Jälleen tänne kivuttiin
ylös runolaatikko vivuttiin.
Tehty tilaa laatikoon yhä
runon aika, arki taikka pyhä.
Mukaan ystävät uudestaan
yhdessä näistä iloitaan.
Kirjoitetaan mistä vaan
ja runoja rustaillaan.
ylös runolaatikko vivuttiin.
Tehty tilaa laatikoon yhä
runon aika, arki taikka pyhä.
Mukaan ystävät uudestaan
yhdessä näistä iloitaan.
Kirjoitetaan mistä vaan
ja runoja rustaillaan.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Ehtooseen ehti
päivän meno.
Kiirettä piti
koirani kiti.
Pentu vasta
juoksua piisas
sillä ja mulla.
Untenmaille meni
mä taidan kans.
Huomenis taas
kuntojumpataan.
Runoniekat, ehtoota jälleen,
minäkin tänne taas tälleen
ennen unia eksyin katsomaan,
miten täällä runoja rustataan.
Korkealle oli ketju keikahtanut.
Tulenlieska oli taas touhunnut.
Niin tyhjä on pää näin iltaisin,
että lyhyeen jättää taitaisin.
Lähden nyt unia näkemään,
ensin iltapuuhat tekemään.
Ehkä hieman täytyy lukeakin,
senjälkeen uni on makoisin.
HYVÄÄ YÖTÄ!!!
terv. Atolfia
Aamu taas meille valkeni,
savoon ja muuallekin.
Virkeenä silmät avasin,
tyynyä vähän halasin.
Verhon nostin ja huomasin,
pilvessä taivas, tuulekin.
Yöllä vettä oli satanut,
tarpeeseen, luonto sitä kaipasi.
Auringon vielä kun esiin tois,
jo elämä silloin hymyn sais.
Tuleehan se sieltä esiin,
näin ennenkin käynyt, huomattu siis.
Iloiten päivään, hymyyn suu,
siitä se mielikin kohentuu.
Ei sade ei myrsky lannistaa saa,
kun ystävät jälleen kohdataan.
Mitähän lienen houraillut
kun luulin että olin jo illalla
kirjoittanut
värssyä tänne värkkäillyt
vaan aamulla ei mitään näkynyt
eihän se mitään
uutta vain lisää
meillähän näitä riittää
saamme jonkunlaista
lorusuonta kiittää
ja kiitokseksi riittää
kun voit oman lorus perään liittää.
Tänään runno
pyykit ja Suno
perään taas puno
tää nurkkaruno.
Eläpä houri
lorusuolta kouri.
Kouri vain multaa
ja sitä maan kultaa.
Kevätsade lempeästi luontoa nyt kastelee
harakka se tärkeänä pihamaalla astelee
luonto viimein puhdistuu
pölyt kaikki huuhtoutuu
siitepölyt kyllä lentää
vaan en allerginen sentään
vaikka silmät kutiaakin
vaikka nenä vuotaakin
keväästä mä riemuitsen
taasen ihan laulellen.
kuulin, kuin käki kukahtanut
näin, kuin tuonne kaali putkahtanut
totu en ikinä kevään yllätyksiin
sama suuri ihme joka kevään ensi kukat
samat, mutta suuremmat ja kauniimmat
ainakin niin luulen.
Iltapäivää sanon teille
tämän ketjun runoilijoille.
Ilo oli jälleen huomata,
että antinne on rikasta.
Runosuonet pulputtelee,
kaiken aikaa riimittelee.
Riemukasta porukkaa,
ei tyhjän marisijaa.
Pienen pyörälenkin tein,
sitten päätökseni tein,
että ettoset on tarpeen nyt,
senhän olen sitten tehnyt.
Taivaan pilviverho peittää,
hieman pisaroita heittää.
Kosteutta kaipaa maa,
toivon mukaan sitä saa.
Silmät kirkkaina palaa
ryppyjä tullut salaa.
Viipyy poskissa hento puna
jäänyt kuin noiduttana.
Leuassa viel hyvä muoto
pikkuisen on kärsinyt ruoto.
Käsivarsissa pikku-allit heilahtaa
askellus vähän keinahtaa.
