cockereiden omistajille kysymyksiä

Moikkis! Itselläni on puolitoistavuotias cockeri-poitsu. Vastailen kysymyksiisi oman kokemukseni perusteella (tämä cockeri siis eka spanieli, ennen ollut noutajia)

1.Mitä mahdetaan tarkoittaa sanalla "tyhmä" tässä tilanteessa?

2.60-luvulla cockereiden jalostuksessa käytettiin paljon samoja uroksia, ja luonteet kärsivät eli ilmeni aggressiivisuutta. Nykyään luonteet parantuneet roimasti, mutta riippuu silti täysin KASVATUKSESTA jos cockeri pääsee perheessä pomon asemaan, se alkaa helposti komentelemaan muita perheenjäseniä ja voi käyttäytyä aggressiivisesti.Myös tarpeellinen määrä liikuntaa ja aktiviteettejä vaikuttaa luonteeseen, cockerihan on kuitenkin metsästyskoira...

3. Sopii, itse asumme kerrostalon alimmassa kerroksessa(oma takapiha) 50neliön kaksiossa. Olkkarissakin mahtuu treenailemaan, mutta liikunta hoituu hyvin läheisillä lenkkipoluilla ja koirapuistossa jne.

4.Tosi helppo kun totuttaa pienestä asti. Itse mentiin pieniä matkoja (eka kerralla 5min) kaupunkibussissa ja vähän poitsu vitisi, mutta takaspäin tultaessa oli jo ihan tottuneesti. Nykyään nukkuu jalkatilassa vaikka oltais tunti bussissa:)

5.Meidän poitsu tulee kaikkien koirien kanssa toimeen, ongelmana on lähinnä että kaikki muut koirat eivät tule meidän poitsun kaa toimeen. Ollaan käyty puistossa 4kk iästä asti ja kotona on 2 tuttua koiraa.Murkkuiässä oli vähän kränää, kun ei olisi halunnut alistua vanhemmille uroksille, mutta sekin meni äkkiä ohi.
Ihmisistä tykkää, tosin mörkövaiheessa joskus 7kk pelkäs jos vieras katto silmiin ja kumartu silittämään..

6.13,5kg jaksaa kantaa, muttei nyt kilometri-tolkulla, niinkuin sitä 2kg mustaa möykkyä joka meille silloin joskus tuli:)

Kannattaa ottaa koira hyvältä kasvattajalta(tottunut kaikenlaiseen meluun ym arjen ääniin jo pikkupentuna, pääsee helpommalla itse myöhemmin)

Tässä minun kokemuksia!
1. No ei kyllä mikään maailman tyhmin ja yksinkertaisin rotu.. Osaa pyöritellä omistajansa tassun ympärille jos ei pidä varaansa. Oppii temput ja käskyt TODELLA nopeasti, muutenkin sen verta fiksu että ei välttämättä tee aivan kaikkea mitä pyydät. ;)
2.Joskus olen kuullut että punaisen väriset olisi agressivisia ja yksi väriset yleensäkkin, mutta varsinkin punaiset. (mene ja tiedä, että onko totta)
3.kyllä sopii, kunhan liikunnasta ja aktiviteeteista huolehditaan( Todella aktiivinen rotu. Saat touhuta melkopaljon että saat cockerin väsymään)
4.On kuhan totutetaan toisiin ihmisiin ja koiriin pienestä pitäen.
5.Alussa ainakin meillä nuuskitaan varovasti vieraat koirat ja ihmiset, mutta kun tutustuu kunnolla niin ei ongelmaa.
6. paino taitaa olla cockereilla siina 13-16 kilon välissä, joten esim. näyttelyissä jaksaa nostaa pöydälle( olen nähnyt erään nuoren tytönkin nostelevan)

joo siis tarkoitin "tyhmyydellä" sen koulutettavuutta, jotkut ovat väittäneet että cockerit ovat tyhmiä eikä niitä ole helppo kouluttaa.. itse en oikein luottaisi tuohon, sillä olen nähnyt cockereita monissa agilityissä tokoissa ym, ja onhan se tosiaan metsästyskoira..:) se on varmasti myös omista koulutustaidoista kiinni. mutta kiitos tulleista vastauksista, odottelen mieluusti lisää!

