Bhagavad Gita ja kastit

Bhagavad Gita on kirja, jossa Jumala vastaa Krishnan hahmossa elämän peruskysymyksiin. Sitä pidetään hindulaisuuden yhteenvetona ja ”hinduraamattuna”.

Intiassa on tällä hetkellä vallalla räikeä kastisorto. Ne, jotka pitävät sukunimen perusteella itseään opettajina ja hallitsijoina, katsovat usein olevansa parempia ihmisiä kuin tuottajat ja työläiset. Lisäksi ajatus synnynnäisestä kastista on johtanut siihen, että monet ihmiset ovat jääneet virallisesti vaille kastia. Näitä ”daliteja” sorretaan aivan erityisen raskaasti.

Kastisortoa perustellaan mielellään uskonnolla. Monet hyvinvoivat intialaiset ovat kirjoittaneet uskonnollisia tekstejä, joissa puhutaan etenkin työläisistä saastaisina orjina. Yksi näistä mielipidekirjoituksista on Manu Smriti, jota Intian brittihallinto innokkaasti levitti ja painatti. Tällä tavalla he tukivat kristillistä lähetystyötä (Intiassa kristityilläkin on tosin sortokastilaitos) sekä omaa hajoita ja hallitse –politiikkaansa. Britit veljeilivät opettaja- ja hallitsijakastien kanssa ja valjastivat uskonnon pitämään muut, väkimäärältään isommat kastit raskaan ikeen alla.

Jos katsotaan, mitä Manu Smriti on saanut aikaan hindujen joukossa, sitä voidaan hyvällä syyllä verrata Hitlerin Mein Kampfiin. Manu Smritiä levittänyttä brittihallintoa voi puolestaan verrata natsihallintoon, joka Hitlerin kirjaa levitti yleiseksi ohjenuoraksi kansalle.

Bhagavad Gita on kuitenkin kaikenlaista kastisortoa vastaan. Kirja kertoo kasteista kolme tärkeää asiaa:

1)   Kastit ovat samanarvoisia. Sekä Jumala että viisaat ihmiset ymmärtävät tämän ja kohtelevat ihmisiä sen mukaisesti.

Gitan säe 5.18 lyö luun kurkkuun niille, joiden mielestä opettajakastin jäsenet ovat parempia kuin muut ihmiset:

”Viisaat näkevät samanarvoisina opin ja lempeyden täyttämän opettajan, lehmän, norsun, koiran ja koiransyöjän.”

Säkeestä 9.29 käy ilmi, että Jumalalle on vain kaksi ihmisjoukkoa – ne, jotka rakastavat ja palvovat Häntä ja ne, jotka eivät tee niin.

”Minä kohtelen kaikkia eläviä olentoja samalla tavalla. Minä en pidä ketään vihamiehenäni tai rakkaanani – paitsi että ne, jotka ovat antautuneet palvomaan Minua rakkaudella, ovat Minussa ja Minäkin olen heissä.”

2)   Kuka tahansa voi vapautua jälleensyntymän kiertokulusta ja mennä Jumalan luo itselleen ja kastilleen luontaisella tavalla.

Säkeistä 18.45-47 käy ilmi, ettei ihmisen tarvitse elää kuin nunna tai munkki tullakseen täydelliseksi, jollei hän sitten satu olemaan nunna- tai munkkityyppiä:

”Jokainen voi yltää täydellisyyteen tekemällä itselleen luontaista työtä. Kuuntele, miten omalle työlleen omistautumalla tullaan täydelliseksi! Ihminen, joka omistaa työnsä Hänelle, josta kaikki elävät olennot virtaavat ja joka on läsnä kaikkialla, tulee täydelliseksi. On parempi hoitaa omat velvollisuutensa puutteellisesti kuin jonkun toisen velvollisuudet täysin. Se, joka tekee töitä oman luontonsa mukaisesti, ei kerää syntistä karmaa.”

Ja tämä koskee tosiaankin ketä tahansa. Säkeessä 9.32 Krishna kommentoi väitteitä, joitten mukaan vain miespuoliset, moitteettoman sukupuun omaavat opettajat ja hallitsijat voivat pelastua:

”Prithaan poika, ne, jotka turvaavat Minuun, pääsevät korkeimpaan määränpäähän vaikka olisivat syntisten kohtujen lapsia, naisia, tuottajia tai työläisiä.”

3)   Kastit määräytyvät kunkin oman luonteen – eivät siis vanhempien ammatin ja yhteiskunnallisen aseman – mukaan.

Koska opettajiksi ja hallitsijoiksi on tunkua, Krishna kuvailee seikkaperäisesti juuri heidän luonnettaan. Löytävätköhän dalitien sortajat itsensä säkeistä 18.41-43:

”Parantapa, opettajien, hallitsijoiden, tuottajien ja työläisten toimet on jaoteltu heidän oman, luonnonlaaduista syntyneen luonteensa mukaisesti. Opettajille luontaista toimintaa on rauhallisuus, itsehillintä, kilvoittelu, puhtaus, kärsivällisyys ja ehdottomasti rehellisyys, tieto, viisaus ja uskonnollisuus. Hallitsijoille luontaista toimintaa on urhoollisuus, voima, päättäväisyys, neuvokkuus ja kyky olla pakenematta taistelussa, anteliaisuus ja johtaminen.”

Samalla tavalla kuin tiettyjä kasteja ja niitä, joille ei Intian mallissa ole löytynyt kastia, Intiassa sorretaan myös naisia. Krishna on kuitenkin naisaktivisti ja se näkyy myös Bhagavad Gitassa, joka pitää muun muassa älykkyyttä, hyvää muistia, kaunopuheisuutta ja rohkeutta naisellisina asioina.

Alistetuimmat hindut ovat lukutaidottomia ja he tietävät hindulaisesta kirjallisuudesta vain sen, mitä sortojärjestelmästä hyötyvät ihmiset ovat heille kertoneet. Henkilökohtaisesti uskon, että paras tapa parantaa Intian yhteiskunnallisia oloja on istuttaa Krishnan sanaa ihmisten sydämiin.