Olipa kerran nainen,joka omasi ahdasmielisen luonteenlaadun.
Minne tahansa hän kunne kulkikin, ei hänellä hyvä ollut koskaan.
Erään kerran nainen ajatteli, jospa saisin tehdä kaiken niinkuin tahtoisin tiedän, että silloin kaikki olisi niin verratonta kuin olla saattaisi.
Hetken kuljettuaan kylänraittia pitkin, häntä vastaan kulkee kaunis nuori nainen.
Pahansuopaisen katseen heitettyään nainen tokaisee, mitäs sinä täällä kuljet minun raittiani tallaat.
Voi antakaa anteeksi armon valtiatar, en tiennyt tien teidän olevan.
Miten vosin virheeni korvata.
Nainen hämmästyy nuoren naisen lempeyttä, mutta ymmärtää heti kieroutuneessa luonteessaan.
Hmm, sinä nöyrä vaeltaja hän tuumailee.
Totta kyllä sinut tämä jotenkin pitänee korvata, nainen tuumailee, kuin ilkeä noita akka-
Nuori vaeltaja hämillään, kyllä minä korvaan,kertokaapa vain miten.
Hetken tuumittuaan nainen päättää,sinun pitää kulkea kylään, minun edessäni ja toistaa olet suurin ja mahtavin ei ole toista kuka olisi yhtä suuri ja viisas kuin minä.
Näin sinun tulee tehdä.
Nuori vaeltja, entäpä jos kylässä onkin joku toinen joka on sinua viisaanpi ja suurenpi arvoltaan?
Joo mutta sinun pitää tehdä kaikkesi, että ihmiset uskovat sen mitä sinä kuulutat.
Nuori vaeltaja vielä kysyen,uskotko sinä ihmeisiin.
Akka vastaten minä uskon itseeni ja siihen,että kylässä ei todellakaan ole ketään niin viisasta ja suurta kuin minä.
Vaeltaja vastaa minä teen elämästäsi ihmeen, lupaan, että sinusta tulee viisaanpi kuin mitä olet.
Niin he lähtevät vaeltamaan kylää kohden, nuori vaeltja kuuluttaa ei ole ketään yhtä viisasta ja suurta kylässänne, kuin hän joka perässäni kulkee.
Akan naama loistaa ja suu selällään hän hymyilee.
Kunnes, heidät pysäyttää kylän vanhin, joka toteaa.
Jos perässä kulkeva olet niin viisas, kuin sinusta kuulutetaan.
Olet varmaan meille hyödyksi ja autat meitä meidän hädässä.
Akan silmät vetäytyvät viiruksi miettien mitä vastaan.
Olen minä mutta olen myös hiukan väsynyt auttamaan.
Ei tämä kysy voimia vain päätä vastaa kylän vanhin.
Nuori vaeltaja tutkii akkaa syvemmin, kuin odottaa saattaa.
No kertokaa huolenne akka vastaa.
Kylän vanhin aloittaa.Noin vuosi sitten kylämme halki kulki karavaani,jonka jälkeen kylämme on ollut kuin kirottu.
Tuosta karavaanista kyläämme pudottettiin nainen.
Hän tutustui kylämme ihmisiin, lipevällä kielellään hän kuin loihti kaikki avautumaan itselleen.
Pian hän tunsi koko kylämme, mutta me emme tunteneetkaan häntä.
Pian hän alkoi salakavalasti juoruilemaan kuulemiiaan asioita.
Kyläämme laskeutui kirouksen pilvi.
Pian kukaan ei hymyillyt toisilleen,kaikki sulkeutuivat omiin mökkeihinsä.
Luoden kohdatessa vihaisia katseita.
Kylään pudottettu nainen sen sijaan myhäili ja nautti tilanteesta.
Voivotellen, kuinka ihmiset jasoivatkaan olla turhanpäiväisiä.
Minä kylänvanhinpana kyllä ymmärrsin tuon naisen kavaluudet.
Nainen pudotettiin kuin manalan ankkureista kyläämme tuoden kirouksen mukanaan.
Kylämme on aivan sekaisin.
Akka ymmärsi,että kyläiset eivät häntä tunnistaneet
Mutta oveluudessaan hän tajusi, kun häntä ei tunnettu niin asian saan voitetuksi.
Kylän vanhin, kerro viisuttasi meille kuinka saamme kylämme tasapainoon.
Johon akka vastaa.Kuulkaa minulla on teille oiva neuvo.
Mutta se vaatii minun jäämään kyläänne, sillä työ jonka joudun tekemään on aikaa vievää.
