Usvassa vaeltaa
ihminen murheissaan
näkemättä elämää
ohitse lipuvaa
Aurinkoa odottaa
pimeyden karkoittajaa
toivon kipinää
Ei aina ymmärrä
katsoa
koskettaa
seurata elämän lankaa
Itsensä unohtaa
tajuamattaan harhailee
menneessä elää
tulevaisuutta näkemättä
Katuja harmaita astelee
taivaalle katselee
kaihoten kulkee
Vaan vielä kuulee
laulun lintusen
silloin heräten
huomaten
Ei elämää menettänyt
hetkeksi vain eksyi
katosi sumuun
unohtui menneisyyteen
Ymmärtää
jatkaa matkaa
auringon lämmittämää
ilon löytää
voiman elämän
sen rakkaudenkin
eheyttävän
ihminen murheissaan
näkemättä elämää
ohitse lipuvaa
Aurinkoa odottaa
pimeyden karkoittajaa
toivon kipinää
Ei aina ymmärrä
katsoa
koskettaa
seurata elämän lankaa
Itsensä unohtaa
tajuamattaan harhailee
menneessä elää
tulevaisuutta näkemättä
Katuja harmaita astelee
taivaalle katselee
kaihoten kulkee
Vaan vielä kuulee
laulun lintusen
silloin heräten
huomaten
Ei elämää menettänyt
hetkeksi vain eksyi
katosi sumuun
unohtui menneisyyteen
Ymmärtää
jatkaa matkaa
auringon lämmittämää
ilon löytää
voiman elämän
sen rakkaudenkin
eheyttävän
Vastaukset 2
Vanhimmat
..paljon totta runosi sisällään
pitää ja alakuloa mutta hyvin
kuljetat runoasi ja lopussa
se mikä kaiken pelastaa voi-rakkaus.
pidin todella paljon tästä!!!
hyvä enkelitukka!!!
Kiitos paljon taas palautteestasi!
Tämän kirjoitin aamu auringossa...mielessäni rakas ystäväni..jolle tämän omistankin :)
Aurinkoa ja linnunlaulua sinnekin toivon:)
-Enkuli-