Meillä kaikilla on tai on ollut äiti. Itsekin olen äiti ja oma äitini on vielä elossa. Toivoisin, että lapset muistaisivat äitiään näin juhlapäivänä kaiken kiireen keskellä, niin laitoksissa kuin kotona asuvia. Harmi, kaikki äidit eivät ole täydellisiä, mutta aina voi antaa anteeksi. Hoitajana sivusta seuranneena, toivon todella tätä. Elämä on lyhyt ja paljon voi jäädä kertomatta. Ota siis kaulasta kiinni, halaa ja kuiskaa korvaan: Olet RAKAS, olet minun oma ÄITI.
ÄITI !
Muistahan
7857
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Halatkaa,rakastakaa ja olkaa äitienne kanssa niin kauan kuin voitte.Oma äitini on kuollut jo 12 vuotta sitten,itse teini ikäinen tuolloin.Antaisin paljon,jos saisin tänäkin äitienpäivänä halata äitiäni ja kuiskata korvaan:Rakastan sinua,äiti..sen sijaan saan vain viedä hänen haudalleen ruusuja.
Hyvää ja lämmintä tulevaa äitienpäivää kaikille meille äideille!!
ole millään lailla kiinnostuneita edes omista lapsistaan, ei vaikka ne olisivat muutaman vuoden ikäisiä vasta! Sellaista äitiäkään ei tarvitse muistaa muutoin kuin risuilla!
Miten kauniina aurinko aamulla nousi,valkohattarat taivahan sinessä sousi.Nekin pilvet ja aurinko tiesivät varmaan,tämä sunnuntaipäivä on äitini armaan.
Voi äiti ,kumpa eläisit ja saisin halata sinua ja kuiskata korvaasi."rakastan sinua".Jäi niin paljon sanomatta
Muistatko runon loppuosankin? Olisi hienoa saada kuulla koko runo, jos vain muistat? Muistumia samaan runoon: - Ja me poimimme kukkia koivikkohaasta,
valkovuokkoset raikkaat löysimme maasta. - Ja me leivoimme rinkelit, kaakut ja pullat. Niitä innolla pyöritti Annikit, Ullat. - Ja me leikimme leikit ja laulutkin somat....... -Ja arvaa miksi, omaa äitiä varten vaan pelkästään siksi.....
Ja myös kiskoimme karvat lasten päistä, paha on äiti ken lastaan säälii. Tai jotain tähän tyyliin. ...
oli elo äitini kanssa.Vyöllä lyötiin mitä pienemmistäkin asioista.Potkuja,tukistuksia,huutoa ja raivoa.Onneksi se on kuollut.
Onneksi ei ole mulla huonoa äitimuistoa. Köyhässä kodissa oli kyllä aina puhtaat lattiat ja raitamatot koristivat tuvan lattiaa, pullaakin oli äiti leiponut. Minä hänelle aina koulussa kauniin kortin väsäsin kiitoksien ja runon kera. Ruusujakin olisin ostanut, mutta ei tuohon aikaan maalla ollut sellaista tapaa. No useimmiten kyllä metsätähdet kukkivat joten niitä keräsin metsästä äidin iloksi.
Nykyajan äidit (isätkin ehkä ) minusta huutavat liikaa lapsille. Olipa asia mikä tahansa, niin aina huudetaan pää punaisena.
Joku palkittu perhepäivähoitaja sanoi kyllä, että lapsille ei pitäisi huutaa ollenkaan vaan hiukan tarmokkaammalla äänella kehottaa jos tarvetta on.. Joku sanoi, että huutaa saa lapselle vain jos lapsi on todellisessa vaarassa esim juoksemassa autotielle tms.
Yrittäkäämme huolehtia lapsistamme niin, että heistä tulisi vastuuntuntoisia toiset huomioonottavia ihmisiä. Siihen päästään mm kunnioittamalla myös lapsia sekä kunnioittamalla muita läheisiä.