinen kerta. En saanut millään työvuoroani vaihdettua enää. Oman luokan vanhempainilloista opettaja tiedottaa jo ajoissa, joten niihin ehtii järjestämään työvuorotkin. Ja osallistumisprosentti onkin sitten jo lähes sata, eli yleensä on jokaisen lapsen molemmat vanhemmat paikalla. Voi olla toki syynä sekin, että lapseni on pienluokalla, jolloin vanhemmat kokevatkin yhteistyön tärkeäksi. Ja ovat muutoinkin useammin erilaisissa palavereissa liittyen lapsen asioihin.
Tästä kiitos poikani opettajalle! Luulen, että hänen ei tarvitse valittaa, että yhteistyö vanhempien kanssa ei pelaa :)
Lapsesi on osa koulumaailmaa -sen aikuisineen ja lapsineen ja tapahtumineen- monta tuntia päivässä, siellä olevat ihmiset ja heidän toimintatapansa vaikuttaa paljolti lapsesi elämään, tämänhetkiseen ja tulevaan.
Olisi hyvä joskus lapsiensa kanssa kotona viihtyvien(kin) vanhempien avartaa omaa näkökantaansa lapsen elämän muihinkin osa-alueisiin kuin vain kodin ja vanhempien ympärillä pyörivään.
Joo ei siellä jumppasalissa mitään hikoilla tarvi, ei se mikään jumppatunti ole vaan istutaan paikallaan vajaa pari tuntia.
Sehän on hirvittävän pitkä aika varmaan uhrattavaksi kerta, tai max kaksi kertaa vuodessa?
Kannattaisi kyllä vähän laajentaa sitä katsantokantaa sieltä omasta kodista ja omasta "piiri pieni pyörii" -näkökulmasta vähän laajemmalle, tekee monesti ihan hyvää kun uskaltaa lakata olemasta se "minä kyllä tiedän ja minä olen kyllä jo täydellinen vanhempi" - loosistaan vähän pidemmälle.
Kuinka pitkään meinaat että se jälkikasvusi kulkee sun mukana iltalenkeillä? Vai tuleeko sun lapsistasi "peräkammarin poikia" tai "vanhapiikatyttäriä" jotka joutuu olemaan isän ja äidin helmoissa kolmekymppisiksi asti?
Ja hei tiedätkö myös mikä oli tässä se aika iso pointti joka sulta jäi kokonaan huomiotta? Katsos kun niitä lapsia ja nuoria on muitakin kuin vain ne omat ja niistäkin on ihan hyvä olla kiinnostunut! ;-)
Ei se lastenkaan elämä saisi pelkästää koulun ympärillä pyöriä. Sillä harrastukset ja koulun ulkopuoliset sosiaali suhteetkin vaikuttavat lastemme tulevaisuuteen.
Se, että lasten on saatava joskus olla myös lapsia, eikä osana suorittamisen koneistossa, johon he joutuvat, jo päiväkoti ikäisenä. Lasten kalenterit ovat niin täyteen ahdettuja ja heidän elämänsä pyörii kellon ympärillä, niin mikä muu voisikaan olla heille hyväksi kuin viettää sohvalla luppo aikaa omien läheistensä kanssa.
Tiedän kaikesta siitä kaiken, mistä minun on tiedettäväkin.
Itsellä on myös terveydellinen syy miksi en voi kyseisiin tilaisuuksiin osallistua, nimittäin astma.
Miten sitten peräkamarin poika tai vanhapiika sitten olisi huono asia. Ihan ihmisarvoista elämää hekin elävät. Mikä tekee heistä esim. sinua huonomman ihmisen?
Niitä lapsia ja nuoria on muuten muuallakin kuin kouluissa. Elämä opettaa ja antaa enemmän kuin koulu.
saman asian toimiessani vuodesta 2003 päiväkodin vanhempaintoimikunnassa. Ja minä olen niitä vanhempia, jotka haluavat viettää aikaa oman lapsen kanssa ulkoillen, pelaille, retkeillen yms. minä olen lapsen tähän maailmaan saattanut ja minun tulee hänestä myös huolehtia. Olen aina sanonut, että kun lapseni kasvaa enemmän ja kaveripiirit muuttuvat tärkeämmiksi niin meillä on ovet avoinna lapsille - ei tarvitse notkua kylillä.