Kylän vanhin tuumailee, sekö on ratkaisusi ongelmaamme.
Johon akka ymmärätte varmaan, että tuo hallan työ, voe aikaa korjata.
Mutta mitä sinä tekisit,
voi minä saisin rauhan kylänne sillä vain minulla on siihen taito.
Nuori vaeltaja avaa kätensä ja antaa akalle käteen käärmeen ja sanoo.
Sinä saatanan lähettiläs olet kieronpi kuin olentinkaan.
Häivy kylästämme et tänne kuulu, voiko kukaan olla noin kiero ja kavala kuin sinä.
Kun emme sinua hyvätahtoisuuttamme tuominneet ja annoimme sinulle mahdollisuuden pyytää anteeksi.
Sillä se olisi ollut viisautta, pyytää vain anteeksi.
Mutta sinä juonit jo uusia kierouskisia sydmmesäsi, kun oletit että emme sinua tunne.
Minä tunsin sinut jo kaukaa toteaa nuoria vaeltaja.
Tahdoimme antaa sinulle mahdollisuuden, sillä anteeksi pyyntö tarjoaa uuden mahdollisuuden.
Mutta nyt sinun silmäsi ovat avatut ja voit todeta olevasi hiukan viisaanpi kuin aiemmin.
Mutta voit palata sinne minne kuulut, mutta kyläämme et kuulu.
Hakekoot sinut manalan vankkurisi.
Lopputoteamus..
-mitä voikaan saada aikaseksi pahansuopaiset ihmiset joilla on kierous ja kavaluus sydämessä.
Opettakoon tämä satu meille jotain.
Ymmärämmepä ainakin mistä lähteestä tämmöiset ihmiset saavat voimansa.
Juoruiluun, valehteluihinsa,ym: pirun juoniin.
-Nainen ajatteleva-
Minne tahansa hän kunne kulkikin, ei hänellä hyvä ollut koskaan.
Erään kerran nainen ajatteli, jospa saisin tehdä kaiken niinkuin tahtoisin tiedän, että silloin kaikki olisi niin verratonta kuin olla saattaisi.
Hetken kuljettuaan kylänraittia pitkin, häntä vastaan kulkee kaunis nuori nainen.
Pahansuopaisen katseen heitettyään nainen tokaisee, mitäs sinä täällä kuljet minun raittiani tallaat.
Voi antakaa anteeksi armon valtiatar, en tiennyt tien teidän olevan.
Miten vosin virheeni korvata.
Nainen hämmästyy nuoren naisen lempeyttä, mutta ymmärtää heti kieroutuneessa luonteessaan.
Hmm, sinä nöyrä vaeltaja hän tuumailee.
Totta kyllä sinut tämä jotenkin pitänee korvata, nainen tuumailee, kuin ilkeä noita akka-
Nuori vaeltaja hämillään, kyllä minä korvaan,kertokaapa vain miten.
Hetken tuumittuaan nainen päättää,sinun pitää kulkea kylään, minun edessäni ja toistaa olet suurin ja mahtavin ei ole toista kuka olisi yhtä suuri ja viisas kuin minä.
Näin sinun tulee tehdä.
Nuori vaeltja, entäpä jos kylässä onkin joku toinen joka on sinua viisaanpi ja suurenpi arvoltaan?
Joo mutta sinun pitää tehdä kaikkesi, että ihmiset uskovat sen mitä sinä kuulutat.
Nuori vaeltaja vielä kysyen,uskotko sinä ihmeisiin.
Akka vastaten minä uskon itseeni ja siihen,että kylässä ei todellakaan ole ketään niin viisasta ja suurta kuin minä.
Vaeltaja vastaa minä teen elämästäsi ihmeen, lupaan, että sinusta tulee viisaanpi kuin mitä olet.
Niin he lähtevät vaeltamaan kylää kohden, nuori vaeltja kuuluttaa ei ole ketään yhtä viisasta ja suurta kylässänne, kuin hän joka perässäni kulkee.
Akan naama loistaa ja suu selällään hän hymyilee.
Kunnes, heidät pysäyttää kylän vanhin, joka toteaa.
Jos perässä kulkeva olet niin viisas, kuin sinusta kuulutetaan.
Olet varmaan meille hyödyksi ja autat meitä meidän hädässä.
Akan silmät vetäytyvät viiruksi miettien mitä vastaan.
Olen minä mutta olen myös hiukan väsynyt auttamaan.
Ei tämä kysy voimia vain päätä vastaa kylän vanhin.
Nuori vaeltaja tutkii akkaa syvemmin, kuin odottaa saattaa.
No kertokaa huolenne akka vastaa.
Kylän vanhin aloittaa.Noin vuosi sitten kylämme halki kulki karavaani,jonka jälkeen kylämme on ollut kuin kirottu.
Tuosta karavaanista kyläämme pudottettiin nainen.
Hän tutustui kylämme ihmisiin, lipevällä kielellään hän kuin loihti kaikki avautumaan itselleen.
Pian hän tunsi koko kylämme, mutta me emme tunteneetkaan häntä.
Pian hän alkoi salakavalasti juoruilemaan kuulemiiaan asioita.
Kyläämme laskeutui kirouksen pilvi.
Pian kukaan ei hymyillyt toisilleen,kaikki sulkeutuivat omiin mökkeihinsä.
Luoden kohdatessa vihaisia katseita.
Kylään pudottettu nainen sen sijaan myhäili ja nautti tilanteesta.
Voivotellen, kuinka ihmiset jasoivatkaan olla turhanpäiväisiä.
Minä kylänvanhinpana kyllä ymmärrsin tuon naisen kavaluudet.
Nainen pudotettiin kuin manalan ankkureista kyläämme tuoden kirouksen mukanaan.
Kylämme on aivan sekaisin.
Akka ymmärsi,että kyläiset eivät häntä tunnistaneet
Mutta oveluudessaan hän tajusi, kun häntä ei tunnettu niin asian saan voitetuksi.
Kylän vanhin, kerro viisuttasi meille kuinka saamme kylämme tasapainoon.
Johon akka vastaa.Kuulkaa minulla on teille oiva neuvo.
Mutta se vaatii minun jäämään kyläänne, sillä työ jonka joudun tekemään on aikaa vievää.
Kylän vanhin tuumailee, sekö on ratkaisusi ongelmaamme.
Johon akka ymmärätte varmaan, että tuo hallan työ, voe aikaa korjata.
Mutta mitä sinä tekisit,
voi minä saisin rauhan kylänne sillä vain minulla on siihen taito.
Nuori vaeltaja avaa kätensä ja antaa akalle käteen käärmeen ja sanoo.
Sinä saatanan lähettiläs olet kieronpi kuin olentinkaan.
Häivy kylästämme et tänne kuulu, voiko kukaan olla noin kiero ja kavala kuin sinä.
Kun emme sinua hyvätahtoisuuttamme tuominneet ja annoimme sinulle mahdollisuuden pyytää anteeksi.
Sillä se olisi ollut viisautta, pyytää vain anteeksi.
Mutta sinä juonit jo uusia kierouskisia sydmmesäsi, kun oletit että emme sinua tunne.
Minä tunsin sinut jo kaukaa toteaa nuoria vaeltaja.
Tahdoimme antaa sinulle mahdollisuuden, sillä anteeksi pyyntö tarjoaa uuden mahdollisuuden.
Mutta nyt sinun silmäsi ovat avatut ja voit todeta olevasi hiukan viisaanpi kuin aiemmin.
Mutta voit palata sinne minne kuulut, mutta kyläämme et kuulu.
Hakekoot sinut manalan vankkurisi.
Lopputoteamus..
-mitä voikaan saada aikaseksi pahansuopaiset ihmiset joilla on kierous ja kavaluus sydämessä.
Opettakoon tämä satu meille jotain.
Ymmärämmepä ainakin mistä lähteestä tämmöiset ihmiset saavat voimansa.
Juoruiluun, valehteluihinsa,ym: pirun juoniin.
-Nainen ajatteleva-
Vastaukset 4
Vanhimmat
opettavainen ja paljon kertova
kirjotus.. pisti tosiaa miettimään
tuo upposi kuin häkä. ollaanko me tuollaisen synkkyyden oppilaita. jotenkin tajuaa ,että jos tykkää kirjoita kirjaan tuolla tavalla
virkistyy mustalaisen mielikin, ajattelemaan
järkevästi kokemuksella, mitä pitää parantaa tapaansa ja ottaa asiaksi olla oikeasti yhtä?
voi että ,samalla tavalla kuin joskus luulen,että
tämä kysy voimia vai vain päätä
"vaikka mitä vastaa . aina jokaisessa yhteisössä pitää olla viisas kylän vanhin.
olipa sattuva satu tämänpäivän kaaleille!!! Tänäpäivänä kaaleet ei muuta ookkaan kun kieroja ja kavaloita toisilleen jos joku saa isomman palan leipää niin siintäkiin nähää vaiva.