Ajatukset hienosti pelaa
ne uusia ja vanhoja kelaa.
Sama ihminen on hän vaan,
kas, vuodet kulkee kulkuaan.
Nuorekkuus sisällä jyllää
toiveet kuin ennen, myllää.
Vanha, uusia muistoja rakentaa
ja nuorelle mennyttä raottaa.
Ihanaa aikaa joka hetki
on tää elämän kulun retki.
Sade yöllinen
maan kasteli
pohjaksi
vihreydelle.
Ruohonsiemenillä
illalla kedon
peitti.
Lintuset nokkien
maata penko,
matonen
pitkänlenko,
pian nokassa
kiemurteli.
Kuivasi
raikas aamutuuli
mullan, keväälle
tuoksuvan.
Pilvet vain ohi purjehtii,
vihreänä nurmikot lainehtii.
Säästellen heittää pisaroita,
luonto lisää kaipaa noita.
Kesä on tänään saapunut,
kansa on siitä nauttinut.
aurinko kun lämpöänsä valaa
ulos silloin kaikki halaa.
Kukkineet on jo sinivuokot,
ohi myöskin valkovuokot.
Sinisenä lemmikit nyt hohtaa,
esikotkin päätänsä jo nostaa.
Kesästä nyt nauttikaamme,
laululintuja kuulla saamme.
Äitienpäivästä iloitkaamme
kun aurinkoisena sen saamme.
Leppoisaa päivää äitien
teille runoilijat toivottelen.
Jos äiti et olekkaan,
nauti päivästä muuten vaan.
,
Pauhasi meri
riehui tuuli.
Moni ihminen siellä
tuskin tuulivaroitusta kuuli.
Noin 100.000 uhria, arvellaan,
pahempaa kuin uskotaankaan.
Miksi, oi miksi luonto on armoton,
miksi se on aina niin arvaamaton.
Kaukana, outo kansa
taistelee vapaudestansa
orjuuttavan sotilasvallan alla.
Myrskyn jälkeen
- moni eloonjäänyt siellä
kotia, omaisia vailla.
Punainen Risti yrittää auttaa
lähettää lääkkeitä, siteitä, ihmisiä,
mutta ihmisten hätää, pelkoa, nälkää
ei voida auttaa,
kun sotilashallitus sulkee rajat,
viisumi lujassa sinne menevälle.
Nyt viimeistään taas huomata saamme,
kuinka hyvä on oma kotimaamme.
Vapaus sanoa ja tehdä lakien puitteissa
mieleisiään tekoja
on monelle kansalle
hädänkin keskellä
toteutumaton unikuva vapaasta elämästä.
Valokuvaasi katselin,
ja lapsuuttani muistelin.
Nuoriäiti, lapsi sylissä
siinä istuu suu hymyssä.
Katosi vuodet menneeseen
hetkeksi palasin lapsuuteen.
Tukkaani rusetin sitoi
elämänlankaani ohjeita nitoi.
Niitä vielä muistelin,
kun kuvaa tuota katselin.
Äidin muisto aina elää
se lasten äänissä helää.
Äitejä nyt juhlitaan
halaukset kukat annetaan.
Onnea kaikille äideille
ja yleensäkin naisille.
Äiti, meillä
kaikilla.
Toinen äidiksi
syntynyt,
toinen naiseksi
parhaaksi.
Äitiä, äitinä
muistamme jokainen.
Poissa olevan
sydämessä
kantaen.
Onnea äideille
mummuille,
yksinäisille
muistoissaan.
Hyvää äitienpäivää.
Tänään äitienpäivänä iloitsen
kahdesta pojastani olen onnellinen
lapsenlapsia en ole saanut
mutta mainiot pojat kuitenkin
he tuottavat iloa äidilleen
vaikka emme tänään juhlineet
vietämme usein yhteistä aikaa
silloin ei erikoispäiviä kaipaa.
Kaunista päivää ystävä
ajatus lämmittää.
Kun kylmän viima ikävä,
kesää piirittää.
Ystävä aurinkona paistelee,
ja kaiken kirkastaa.
Tuoksuja kevään haistelee
ja ystävälle kirjoittaa.
