ja se kuinka he muka käsittelevät Jumalaa, monissa viesteissä ensin nokitaan ja haukutaan ihminen perusteellisesti ja siinä viestin lopussa toivotetaan sitten siunausta
on se kumma miten muka pystytään Jumalaakin manipuolimaan, eikä ole sellaisia keimejä mihin Häntä ei vedettäisi
niin tulee samasta sydämestä kirous ja siunaus yhtäaikaa, eipäilisin että pahasti on pahoilla hengillä tekemistä tälläisten kirjoittajien kanssa
mutta kyllä kun tänne tuleekin, niin voi melkein konkreettisesti nähdä että kaikilla on karva pystyssä johonkin suuntaan. jokainen on oikein valmistautunut ja latautunut repimään toisen sielun elämän kappaleiksi. mutta pahinta tietenkin on se että he luulevat että Jumala on mukana heidän näissä jutuissaan
on se kumma miten muka pystytään Jumalaakin manipuolimaan, eikä ole sellaisia keimejä mihin Häntä ei vedettäisi
niin tulee samasta sydämestä kirous ja siunaus yhtäaikaa, eipäilisin että pahasti on pahoilla hengillä tekemistä tälläisten kirjoittajien kanssa
mutta kyllä kun tänne tuleekin, niin voi melkein konkreettisesti nähdä että kaikilla on karva pystyssä johonkin suuntaan. jokainen on oikein valmistautunut ja latautunut repimään toisen sielun elämän kappaleiksi. mutta pahinta tietenkin on se että he luulevat että Jumala on mukana heidän näissä jutuissaan
Vastaukset 7
Vanhimmat
tämä iski suoraan sydämeen
totta. en voi muuta sanoa.
muuta kuin mihin minä tulen loput voit puhua kun ollaan pelipaikalla
yksi sanoo hyvän sanan, KAIKKI KUOROSSA aiii kun on hyvä ihminen.
Toinen sanoo pahan sanan, KAIIKKI KUOROSSA aiii kun on paha ihminen.
Alkaa tosissaan väsyttää tää koko palsta kun tuntuu ettei tässä ole mitään järkeä. Kehutaan ja haukutaan yhtä aikaa ja sitten siunataan.
Hyvä Julia 10 pistettä
jumalaan ei usko kukaan sellainen ihminen joka varastaa, tappaa tai on muutoin paha ja vastoin hyvää syytä ilkeä lähimmäiselleen, ei oikeasti.
Eikä sellainen ihminen voi saada syntejään anteeksi joka ei edes osaa aidosti tekojaan katua.
Ihmisellä on kautta aikain ollut tapana vetää Jumala mukaan omiin projekteihinsa. Jumalaa käytetään kumileimasimena siunaamaan omat loistavat ideat, päähänpistot ja jopa manipuloidaan ja moukaroidaan naapuria Jumalaan vedoten. Omien mielihalujen on pakko toteutua, vaikka Jumalalla ei niiden kanssa olisi mitään tekemistä. Tämä piirre esiintyy liikuttavan monissa ihmisissä, jotka haluavat olla Jumalan seuraajia. Jumala ei kuitenkaan koskaan alistu tällaiseen kumileimasimena oloon. Jumalaa ei voi pompottaa eikä manipuloida.
Keskenkasvuisuudestahan tässä on kysymys.
Tarvitaan rakkautta ja substraalia.
Ihminen lähtee kovalla tohinalla seuraamaan Jumalaa ja muuttamaan itse itseänsä. Tehtävähän on mahdoton ja ihminen ei voi muuta kuin epäonnistua. Voima muuttumiseen tulee viettämällä aikaa Jumalan kanssa. Ehkä tässä on juuri tumman heimon ongelma. Ovatko he koskaan yksin tai kaksin Jumalansa kanssa? Mustalainen lähtee seurakuntaan kun siellä on romanipäivät tai romanimusiikin ilta. Sinne mennä tiiviisti laumassa, ei koskaan yksin? Penkisssä sitten hölistään heimon kanssa niin, että puhuja joutuu pyytämään hiljaisuutta. Mustalaisille puhutaan "mustalaispäivillä" hyvin yksinkertaisesti "mustalaissanomaa". Ei ole pitkäkään aika kun olin eräässä tällaisessa tilaisuudessa jossa puhujana ollut romani (srk:n työntekijä) piti romaneille raamattutunnin, jonka aiheena oli, että uskon olisi hyvä näkyä myös kotona. Se oli niin köykäistä tavaraa, että olisin voinut itse puhua saman asian ilman minkäänlaista asiaan perehtymistä, raamatun tuntemusta ja soveltamista. Minua hävetti kuulijoiden puolesta ja minua hävetti puhujan puolesta.
Kukaan ei kasva kristittynä siltä pohjalta, että käy seurakunnassa silloin kun siellä on muukin suku, fiilistellään vähän ja kuunnellaan romani laulajia ja lauletaan itse mukana.
Valitettavasti ihminen tuntuu kasvavan pitkälti vain vaikeuksien kautta. Niitähän ei kukaan tervejärkinen kohdalleen halua. Kun ihminen saa elämässään tarpeeksi turpiinsa ja joutuu kyntämään aika syvällä, vähenee halu tuomita. Valitettavasti se ei taida koskaan kokonaan poistua. Kun ihmisellä menee hyvin, asia unohtuu ja on taas helppo laittaa asiat halki, poikki ja pinoon.
Toisen ihmisen keskenkasvuisuuden sietäminen hipoo joskus kipurajaa. Toisaalta omankaan vajavaisuuden katseleminen ei hirmuisesti nosta tuulta purjeisiin. Pakko vaan luottaa siihen, että Jumala meitä kasvattaa. Toisia nopeammin toisia hitaammin.