Minut "valittiin" (lue: äänestettiin) pitämään abien puolesta Yo-puhe lakkiaisjuhlissa. Tavallaan olen kyllä otettu kyseisestä pestistä, mutta toisaalta ahdistavaa mennä puhumaan järjettömän ison porukan eteen. Ei vaan, hieno kokemushan tämä on. Tulevaisuudessa tästä tilanteesta voi olla/on hyötyä.
Kyselin äidinkielenopettajilta, että millaisen puheen pitäisi olla ja sanoivat, että voisit kertoa esim. itsesi ja muiden abien tuntemuksista, ajatuksista yms. mitä olemme kokeneet näinä 2½ vuotena. No ei paljoa irtoa kuin omalta osalta. Tuskin olen lähtemässä kyselemään kaikilta abeilta mitä HE ovat tunteneet tuskallisien, mutta viihtyisien lukio vuosien aikana.
Haluaisin ihan mielenkiinnolla kuulla teitä ja teidän mieilipiteitänne ja ehdotuksianne (varsinkin arvankohdanneita Yo-puhujia, jotka ovat joskus kokeneet tämän mikä minulla on vajaan kk:n päästä edessä) siitä mistä voisin vajaassa 5min kertoa.
Olemme uuden lukion ensimmäiset abit, joten tästä varmasti mainitsen jollakinlailla.
Mutta ehdotuksia tulemaan. Tack :)
Ps. Ja onnea tän vuoden abeille. Nysse o ohi.
Kyselin äidinkielenopettajilta, että millaisen puheen pitäisi olla ja sanoivat, että voisit kertoa esim. itsesi ja muiden abien tuntemuksista, ajatuksista yms. mitä olemme kokeneet näinä 2½ vuotena. No ei paljoa irtoa kuin omalta osalta. Tuskin olen lähtemässä kyselemään kaikilta abeilta mitä HE ovat tunteneet tuskallisien, mutta viihtyisien lukio vuosien aikana.
Haluaisin ihan mielenkiinnolla kuulla teitä ja teidän mieilipiteitänne ja ehdotuksianne (varsinkin arvankohdanneita Yo-puhujia, jotka ovat joskus kokeneet tämän mikä minulla on vajaan kk:n päästä edessä) siitä mistä voisin vajaassa 5min kertoa.
Olemme uuden lukion ensimmäiset abit, joten tästä varmasti mainitsen jollakinlailla.
Mutta ehdotuksia tulemaan. Tack :)
Ps. Ja onnea tän vuoden abeille. Nysse o ohi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tulipa nostalginen olo: olin hyvin monta vuotta sitten samassa tilanteessa. Minun lukiossani syntyi paniikki lakkiaisten aattona, kun koko puhe oli tyystin unohdettu. Paras puhuja komennettiin hommiin (öhöm) - olihan se aikamoinen kunnia, mutta puheen valmistelu oli yhtä tuskallista kuin se muulloinkin on.
Vajaaseen 5 minuuttiin saat mahtumaan nämä asiat:
- miltä tuntui olla ensimmäinen ikäpolvi, joka tuon lukion kävi läpi: kaikki oli uutta sekä oppilaille että opettajille, mutta olemalla xx ja tekemällä xx siitä porukalla selvittiin tähän asti; alussa tulevat vuodet tuntuivat niin pitkiltä, mutta tässä sitä ollaan ynnä muuta
- miltä tuntuu juuri tässä ja tänään: urakka on suoritettu; ensimmäisenä on edessä eka kesä ihan omillaan, monilla lukeminen jatkuu (pääsykokeet); tulevaisuus on innostavaa, eikä millään jaksaisi odottaa; tulevaisuus myös pelottaa, vaikkei sitä kenellekään kerrota
- illalla olemme viimeistä kertaa yhdessä (nyyh)
- lopuksi kiität opettajia, rehtoria ja kaikkien vanhempia
Tuosta kun lavennat, viisiminuuttinen ei edes riitä. Älä tuppaa puhetta liian täyteen äläkä missään nimessä puhu liian nopeasti. Pieni pateettisuus ei haittaa yhtään, koska puolet yleisöstä jännittää hirveästi loppupäivää ja se toinen puoli on muuten vain liikuttuneessa ja suvaitsevaisessa tilassa. Tuossa tilanteessa on sallittua vaikka pyörtyä, kieriä portaat alas ja mätkähtää pöksyt vilkkuen reksin tuolin eteen.
Luomisen tuskaa tunnet kyllä jälkeenpäinkin, jos sinulle käy samalla tavalla kuin minulle: puheeni kirjoitettiin paikallislehteen ja viereen pantiin minusta naamakuva, jossa katsoin hieman harittaen takarivin taakse ja muodostin topakasti jonkinlaista etuvokaalia. Kaunista.
Onnea puheelle ja uudelle ylioppilaalle! :)
Onnistuin lähettämään vastaukseni, kun piti vasta oikolukea. Tässä jatko-osa.
Olin laatinut puheeni lakkiaisia edeltävänä yönä. Aamulla puhe alkoi näyttää vähän pöhköltä, ja koska tunne vain voimistui aamun edetessä, tein radikaalin ratkaisun: taittelin jo pönttöön kiivettyäni puheen taskuuni ja pidin sen sijasta pseudo-ex-tempore -puheen.
Olin kuitenkin harkinnut tarkkaan, mitä halusin sanoa, ja kirjoitellut version toisensa perään, joten asiapuoli oli hallinnassa. Sitten vain otin katsekontaktia yleisön otsaluihin ja annoin mennä. Onnistui loistavasti.
Jollet lukioaikana minun laillani ollut aina vapaaehtoinen esitelmöitsijä ja puheenpitäjä, sinun kannattaa pitää se paperi edessäsi, vaikket katsoisikaan siihen. Ja muista hengittää. ;)