Kuvat sinusta

Mistä saa tuo mieleni kuvajaisesi

Sydämestäni, sielustani

Kukoistavaan ketoon tunteiden,
sukellan jokaisessa unelmassani

Syvään henkäisten

Kasvojesi lempeiden alla,
saan sinua palvoa,
kauneudessasi lekotella,
huumaantuneena nautiskella

Valoin kuvasi rintanappiini,
et oisit lähellä sydäntäni

Hymyilevin suin minua katsoit

Mutta silmäsi eivät näyttäneet,
tunteiden vyöryä ylleni

Patsaan suuren sinusta veistin,
jalkojesi juuren saisin käpertyä

Jokaisena hetkenä

Kauniisti kiitit hymyillen,
vaikka kohteliaisuudelta tuntuikin

Temppelin kunniaksesi perustin,
kivi kiveltä sen rakensin
Jokaisen ajatuksen sinne suojasin,
haaveet, unelmat sinusta ripustin

Sinua palvoa siellä saisin

Et edes halunnut,
et sisälle tullut

Anna ymmärrys vihdoinkin,
sydämen lausua sanojaan

Älä lahjojasi hälle suolla,
turhuuksia laisinkaan

Ne ovat vain mammonaa,
maallista materiaa

Itsellesi

Ei hänelle

Kerro minulle kuvajainen,
joen pinnalla kelluva

Huuda järjettömyydelleni

Häntä rakastatko tosiaan,
vaiko vain tunnetta tuota

Hälle itsesi anna,
luovuta tyystin

Sydän kädelläsi,
polvin rikkonaisin

Silloin saada saatat,
rakkauden vireen nähdä,
katseesta kohtaasi
6478
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

ne oikein ovat. Nousevat vain kerran elämässä, huonossa lykyssä koko elämän ajan :) Tiedän

Äänestä
  • saattavat tunteet leikitellä, heittäytyvät sinne sun tänne. Mutta joskus ne tietävät, mihin kohtaan pysähtyä. :)

    Äänestä

paljon totta
tässä...

kuinka moni rakentaa
rakkauden temppelin
ja tahtoo vain..

palvoa 'rakkauden kohdettaan',
sen sijaan, että avautuisi -
uskaltaisi kurottautua rakastamaan,
haavoille asti avautumaan..

palvominen on plastikkia,
puolin toisin -
lopulta mitään ei jää jäljelle,
ei mitään aitoa, totta -
joka koskettaa..

kun tai jos ei uskalla
palvomista lopettaa

Äänestä
  • hyvästä, mutta kiitos kuitenkin :)


    Kuvat vain,
    rakkaimmain

    Ne silmiinsä piirtyvät,
    vailla hänen hahmoaan

    Luo metsän ympärilleen,
    sinne nimeään huutaa

    Ja odottaa kaiun vastaavan

    Kuin varmistaakseen,
    kuin uskoakseen,
    rakkauden elävän

    Ja tietää sen,
    oman rakkauden,
    voimakkaana

    Mut tietääkö tuo puoli toinen,
    tunteeko saman rakkauden

    Jos ei sitä hälle kerro,
    tunnettaan julkista

    Vaan jatkaa rakenteluaan,
    omissa ajatuksissaan,
    omassa sydämessään

    Yksin

    Äänestä

somasti kuvailet,.."kuvasi valoin rintanappiini,että oisit lähellä sydäntäni"
ja vielä patsaankin veistit ja temppelin rakensit
hmmm... niin..on sinulla ollut kiirus :)
Kauniita ajatuksia kaikki,mutta eihän niitä tarvitse,jos vaikka ihan jättää liirum laarumit sikseen ja itsensä itsenään antaa
se varmasti pisimmälle elämässä kantaa.

Jokatapauksessa iso kiitos tästä,sinulle :)

Äänestä
  • kyllä pitänyt. :)

    Ehkäpä tuo nappi ei ole hän. Ei patsas, vaikka näköään heijastaisi. Temppelikään, täynnä kuviaan, ei häntä sisäänsä sulje.

    Kenties herää sen huomaamaan, eivät ne kaikkinensa suurta tunnetta rakenna, vaan oman mielensä kuviksi jäävät.

    Silloin jättäköön kuvitelmansa rajoille muille, kohottaa katseensa oikeaan suuntaan ja huomaa oikean ihmisen.

    No ehkä vielä päiväunihiekkoja vielä silmissä, mutta kiitos kaunis sinulle. :)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Rakkauden rakentelija kirjoitti:

Mistä saa tuo mieleni kuvajaisesi

Sydämestäni, sielustani

Kukoistavaan ketoon tunteiden,
sukellan jokaisessa unelmassani

Syvään henkäisten

Kasvojesi lempeiden alla,
saan sinua palvoa,
kauneudessasi lekotella,
huumaantuneena nautiskella

Valoin kuvasi rintanappiini,
et oisit lähellä sydäntäni

Hymyilevin suin minua katsoit

Mutta silmäsi eivät näyttäneet,
tunteiden vyöryä ylleni

Patsaan suuren sinusta veistin,
jalkojesi juuren saisin käpertyä

Jokaisena hetkenä

Kauniisti kiitit hymyillen,
vaikka kohteliaisuudelta tuntuikin

Temppelin kunniaksesi perustin,
kivi kiveltä sen rakensin
Jokaisen ajatuksen sinne suojasin,
haaveet, unelmat sinusta ripustin

Sinua palvoa siellä saisin

Et edes halunnut,
et sisälle tullut

Anna ymmärrys vihdoinkin,
sydämen lausua sanojaan

Älä lahjojasi hälle suolla,
turhuuksia laisinkaan

Ne ovat vain mammonaa,
maallista materiaa

Itsellesi

Ei hänelle

Kerro minulle kuvajainen,
joen pinnalla kelluva

Huuda järjettömyydelleni

Häntä rakastatko tosiaan,
vaiko vain tunnetta tuota

Hälle itsesi anna,
luovuta tyystin

Sydän kädelläsi,
polvin rikkonaisin

Silloin saada saatat,
rakkauden vireen nähdä,
katseesta kohtaasi

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu