ehkä,ehkä ei..

Täällä ei oikeesti enää keskustella lapsen tekemisestä ja vielä vähemmän, jos niitä lapsia on ns."entisestä elämästä" kolme..

Sen verran voin avittaa, että jos kerta olet viriili ja terve 42v nainen, niin parittelemalla sen pitäis onnistua:)

Mun äiti oli 43 kun synnyin. Muistan, että kouluajat oli sillai kurjia, että parhaan kaverin äiti oli samanikäinen kun vanhin siskoni ja vastaavasti mun äiti kuin kaverin mummo. Koulujuhlat oli noloja juttuja kun äidillä ei ikinä ollu väriä päässä tai muodinmukaisia rillejä ja sen hameenhelma oli eri korkeudella. Myöhemmin ehkä jo pikkujuttuja, mutta sillon ei. Mieti montako vuotta olet kun lapsi menee yläasteelle ja silloin epävarmuus on suurimmillaan, myös arvostelu äitiä kohtaan. Kun hän saa pienokaisensa, onko hänellä myös sinun hoitosi työn alla. Riski erilaisiin kehityshäiriöihin myös kasvaa äidin vanhenemisen myötä (tarkoitan sellaisia, jotka ei ole kromosomeissa eli ei seuloilla löydettävissä)

Mutta edelliset onkin jo kirjoittaneet esim. riskeistä ja muista. Äitini olis 43 kun minä synnyin. Minulta meni monta vuotta ennenkuin tajusin että vanhempani ovat iäkkäitä. Äiti oli kyllä työelämässä kokoajan ja varsin aktiivisesti mukana koulun ja harrastustoiminnassa. Kuskasi minua ja kavereita tansseihin ja haki yöllä pois, kun olimme teini-iässä jne.

Sain pitää äidin pitkälti yli 80 vuotiaaksi. Hän ehti olla isoäitinäkin yli 10 vuotta vaikka itsekin sain esikoisen yli kolmekymppisenä. Tosin eihän isoäitinä jaksanut puuhailla lasten kanssa kuin nuoremmat muummit, mutta kaikilla ei ole isovanhempia ollenkaan tai eivät ole tekemisissä lainkaan