Toivon päivää huoletonta
viimankin laantuvan.
Kesää hienoa hulvatonta
aina ystävyyden jatkuvan.
Pahan pilven tuuli puhalsi pois
aivan kuin sitä ollutkaan ei ois
päivä taas kirkkaasti paistaa
saamme kevään raikkautta maistaa
kaikki niin hennon vihreää
kaikki kevään kauneus mieleemme jää
Reippaasti polkien
lauluja laulellen
kilometrejä kymmenen
tuulen kanssa kamppaillen
olen tyytyväinen
itseäni kiittelen
ettonelle
sohvalle..
köllähdän....
Tuuli kääntyi pohjoiseen,
tunnen ilman kylmenneen.
Pakkastakin lupasivat,
ensi yöksi ennustivat.
Äsken ulkona käväisin,
kylmän uhon hyvin tunsin.
Karjalan neidon sieppasin,
sisälle lämpimään koppasin.
Nyt toivon hartahasti,
että kukkasemme säästyisi.
Senhän näemme aamulla,
miten pakkanen pihalla
on tuhojansa levitellyt,
mitä sitten säästellyt
Tänään olen laiskotellut.
Lehtiä vain luskellut,
niitä poies järjestellyt.
Lapsenlapsen kanssa hetken
teimme satumaailmahan retken.
Näin ne päivät kuluvat,
mukavasti soljuvat.
Kiirettä ei ole lain,
työnä nautiskelu vain.
Läpi vaatteiden
koleus pyrkii.
Aurinko vaan
kirkaana paistaa.
Kevät oikukas
hetken kylmää
puhaltaa alas.
Siivoten
taivaankannen.
Nauttinut tänään olen aurinkotuulesta
Kauppatorin mainiosta lohikeitosta
Kaivopuiston rannoilla kävelystä
ja Kompassin kuumasta kahvista
kylmä tuuli mereltä yritti
viilentää tunnelmaa
ei onnistunut kuitenkaan
on nääs muori oppinut pukeutumaan
kun tuntee meren.
Rannoille kevät houkuttelee
kun laineet vapaina liplattelee
kanadanhanhet parveilee
ja tuuli helmoja liehuttelee
vaan kylmästi tuuli puhaltelee
ja korvia aivan palelee
mutta myssyä ei kenenkään päässä näy
vain etelän turistit turkissa käy.
Pilvi musta rakeita heitti
nurmikon valkeaksi peitti.
Punatulkku pariskunta
nokki ihmeissään lunta.
Hetken harmaus koitti
taas aurinko voitti.
Kesän alun lyllerrystä
säiden kovaa myllerrystä.
Tuuli kitaraa soittelee
kasvien kestävyyttä koittelee.
Viikon vielä koleutta sietää,
säätiedotus sen tietää.
Lämpö meitä hyväilee
pian se meillä kyläilee.
Lehti tänään viestitti,
että mustikatkin palellutti
tuo viime öinen pakkanen.
olihan ikävä uutinen.
Ikävältä tuokin tuntui,
kun pelin lopputulos kuului.
Venäläiset juhlii siellä,
suomalaiset apealla miellä.
Ei aina voittaa voi,
sen viestin Tv toi.
Tähän asti melko hyvin meni,
nyt sitten siihen loppu tuli.
Emme epätoivoon vaivu,
emme vastoikäymmisiin taivu.
Ehkä jossain säilyi mustikatkin,
ehkä joskus kulkee pelitkin.
Öiseen aikaa
pakastaa,
päiväsellä saretta
ja se tuuli mieltä
viilentää.
Lahkeet lepattaa
veneessä
vetten päällä.
Näin on
kevät säällä.
Aikaa kuluttaa
mökin rempassa
ootellen kesää.
Aika tollo olin mä,
kun ennättänyt en.
Metsätonttu, menninkäinen
vei mun kultasen.
Nyt ei auta tässä muu
kuin näppejänsä nuolla,
kannon taakse kyykähtää
ja suruhunsa kuolla.