Asiasi on ihan ok, mutta et voi olettaa että kaikki vanhemmat jotka eivät pääse tapamisiin, olisivat vähemmän kiinnostuneita lapsensa koulunkäynnistä. Voi osalla ollakin, mutta omasta kokoemuksesta voin sanoa, että aina ei olla päästy koska, miehelläni vuorotyö (ja työvuoroja tosi hankala vaihtaa, listat tulee niin aikaisin ja kutsut koululle myöhään). Mieheni työ sattuu useinmiten juuri iltaan jolloin nämä koulun vanhempainillat ja muut ovat. Kun on lapsella pienempiä sisaruksia niin toisen vanhemmanhan sen on kotonakin oltava. Ei voi lähtee pieniä raahaamaan koululle. Miksikö? Koska ne ei viihdy siellä ja sen jälkeen muutkaan vanhemmat ei kuule keskusteluista mitään. Kokemusta on tästäkin. Eli pienet hermostuu ja alkavat kovaäänisesti itkemään ja vaatimaan koululta poispääsyä. Mitenkäs siinä sitten käyt vanhempainilloissa? Mummot ja muut asuvat niin kaukana, ettei heistä ole hoitoapua. Ulkopuolinen lastenhoitajako minun pitäisi sitten siksiaikaa palkata? En halua noin pieniä jättää hoitoon vieraalle. Ymmärrän asian täysin, että vanhemmat joilla on jo isommat lapset niin on helpompi käydä vanhempainilloissa ja muissa järjestetyissä vapaa-ajanvietto tilaisuuksissa. Mutta tosiaan ei kaikki pääse, jos on esim. pieniä lapsia ja toinen vanhemmista töissä.
Vahempien kiinnostusta ei voi mitata sillä, että käykö hän vanhempienilloissa yms. Muutamissa toki olen itsekkin käynyt ja en ole niistä paljon irtisaanut, ovat olleet sellaisin aikuisten hiekkalaatikko tasoa. Siellä tuntuu pyörivän se sama pieni piiri, joka sitten ottavat nokkiinsa, jos joku ei olekkaan ihan samoilla linjoilla. Yleisin ilmiö taitaa olla ne yli innokkaat, jotka kuvittelevat, että kun he tietävät yhden asian, niin silloin he tietävät kaiken.
Sitä olen itse ollut jo kymmenettä vuotta yksihuoltajana kahdelle lapselle, niin nämä yksinkertaisetki asiat ei ollekkaan niin itsestään selviä. Työssä käyvänä ihmisenä en koviin mielellään enää iltaisin lapsia keskenään jättäisi, enkä oikeen hoitoonkaan veisi.
Kahden lapsen kahdet harratuksetkin aiheuttavat omat ongelmansa. Vaikka noita tilaisuuksia on harvakseltaan niin ne osuvat samalle illalle. Isekkin vedän yhtä harrasutus porukkaa ja siinä sitä huomaa, että monet vanhemmat pitää lastensa harrastuksia kenneleinä.
Lapsen elämään kuuluu niin paljon enemmän kuin se koulumaailma, joka on vain osa lastemme arkea. Lasten ja nuorten hyvin vointiin ja heidän maailmaansa voi osallistua niin monella tapaa. Olemalla siellä, missä ne lapset ja nuoretkin ovat.
Itsekkin olin jo kerran matkalla erääseen koulu järjestemään tapahtumaan, aiheena taisi olla, että lapset liikkuu liian vähän. Siinä pallo kentällä oli pari poikaa pelaamassa ja loput notkui. Itse reippaana täti- ihmisenä sitten ehdotin, että pistetään peli pystyy. Notkujatkin sitten lähtivät innolla mukaan, kun aikuinen ihminen sitä ehdotti. Että tekoja ja vähemmän puhetta.
vanhempainillassa vaikka minulla on neljä kouluikäistä lasta.
Syyksi en edes viitsi esittää mitään tekosyitä; minua ei yksinkertaisesti kiinnosta muiden lasten vanhemmat.
Lapset ovat meille tervetulleita ja kyllä kavereita riittääkin.
Opettajiin olen yhteydessä muina aikoina, kun on tarvetta, soittelen ja kyselen vähän.
Vanhempainvartit olen aina käynyt.
Ja jos joku kehtaa väittää, että ne vanhemmat jotka eivät käy vanhempainilloissa, eivät ole kiinnostuneita lastensa koulunkäynnistä, sanonpahan vaan, että siinähän väittävät.