Omistan kaksi cockeria, rotu vienyt minut mennessään:)

1. Ei todellakaan yksinkertainen, vaikka höseltäminen saattaa antaa sellaisen vaikutelman. Oppii kun kouluttaminen tapahtuu mieluisalla tavalla. Omat koirat rakastaa onnistumista ja koulutushetket on mieluisia, mutta sen todella täytyy tapahtua niin että koira pysyy mukana. Jos kiirehdin tai erehdyn torumaan kesken kaiken, menee homma plörinäksi. Toinen cockereistani muistaa hyvin epämukavat hetket, jos esimerkiksi olen astunut sen tassun päälle opettaessani vaikkapa seuraamista, seuraavalla kerralla en saa sitä seuraamaan lainkaan..

2. Esiintyyhän sitä raivopäisyyttä, mutta hyvältä kasvattajalta saat terveen pennun. Väriä kannattaa myös miettiä!

3. Sopii hyvin, itse asun kahden kanssa kerrostaloyksiössä. Riittävästi tekemistä ja ulkoilua niin ei ongelmia tule:) Yksin olemista kannattaa alkaa harjoitella ihan pienestä asti, jottei tule eroahdistusta tms.

4. Helppoa ollut. Kuljen junalla melko usein koirat mukana ja automatkat on koirille mieluista hommaa. Pienestä koosta taas hyötyä :)

5. Yksilökohtaista, mutta yleensä tapojensa mukaan suhtautuu iloisesti. Omani ehkä hieman arastelee vieraita ihmisiä ja valitsee tarkasti ne koirat joiden kanssa suvaitaan leikkiä!

6. Hieman yli 10kg/kpl. Urokset painavempia. Hyvin olen jaksanut kantaa, mutta ei nyt varsinaisesti mikään sylikoira :D Sohvalla istuskellessa tukkivat kyllä syliin, mutten näe tarpeelliseksi lähteä kanniskelemaan.

1) Rotu ei ole missään nimessä yksinkertainen, pikemminkin sanoisin monimutkainen. Suosittelen perehtymään rotuun toden teolla ennen hankintaa.

2) "Raivopäisyyttä" esiintyy edelleen cockereilla jonkin verran. Cockerspanieleiden jalostustoiminkunta kerää jatkuvasti tietoa agressiivisesti käyttäytyvistä cockereista eikä tilanne hyvältä näytä. Ensimmäinen vastaaja vastasi käyttäytymisen olevan TÄYSIN koulutuksesta kiinni. Tässä rohkenen olla erimieltä. Suurin osa cockereistahan on kivoja koiria, mutta joukossa on ihan oikeasti vitipäitä. Ja näiden koirien käyttäytymiseen koulutuksella/kouluttajalla ei ole vaikutusta.

3) sopii kerrostaloon.
4) on helppo matkustaa
5) riippuu koirasta. Yleensä erittäin sosiaalisia
6) jaksaa kantaa

Ja tästä linkistä löydät vastauksen muihin asioihin sekä jo edellä oleviin parhaiten: http://www.saunalahti.fi/cockerit/faq.htm

Elikkäs meillä asustaa reilu vuoden ikäinen "kokkeli" poika..vastaukset tulevat siis siltä pohjalta.

1. Ei ole..äärimmäisen viisas,esim. meillä poika oppi yhden broileripullan (n. 5:ssä palassa) jälkeen istumaan..ja siitä sitte sopivalla vauhdilla edettiin muihin käskyihin ja kaikki oppi aivan hetkessä. On vaan löydettävä koiralle paras tapa oppia uusia asioita.

2. Ei,ihan normaalia "teinien uhoa", joka on sevitetty arestilla ja tiukalla äänensävyllä.
Toisille koirille eikä muille ihmisille ole eläessään murissut. Äärimmäisen pitkäpinnainen, mutta vilkas kaveri.

3. Meillä kolmeen asunton lohkottu omakotitalo (asutaan ylhäällä), ja vuokraemäntä on jopa kysynyt että osaakos se haukkua..=) (osaa..)