H.Salotie
muutti taloon
soitti ovikelloon
sanoi marokkolainen olevansa
heillä oli tupaantuliaisen juhlat
kanarisottoa yli heillä jäänyt
jos kelpaa kulhollisen meille antaa
tuskin suomalainen naapuriinsa ylimäärän kantaa
hyvin meille anti maistui
heiltä yhteisyyttä oppiakin voisi
että ystävyyttä naapurille soisi
Ei nähty vertaista lie maani mun
auringon noususta sen laskuhun...
Myöhäistä on jo kirjoittaa,
mutta tässä täytyy odottaa,
kuinka Suomi Ruotsin voittaa,
Ruotsi kyllä parastansa koittaa.
Peltotöitä tänään tehnyt olen.
Talikoinut puolen aarin alueen.
Tuli rikkaruohot putsatuksi
sekä lannat laitetuksi.
Nyt pelto kylväjäänsä odottaa,
kunhan kyllin lämpenevi maa,
sitten siemenet jo kylvää saa.
Työ tehty on ja hetkeks`helpottaa.
Taivaan pilvet tummat nuo,
päivän, hämäräksi peittää.
Kuin illan varjon luo
ja maahan sateen heittää.
On epävakainen toukokuu
sataa, paistaa tuuleekin.
Siitä luonto innostuu
kasvun melkein kuuleekin.
Oi tätä kevät aikaa
ja odotusta kesän.
Lintuin laulu raikaa
rakenuksella pesän.
Tuoksuja tuomien
valkoiosten kukkasten
kulkeissani nuuhkaisen
selkäkivun unohtaen
kukkia nyt kai eniten
ainakin niin muistelen
villaliiviä nyt puen
selkää villa hoitaa
kolotuksen poistaa
allakkaani katson
keväthän nyt on.
Villahousut takaisin
jalkaani mä tahtoisin
tuuli kun kylmästi heiluttaa
kesäisten housujen lahkeita
mutta kun hieno täytyy olla
vaikk'ois asteita vain yksi ja nolla
eikä mitään voi laittaa päähän
vaikka melkein järki jäätyis jäähän
nääs muodin mukaan on pakko kulkea
kun ei pipo päässä kulkea julkea.
Todella tuomet tuoksuvat,
valkoisena loistavat.
Ei kylmästä välitä kukkaset,
kevään, kesän kaunokaiset.
Nyt mustat pilvet taivaalla
kulkee oikein joukolla.
Vähän päästä satelee,
näin sisälle meidät sulkee.
Tervetullut sade luonnolle,
tuo virkistystä kasveille.
Hallayöt jää tulematta,
herkät kasvit paleltumatta.
Hetken täällä aurinko paistoi,
sadepilvi seudun laistoi.
Suloinen lapsenlapseni
keinui hetken kanssani.
Nauroimme ja lauloimme,
kun yhdessä me keinuimme.
Kaikki kukkaset katselimme,
niitä yhdessä ihailimme.
Aamu hiljalleen kun koittaa
se unet silmistäni poistaa
päivän uuden kun aloitan
muita runollani näin muistan.
Runot yhdistää nyt meitä
runon tielle eksyneitä
uusi päivä tänäänkin
vie runot kauas muistoihin.
Aamu viileänä alkaa
aurinko säteitään antaa
linnut oksillaan nyt herää
päivään uutteen visertää.
Tuomikin kukkii kauniina
joka oksa valkoisena
kevät on kaunista aikaa
luonnon ihmeellistä taikaa.
Neljännen kerroksen ikkunasta
mies jos kurkistaa
silloinpa taitaa mummeli
ääneen kiljahtaa
itse en edes hätkähtänyt
en lattialle mätkähtänyt
kun olin pihalla nähnyt
nosturivempeleen.
Nosturivempain pahus tuo
se tikkaat nostaa ikunan luo
mies siellä häärää ikkunan luona
aivan selvästi uteliaana.
Jos vaan kammariin nähdä voisi
et, yksinkö mummeli sängyssä koisi
nosturimiestä se innostais
jospa jotain nähdä sais.
Mummeli hötkynyt yhtään ei
rauhassa totesi nosturi, hei
nosturimieskin lakkiinsa kohotti
lippansa alta mummelia ihaili.
