Masentaa. Pää hajoaa migreenistä, joka reagoi aina hormooneihin. Alamaha on kipeä, väsyttää, iho kukkii ja masentaa. Hiton hienoa, ettei luonto järjestä meille lasta. Mitenkähän tätä kestää? Hyviä vinkkejä otetaan vastaan! Hoidot vasta alkumetreillä ja jos tämä on jo nyt näin vaikeaa, miten te olette kestäneet. Fysiikka vielä kestäisikin, mutta mieli on aika maissa. Ja jos olisi vielä 100 varma, että tuloksia syntyy, mutta... Tosin ilman tätä rumbaa ei ainakaan mitään saada aikaan. Nyt tarttis piristystä!
ei jaksais
nipsu08
2418
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei, neuvoja ikävä kyllä ole, mutta tutulta kuullostaa. Itselläni myös iho ja mieli reagoivat voimakkaasti, ja ne vatsakivut. Ensimmäisessä vaiheessa kokeilimme Clomeja ja munasoluja kypsyi,mutta raskautta ei alkanut. Olin niin hermostunut ja masentunut että löin ns. hanskat tiskiin, ja lopetimme hoidot. Nyt sitten vuoden tauon jälkeen yritämme uudelleen, koska ikä on sitä luokkaa että viimeiset mahdollisuudet. Tällä kertaa söin taas Clomeja, mutta lisäksi pistin vatsaan Pregnyliä, ja Puregonia, ja viime viikolla tehtiin inseminaatio. En vain jaksa uskoa että se olisi onnistunut, jotenkin tuntuu ettei Luoja ole minusta äitiä tarkoittanut : ( Ei tahdo usko riittää enää..........vaikka pitäisi jaksaa toivoa. Sinulle voimia, ajattele että jos nyt et yritä kaikkea niin voit vanhenpana harmitella. Hoidot ovat rankkoja, henkisesti ja fyysisesti, ei kaikille, mutta ainakin minulle ovat olleet. Positiivisia ajatuksia ja häntä pystyyn vaikka hakaneulalla, ihmeitä voi tapahtua.
Kiitti lohdutuksen sanoista! Itsellänikin ikä jo kolmenkympin yli ja halu ja kiire lapsen saantiin kova. Vaikka clomit onkin munasolut kasvattaneet ja ovulaation tehneet, ei lasta kuulu ei näy. Tekis mieli hypätä jo seuraavaan vaiheeseen, mutta vielä kokeiltava näillä keinoilla pari kertaa. Toivottavasti teillä olisi tärpännyt! Paljon hyviä ja toiveikkaita ajatuksia sulle!