4. Unelma autoilukumppani, rakastaa matkustamista..

5. Kuten mainitsin, hän on kaikkien kaveri..ainuat örinät on käyty tuttujen ihmisten kesken. Ihmiset jopa ihmetelleet, että kuinka kiltti ja herttainen tapaus. Meillä siis on laaja sukulais- ja ystäväpiiri, johon kuuluu pieniä ja vähän isompiakin lapsia. koirakavereitakin on paljon , ja myös satunnaiskavereita (joieden kanssa moikkaillaan lenkillä), eikä ikinä ole meitin puolelta tullut "sanomista". Tosin joidenkin muiden koirien makuun meidän poika on vähän liian vilkas.

6. Vajaat 13 kg, ja jaksetaan vallan mainiosti..hän aina köllii iltaisin kainalossa ja höpöttlee korvaan..=)

Yksilöllisiä eroja on toki paljon, ja agressiivisetkin ikävä kyllä kuuluvat tähän laajaan luonnekirjoon, mutta kannattaa ottaa alkuun selvää koiran vanhemmista ja muutenkin suvusta. Myös cockereiden omilla kotisivuilla on asianmukaista tietoa ja loistavia kasvattajia, jotka auttavat mielellään.

Itselläni on cockeri tyttö 2,5 v, sekä Beagle 9 kk.

1. Sanoisin, että rotu ei kyllä ole yksinkertainen. Oppii kyllä monenlaisia asioita, jotkut asiat helpommin ja nopeammin kuin toiset.

2. En ole kuullut, että olisi kenelläkään ollut.

3. Sopii kerrostaloon, itse asun pienessä kaksiossa. Kannattaa varautua, että pentuna saa vähän väliä käydä ulkona =)

4. Meidän cockeri tyttö rakastaa autonkyytiä, on tykännyt siitä pennusta asti. Helppo matkustaa.

5. Suhtautuu kaikkiin koiriin hyvin, meillä innokas tutustumaan muihin. Ei ollenkaan ole varauksellinen muita ihmisiä tai koiria kohtaan.

6. Tämä tyttö painaa nartuksi vähän enemmän, noin 11-12 kg, kyllä voi kantaa ja sylissä pitää, mutta ei sitä kauan jaksa pitää.

Sanon vielä sellaisen asian, mikä itselle tuli vähän ehkä yllätyksenä. Tiesin ja kysyin kasvattajalta koiran trimmauksesta, ja kasvattaja sanoi että muutaman kerran vuodessa riittää. No vein sitten koiran ekaa kertaa trimmaajalle joka kertoi, että vähintään saa tätä trimmata joka toinen viikko. Ja suosittelen kyllä trimmaamaan useasti pysyy kauniin näköisenä eikä tule takkuja, sekä pysyy korvat terveenä.
Mutta toivottavasti ihmisten vastauksista on sinulle apua.

Olet valinnut ihanan rodun, ja voin sanoa että voit nauttia sen luottamuksesta ja rakastavaisuudesta valitsemalla yksivärisen sijasta kirjavan cockerin. yksivärisillä esiintyy raivotautisyndroomaa, joka monissa tapauksissa on johtanut johtajuusongelmiin ja sen myötä koira on usein jouduttu lopettamaan. tämä ei koske kaikkia tapauksia, mutta luonne on aivan erilainen. tiedän kokemuksella. minulla oli punainen cockeripoika, jonka luonne oli aivan kamala. en voinut viedä oskua kylään, ja aina kun meille tuli joku kylään, osku oli omassa huoneessaan, ettei kävisi lapsiin kiinni. kamalaa mutta totta. ostin viime vuonna kirjavan, blueroan cockerin joka on maailman ihanaluonteisin. se rakastaa kaikkia ja kaikki rakastavat sitä:)

kannattaa lukea yksivärisistä ongelmakoirista cockerspanielit ry:n keskustelupalstalla.