On ihana asua Suomessa,
tässä kauniissa kotimaassa.
Ei tsunamit meitä häiritse
eikä maankamara tärise.
Ei ole köyhä kotimaamme,
täältä kaiken hyvän saamme.
Eläkkeistä tietysti valitamme,
hinnoista joskus marisemme.
Hyvinpä on asiat meillä.
Ei aseet kolise teillä.
Rauhassa saamme oleilla,
ilo on täällä surffailla.
Totta puhut Atolfia
meillä ei ole taisteluja
kansa ei itke kaduilla
sovussa koitamme asua.
Ei hyökyaallot meillä pauhaa
samme nauttia kotimaan rauhaa
pienet on murheet meillä
hyvin on asiat elomme teillä.
Onnellinen suomen kansa
pois on meiltä vieras valta
itsenäisyyttä juhlia saamme
liput salkoon nostakaamme.
Osaisimmepa olla onnellisia
täällä rauhassa ollessamme
sotien pauhut kaukana
sopuisina keskenämme
ettei turhista riideltäisi
ettei pilkkuja viilattaisi
eikä toisia mollattaisi
taitaa olla utopiaa kuitenkin.
Onnesta joku unelmoi,
sodista tahtoisi päästä.
Joku käskijänä tunnelmoi
kärsimyksistä ei säästä.
Luonto tahtoo opettaa,
ja katastrovin antaa.
Ei osaa ihminen lopettaa
vaan aseita kantaa.
Rauhassa elää tahtoisi
moni pieni kansa.
Jos ei joku valtaa hamuilisi
löytäis elämästä parempansa.
Sodat, vallan välineenä
unelmat näin karistaa.
Maailma kovin väsyneenä
sydämen alla aristaa.
Taas tänään ystävän rakkaan tapasin
hän on tuttu kyllä monelle teillekin
hän muuttaa usein muotoaan
mutta yhtä rakas on aina vaan
ei kulu montakaan viikkoa
kun hänet on pakko tavata
ja jos oikein lähekkäin asutaan
lähes päivittäin silloin kohdataan
tutustuin 'häneen' jo lapsuudessa
tunne syvenee vain vanhetessa
kirjasto on nimittäin
tämä kaikkein vanhin ystäväin.
Yö kylmää
henkii yhäti.
Peittää kuura
kasvimaan.
Aurinkoa oottelee
aamu ja sateen saa.
Kevät kesää lyö,
suotta,
saapuu kuitenkin.
Ehkä jo huomenna.
Päivään herätty
voimia kerätty
puuron keittoon
mattojen heittoon
ulos meinaan
hihat heilumaan
tarttis tehdä muutakin
pyyhkiä vaikka suutakin
partaa meinaan
ja lähteä rantaan
skittarita jallittaan
Tuuli kylmä puistelee
nokkaa kalistaa.
Kesä jäänyt etelään,
Varpaat jäässä
höyhenet pörrössä
takaisin pian lentelen.
Jäätikkuna pyrstösulat
keskipäivällä sulaa.
Tuo pikku västäräkkisi
tänään paremmin pärjäsi.
Aurinko siivet sulatti
iloisena lentoon lähti.
Talitintti pesäpöntössä
on pysytellyt lämpimässä.
Tänään lensi ensi kerran,
pyrähteli hetken verran.
Missä lienee hyönteiset?
Mistä löytää syömiset?
Sitä tässä ihmettelen,
näin vain yhden kärpäsen.
Pysyy poissa hyönteiset
kun päivät lämpöiset
antaneet on odottaa,
kylmä niitä karkoitaa.
Pölytyskin kukkasissa
nyt on ollut heikoissa.
Miten käypi marjojen
ja muiden kukkivien?
Eilen kirjosieppo lensi,
pihapönttöön hyökkäsi.
Talitintti kolostaan
ryntäs`oitis torjumaan.
Kirjosieppo pariskunnalla
tuumatuokio oli oksalla.
Hetken siinä miettivät,
sitten poies lensivät.
Valoa riittää
elämää kiittää
joka aamu kun muistaisi
ihana valkeus
kukkien runsaus
suotu on ihmisen iloksi.