maailma katoaa silmieni alla
katseeni hapuaa kauas
en enää tunnista itseäni
oma ääneni on vieraan ääni
päiväkirjojen hävittäminen
ei poista nimeäni elämän kirjasta
en voi itseäni pois pyyhkiä
olen väsynyt tähän maailmaan
katseeni hapuaa kauas
en enää tunnista itseäni
oma ääneni on vieraan ääni
päiväkirjojen hävittäminen
ei poista nimeäni elämän kirjasta
en voi itseäni pois pyyhkiä
olen väsynyt tähän maailmaan
Vastaukset 3
Vanhimmat
mitä tuohon kaikkeen voisi sanoa -
Muista silti
jos sinulla ei olisi sydäntäsi
niin mitä jäisi jäljelle
Sitä tarvitaan
joskus se on tuskallista
eli hän muuan ihminen on,
joka varmaan tuntee kohtalon,
viheltäen hän kujaa kulkee,
ja samalla, olemuksellaan,
tarinaansa mulle kertoo,
enkä unohtaa häntä voi!
Tään ns. 'vastaukseni' (?) kirjoitin jo eilen, vaikken tiennyt kelle sen laittaisin, kunhan kirjoittelin.. nyt laitoin sen tähän. Miksi? No ehkä siksi, että nimimerkilläsi on välillä mieleenpainuvia runoja, vaikka muuten vieroksun nimimerkkiäs' nimenä. Vieroksunta on kuitenkin minun ongelmani, ei sinun, joten ei siitä enempää.
Sinäkö olit se
yksinäinen lapsi
lapsi
jolle elämä irvisteli
keltaisilla hampaillaan
antoi öiden kauhut
takapihojen synkät
salaisuudet
kylmien kätten
kovat kouraisut
pimeyteen parahtavat
tuhannet itkut
lukemattomat terävät iskut
jotka repivät
sielusi haavoille
ja niin sinusta tuli
miehinen mies
kova mies
mies jolla on
kivisydän
että jaksaisit
että kestäisit
kauhujen yöt
yksinäiset yöt
jolloin palelevana
lapsena
uskalsit toivoa jotakin...
jotakin
joka oli sinulle
vierasta, outoa
sellaista jota toiset sanovat
R a k k a u d e k s i
että tulisi joku
ojentaisi käden
ihmiseltä ihmiselle
sanoisi
niin sanoisi...
Sinäkin olet
i h m i n e n
Rakkauden arvoinen.