Sinä aamuna oli kuulas ja kirkas ilma, puista valui helmeilevä aamukaste kostutaen maan ja luoden uutta elämää. Istuin omenapuun alla ja odotin, odotin häntä...tiesin hänen tulevan, sillä nainen tietää tällaiset seikat luonnostaan. Pienen puutarhani hiljainen nurkkaus oli sijattu valmiiksi lemmenhtkeämme varten, pehmoinen nurmi painautui kylkeäni vasten kun odotin askeleita kuuluvaksi...hitaasti ne lähestyivät, rakkaani saapui pensaiden lomitse, nuo äänet tunsin jo kaukaa. En avannut silmiäni kun tunsin hänen kumartuvan puoleeni ja silittävän poskeani kädellään, mielihyvän aalto hukutti minut pehmeään syleilyynsä ja vartalon kaareutui rakkaani vartaloa vasten. Sielumme paljastui ensisuudelman hehkussa, hänen kätensä liukuivat ihollani ja silittivät herkistynyttä vatsani pintaa, kuinka ihanalle hän tuoksuukaan, kuinka kiihkeä on hänen hengityksensä huulien hapuillessa kaulaani ja valuessa alaspäin olkapäideni iholle. Tuskin uskallan hengittää hänen silittäessä ihoani, ja hapuilen häntä lähemmäs, haluan koskettaa ja hyväillä, haluan antautua ja saada, haluan tulla yhdeksi ja murentua pirstaleiksi, haluan ja haluan ja tunnen hänenkin haluavan epätoivoisesti, kiihkeästi, lopullisesti, täydellisesti...
Hidas viettely omenapuun alla...
Nanalala
23225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Avaan silmäni ja aurinko heijastuu hänen hiuksiensa lomasta, pyyhkäisen kädelläni hänen hiuksiinsa tarttuneen lehden...hän hymyilee ja tunnen, kuinka uppoudun hänen ihaniin silmiinsä, hukun hänen hiuksiensa tuoksuun. Hän pyyhkäisee leukaani leuallaan ja tunnen sängen, joka kutittaa ja ärsyttää herkkää ihoani, sisimmästäni nousee pieni parahdus hänen sormiensa liukuessa kylkeäni pitkin, hän hivelee ihoani hitaasti ja hieron hänen niskaansa hitaasti sormenpäilläni, pehmeä ja sileä iho liukuu sormieni alla kun hyväilen hänen samettista tuoksuvaa pintaansa. Hän kuiskii hiljaa korvaani sanoja, jotka saavat minut värisemään, hänen hengityksensä viipyy korvanlehdelläni ja käännän hänelle kaulani kuin pyytäen lisää. ohuiden vaatteiden läpi tunnen hänen painuvan vartaloani vasten vaativana, miehinen voima valuu minuun ja vaatii minua yhä lähemmäs, yhä syvemmälle...
Hän nauraa hiukan kun siirtää kätensä reidelleni, sallin hänen hivelevän reisiäni ohuen kesämekon läpi, ja painan hitaasti jalkaani hänen vartaloaan vasten, kuinka suloisesti jalkani liukuukaan hänen vartalollaan ja niin minäkin nauran hiukan...hän näykkii minua ja haluaisi minun paljastavan rintani hänelle...mutta siirrän leukani hänen huuliensa eteen ja niin hän suutelee minua, kuljettaa huuliaan poskipäilläni ja huuleni avautuvat hänen suudelmalleen yhä uudelleen ja uudelleen...
hitaasti herään omenapuun alta, ja katson taivaalla loistavia pilviä, siellä sinäkin lennät tuulen lailla, rakkaani. Vain tuuli hiveli ihoni pintaa, vain omenapuu toisti ikävääni lehvästönsä huminassa...niin rakkaani, minä seuraan ajatuksin sinua, kuolemakaan ei voinut meitä erottaa...