Täytyyhän sitä häärääjillä hommia olla.
Oikean huomion olet kyllä tehnyt ja kun ajatellaan mitä esim. vanhempainyhdistystoiminta tekee, niin luulisi useamman vanhemman olevan kiinnostunut. Onhan toiminta ja kaikki tapahtumat varainkeräilyineen kaikkien niiden lasten hyödyksi, jotka siinä koulussa opiskelee.Myöskin sen lapsen hyödyksi, jonka vanhemmat puolustelee, että mielummin viettää aikaa lapsensa kanssa rauhassa, että tulee paremmat välit. Eihän näitä tapahtumia joka viikko ole. Nykypäivänä ei koululla ole varaa tärkeisiin välineisiin joita yhdistyksen varoilla hankitaan, silti nämä opetusvälineet ihan varmasti ovat kaikkien käytössä myös niiden joiden vanhemmat ei vihti osallistua mihinkään. Entä jos toiminta lakkautettais..mistä pallot liikuntatunneille, erilaisia koneita käsityötunneille, soittimia musiikkitunneille, askarteluvälineitä, opetusvihkoja ym. ym...ei ne ilmaiseksi tule, vaan meidän vanhempien "työllä" jotta lastemme opiskelu olisi mielekkäämpää. Ja sitten mikä vaikeus on saada uusia jäseniä erovuoroisten tilalle..kukaan ei halua, kun mitään ylimääräistä ei haluta tehdä, kuitenkin se on pieni ja suhteessa aika vähän aikaa vievää hommaa omien ja kaikkien lasten hyödyksi.
Nämä sakit ovat niin sisäsiittoista porukkaa, että niihin on todella vaikeaa päästä mukaan. Ainakin näin meidän koulussa, ne on jotain salaseuroja ja niissä mennään heidän ehdoilla, jos vähänkin erität eriävän mielipiteen niin ne menee juupas eipäs tasolla
...tarpeeksi monesti voidaksesi sanoa noin? Ja vaikka näin olisikin asiahan se tärkein on, eli oma lapsesi...
Kyllä, olen n. vuoden verran yrittänyt notkua mukana, mutta niinkuin sanoit oma lapseni on tärkein. Minulla ei lapsiani kohtaan niin kunnianhimosia tulevaisuunnitelmia, kuin tässä porukassa oli.
Joten pitäköön salaseuransa, tehköön suunnitelmiaan, jotka ovat järjestelmällisesti enemistön äänillä kumottu, sillä kolmasluokkalaiset ei vielä tarvitse kolmenpäivän leirikoulu ruotsissa...
Alunperin liityin porukkaan, kuvitelmana tietenkin, että siellä tosiaan voisi vaikuttaa oman lapsensa kouluun liittyvistä asioista, mutta totuus oli jotain ihan muuta.
on ihan hyviä, niita parhaita lapsilleen. Vaikkei nyt olekkaan pulleaa pankkitiliä, ja pihalla kolmea avoautoa, niin köyhänäkin voi elää hyvää elämää.
Eikä se köyhyys ole jokaisen oma vika.
Lapsistaan voi välittää vaikkei niihin vanhempainiltoihin osallistuisikaan. Itse olen täysin raitis, työssä oleva neljän äiti. Rikas en ole kukapa suomessa töissä rehellisesti oleva olisikaan rikas. En vain jaksa käydä niissä vanhempainilloissa, koska niissä ei puhutua kuin vanhempien omia juttuja ja kuulumisia. Niitä voi puhua pihallakin, ei tarvitse kouluun mennä.
Juttelen ennemmin kahden kesken opettajien kanssa, jos aihetta on.
itse olen vähitellen jättänyt noita koko koulun teemailtoja väliin, sillä kun on niissä ollut tarpeeksi niin eipä siellä ihan kamalasti uutta aikoihin ole tullut.
Toinen asia on sitten se, että aina ilmoitu sei tule niin aikaisin, että saisi työt järjestettyä ja pääsisi mukaan.
Eli joskus ei pääse ja joskus ei huvita.
Luokan vanhempainillat on sitten ihan eri juttu. Niihin pätee paljolti tuo että tarpeettomat on läsnä ja tarpeelliset poissa. Joillakin on todella systemaattista poissaoloa eli ei olla missään koulun tilaisuuksissa ikinä. Kivaa lapsellekin..