käykö

mun serkulla on koira vaikka se on allerginen

mut miten kirjoitti:

mun serkulla on koira vaikka se on allerginen

tai astmaattisena ja toinen taas ei? Siinähän sitä ihmeteltävää onkin.
Vastaus: jokainen meistä reagoi eritavoin eri asioihin. Koskaan ei voi etukäteen tietää mitä oireita tulee mistäkin asiasta tai koirarodusta tai koirayksilöstä.

Vaikka miten päättäisit ja haluaisit, ettet luovu koirasta oireiden vuoksi niin mitäs jos silmäsi turpoavat niin, ettet voi nähdä yhtään mitään tai et voi pitää edes silmiä auki? Lääkitys helpottaa hiukan mutta ei riittävästi.

Lapseni oireilee näin porkkanaan. Mitä järkeä hänen olisi pitää porkkanaa lähellään ja kuoria niitä ja olla käytännössä sokeana kun verkkokalvo on turvonnut, ei siis pelkät luomet. Tämä vain siitä syystä, että hän pitää porkkanasta eikä haluaisi siitä luopua.
Kyse on nyt siis allergiasta ja siitä, ettei itse voi päättää miten pahat ja häiritsevät oireet näistä tulee. Hän myös väsyy ja nukahtaa tällaisen reaktion yhteydessä. Meillä ei kuorita porkkanoita, eikä käsitellä niitä muutenkaan. Vain pakasteporkkanaa ja sekin keitettynä.

Voitko lopettaa työssäkäynnin, jotta voit pitää koirasi vaikka olet käytännössä sokea ja tosi tukkoinen ja hei...väsynyt, jolloin jonkun muun täytyy hoitaa se koira ja ulkoiluttaa? Kuka leikkaa ja trimmaa koiran, siltä ei voi välttyä? Turkin hoito voi olla se allergisoivin tilanne ja sitä turkkia on PAKKO hoitaa ja puleerata lähes päivittäin. Siihen myös tarttuu ulkoa pöly ja siitepöly.

Voitko lopettaa koulunkäynnin huonon olosi vuoksi, jotta voit helliä koiraa makuulla kun et jaksa liikkua? Muutahan ei välttämättä pysty tekemään. Oletko valmis jäämään eläkkeelle kun se koira on niin tärkeä? Tukehdutko pikkuhiljaa ja koiralle etsitään uusi koti? Rahatkin loppuu kun ei voi töitä tehdä.

Nytkin on hiukan alle yksivuotias isovillakoira etsimässä uutta kotia ...allergian takia. Eli noin 8kk meni ilmeisesti kunnes todettiin, että allergia pahenee ja elämänlaatu huononee. Voi olla, että muutama kuukausi on mennyt hyvin kunnes oireet ovat ryöpsähtäneet tai sitten on toivottu, että sietokyky paranee ja oireet vähenee tai oireisiin tottuu.

Olen nähnyt useita myynti-ilmoituksia tänäkin vuonna, joissa myydään "allergiavapaita" koiria allergian vuoksi. Joillekin koirille löytyy uusi koti lähipiirissä ilman ilmoitteluja.

Toisella vuotaa ehkä nenä tai silmät kutiaa. Joku toinen taas menettää kyvyn liikkua ja ulkoiluttaa koiraa koska keuhkot ovat tukossa ja pitää käydä sairaalassa lääkityksessä ja happea saamassa.

Rankkaa tekstiä mutta nämä ovat ihan oikeaa elämää. Monesti vaan puhutaan allergiasta ihan yleissävyyn mutta ei ymmärretä miten vaikeaksi se voi MUUTTUA.

Mieheni on allerginen kissoille. Hän joutui kulkemaan paperitukko nenässään kun minulla oli vielä kissa. Eikä mies muuta kuin kävi silloin tällöin luonani armeijasta lomilla. Kiva elää paperitukko nenässä kun räkä juoksee ja sille ei mitään voi. Ei loppunut niistämällä. Lopulta alkoi tulla verta nenästä. Kiva suukotella kun toinen valuttelee koko ajan jotain. Jouduin tekemään tiukkaa valintaa siinä, että kumpi lähtee, kissa vai mies?

Kissa lähti itkun kera ja syyllisyyden tunne oli kauhea. Kun tuli ensi riitoja niin mies kyllä sai kuulla, että kissastakin luovuin ja plaa plaa.
17 vuotta oltu nyt yhdessä ja on jo kolme lasta. Koiria on ollut erilaisia ja nyt on villakoira koska mies oirehti ihollaan toisesta rodusta. Mies syö silti nytkin vuoden ympäri allergialääkettä ja käyttää nenäsumutteita. Hän ei voi hoitaa tai leikata turkkia. Joudun imuroimaan ja pesemään lattiat kun turkkia on trimmattu. Voimme vain toivoa, ettei oireet pahene ja ettei lapsi allergisoidu koiralle.

Pointti on se, että vaikka "mummonkaiman siskon veli" voikin pitää villakakoiraa astmaatikkona, niin joku terve voi jopa saada astman villakoirasta.

Jokainen ottaa itse sen riskin. En missään tapauksessa suosittele turkkikoiraa kellekään vaikka me nyt olemmekin pärjänneet. Jokainen miettii omalta kohdaltaan tilanteen. Etukäteen ei voi tietää sitäkään miten kurjaa siitä pennusta on luopua. Itku siinä tulee ja pettymys. Kenties kiukku sitä perheenjäsentä kohtaan, jonka vuoksi koirasta luovutaan.