Asun länsisuomessa ja olen tehnyt sijaisuuksia päiväkodeissa jo n.kymmenen vuotta. Toki olin äitiyslomalla pari kertaa ja vuoden iltapäiväkerhoohjaajana.
Kun on kiertänyt kaikki kaupungimme päiväkodit voin ainakin omasta kaupungistani sanoa, että huonosti menee. Päiväkodeissa vallitsee erittäin huono henki ja työpaikkakiusaamista esiintyy valtavasti. Syitä lienee paljon.
-liian vähän henkilökuntaa, vaikka tilastollisesti meidänkin kaupungissa on virkoja seitsemän liikaa.
Lapset ovat nykyään "kummallisia" En tiedä, miten asian paremmin sanoisi, mutta lähes joka osastolla on 1-8 erityislasta, tai jos diagnoosia ei ole tehty, on ainakin syytä epäillä. Ja mistä tämä erkka lasten suuri määrä nykypäivänä johtuu? Onko kysymys kasvatuksesta? Onko vanhemmat väliinpitämättömiä, liian lepsuja, liian ankaria vai ovatko lapset heittopusseja päiväkodista isovanhemmille, harrastuksiin, kylään... loputon oravanpyörä, kun vanhemmilla pitää olla omaa aikaa ja harrastuksia.
Vai lellivätkö isovanhemmat? Kilpailevat keskenään, kumpi mummu on parempi.
Onko tv, tietokone, pleikkarit ym. syypää lasten oireiluun?
Vai johtuuko äkillinen erkkalasten kasvu ruuasta?
En tiedä, mutta kyllä se vaikuttaa päiväkodin työtekijöiden jaksamiseen, kun lapset ovat nykyään niin vaikeita.
Jos nyt saisin vakituisen paikan päiväkodista, en tiedä, haluaisinko. Ainakin sitä joutuisi pahimpaan paikkaan aluksi töihin, sillä sieltä niitä paikkoja aina vapautuu.
Miten ihmeessä te muut jaksatte mennä iloisin mielin töihin? Vai onko tänne länsi rintamalle vaan kertynyt kaikki hankalat lapset ja kiukuiset aikuiset.
Ja yksi pomokin kirjoittelee lappuja henk.kunnan vessan seinille: "laita paperipyyhkeet roskikseen!" niinkuin me isot ihmiset ei sellaista osattaisi.
TÄHÄN AKKOJEN KOTKOTUKSEEN VÄSYY!
Kun on kiertänyt kaikki kaupungimme päiväkodit voin ainakin omasta kaupungistani sanoa, että huonosti menee. Päiväkodeissa vallitsee erittäin huono henki ja työpaikkakiusaamista esiintyy valtavasti. Syitä lienee paljon.
-liian vähän henkilökuntaa, vaikka tilastollisesti meidänkin kaupungissa on virkoja seitsemän liikaa.
Lapset ovat nykyään "kummallisia" En tiedä, miten asian paremmin sanoisi, mutta lähes joka osastolla on 1-8 erityislasta, tai jos diagnoosia ei ole tehty, on ainakin syytä epäillä. Ja mistä tämä erkka lasten suuri määrä nykypäivänä johtuu? Onko kysymys kasvatuksesta? Onko vanhemmat väliinpitämättömiä, liian lepsuja, liian ankaria vai ovatko lapset heittopusseja päiväkodista isovanhemmille, harrastuksiin, kylään... loputon oravanpyörä, kun vanhemmilla pitää olla omaa aikaa ja harrastuksia.
Vai lellivätkö isovanhemmat? Kilpailevat keskenään, kumpi mummu on parempi.
Onko tv, tietokone, pleikkarit ym. syypää lasten oireiluun?
Vai johtuuko äkillinen erkkalasten kasvu ruuasta?
En tiedä, mutta kyllä se vaikuttaa päiväkodin työtekijöiden jaksamiseen, kun lapset ovat nykyään niin vaikeita.
Jos nyt saisin vakituisen paikan päiväkodista, en tiedä, haluaisinko. Ainakin sitä joutuisi pahimpaan paikkaan aluksi töihin, sillä sieltä niitä paikkoja aina vapautuu.
Miten ihmeessä te muut jaksatte mennä iloisin mielin töihin? Vai onko tänne länsi rintamalle vaan kertynyt kaikki hankalat lapset ja kiukuiset aikuiset.
Ja yksi pomokin kirjoittelee lappuja henk.kunnan vessan seinille: "laita paperipyyhkeet roskikseen!" niinkuin me isot ihmiset ei sellaista osattaisi.
TÄHÄN AKKOJEN KOTKOTUKSEEN VÄSYY!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Harmi kuulla että asiat tuolla tolalla :(
Itse jaksan mennä iloisin mielin töihin. Vastassa on hyvät huomenet toivottavia työkavereita ja aamukiireisiä vanhempia. Jaksan hoitaa päivästä toiseen myös niitä haasteellismpia ja erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Tiivis,yhteen hiileen puhaltava ja tilanteessa kuin tilanteessa toisiaan kukeva työyhteisö auttaa jaksamaan. Itse teen 5. vuotta sijaisuutta,myönnetään että välillä se syö naista.
Jaksamisia sinnepäin Suomenmaata! Itse työskentelen keski-uudellamaalla.
Ainoa syy miksi jaksan on ihanat lapset ja työkaverit, joten sitä en voi allekirjoittaa, että työpaikkakiusaamista olisi. Erityislapsia meillä kyllä riittää ja kymmenen vuoden työkokemuksen perusteella voin sanoa, että erityistä tukea tarvitsevien lasten määrä on lisääntynyt.
Tunnustaa täytyy, että alan vaihto on käynyt jo usein mielessä. Aina on töitä tekemättä, kun erityislapset vaatii kaiken ajan. Säälittää välillä ne tavalliset lapset, kun heille ei ehdi antaa ollenkaan aikaa. Eikä tuo palkkakaan työn määrään ja vastuullisuuteen verrattuna mielestäni hyvä ole.
Minä olen myös tehnyt paljon sijaisuuksia täällä pk-seudulla ja täytyy kyllä todeta,että yleisesti ottaen lapsissa, ei edes erityislapsissa ole mitään vikaa, vaan vika on lähes tulkoon aina aikuisissa. Erityislapset vaativat omat erityisjärjestynsä johon paitsi kaikkien ryhmässä työskentelevien kasvattajien, myös koko päiväkodin henkilökunnan on sitouduttava. Minä saan ainakin voimaa nimenomaan näistä erityislapsista kun näkee että joku menee eteenpäin. Yksikin uusi viittoma, kuiva päivä tai itku-potku-raivoamaton uloslähtö on niintä arjen herkkuja joka ainakin itseä kannustaa.
Omaa työssä jaksamista pidän erittäin tärkeänä ja se ei ole lapsista kiinni, vaan siitä miten sitä työtä tekee, miten siitä työstä saa itselle mielekästä. Olen nähnyt monia työhönsä kyllästyneitä ja väsyneitä kasvattajia ja silloin ei kyllä ole ole hyödyksi kenellekkään, vähiten nille pienille asiakkaillemme joita varten me tätä työtä teeemme. Ei väsyneenä jaksa olla herkkä ja kärsivällinen.