Meillä on 2v blue roan cockeri poika

1) Cockeri on ihanan hönö rotu. Se saa hepulikohtauksia pihalla ja pesun jälkeen. Juoksee ympyrää 10 min ja haukkuu innoissaan. Höneydestä huolimatta se on helppo kouluttaa. Se haluaa miellyttää omistajaansa ja perus ahne cockeri tekee mitä tahansa saadakseen nakin palan :) Jos tokoon haluaa cockerin viedä täytyy olla määrätietoinen kasvattaja. Meillä ainakaan ei cockeri jaksa keskittyä. Käskyt ovat niin tarkkoja missä suunnassa koiran täytyy olla yms. Olen nähnyt cockereiden kilpailevan tokossa, mutta minulla ei ainakaan kärsivällisyys siihen riitä. Perus tottelevaisuus riittää meillä. Harrastan itse koirani kanssa mejää, näyttelyitä ja agilitya. Niihin rotu soveltuu loistavasti. Olethan huomioinnut, että cockerissa on riistaviettiä. Joissakin ei yhtään joissakin paljon. Huomioi tämä pentua valkatessasi. Haluatko näyttely-, metsästys- vai seurakoiran. Kysy kasvattajalta mitä linjaa hän kasvattaa. Tosin vaikka mun cockerissa on metsä viettiä se pysyy pihassa. Sitä on vaan opetettu siinä asiassa enemmän. Varsinkin agilitysta koirani pitää niin paljon, että tauolla hyppii itsekseen esteitä... Voin vaan kuvitella kuinka se huutaa mulle: "Kato mami, kun mä oon hyvä!!!"

2) Raivotautia on viime aikoina tutkittu paljon. Siittä on virallinen tutkimus jossa todetaan, että yksivärisissä oli tietty prosentti raivotautia. Monivärisissä ei ollenkaan. En löytänyt sitä sivua missä noi tarkat prosentit näky. Olisin laittanu linkin. Itse en ottaisi koskaan moni väristä. Vaikka pennun vanhemmat voivat olla mukavia voi raivotauti tulla kaukaa esi-isistä ja voi olla, että vain yhdellä pennulla esiintyy sitä. Raivotauti voi myös puhjeta koska vain pentuna, aikuisen tai vanhana ja rakkaan lemmikin luopuminen on aina vaikeata.

3) Oma cockeri on aina asunu kerrostalossa ja on sopeutunu hyvin. Melkeimpä se vaan nukkuu päivät, mutta lenkeillä on tärkeetä myös vapaaliikunta! Jos liikuntaa ei saa tarpeeksi, voi illalla mennä hermo tuohon energia palloon. Neliöitä teillä on ihan tarpeeksi cockerille. Ainut mikä kerrostalossa pennun kanssa on ärsyttävää on sisäsiiteyden opettaminen. Joka ruuan ja unen jälkeen ulkona käyttäminen. Ekan kuukauden aikana tuntuu, ettei tee mitään muuta, ku ramppaa rappusia. Mutta se palkitaan oma koira oppi sisäsiistiksi 16 vko, kun taas siskon koira 1v. (Sisko oli kyllä tosi laiska viemään pihalle.) Mutta jokainen päättäköön itse kuinka kauan haluaa siivota jätöksiä...

4)Oma cockeri on aina ollu joka paikassa mukana. Ja kun sitä joka paikkaan vie erilaisilla kyydeillä on aikuisenakin helppo matkustaa sen kanssa. Cockerin koko on tosi hyvä matkustaessa. Voi ottaa syliin jos on tiellä. Mulle ja koiralleni on tässä syntynytkin hyvä luottamus. Kaverit aina nauraakin mulle, kun se on joka paikassa mulla mukana: junassa, bussissa, autossa, moottoriveneessä, kanootissa yms. Me ollaankin kuin paita ja peppu. Tosin kannattaa myös opettaa koira siihen, että se on muillakin yötä ilman sua. Joskus käy myös sitä, että cockeri on liikaa kiinni omistajassaan ja itkee kaikki yöt ja päivät omistajan perään.

5)Oma koira on yltiö sosiaallinen tulee kaikkien kanssa toimeen. Tykkäs toiset koirat siittä tai ei. Vieraita rakastaa ja haluaa istua kaikkien sylissä. Tosin tässäkin täytyy koiraa opettaa. Käydä paljon vieraissa, kun koira on pentu, että se tottuu erilaisiin ja ikäisiin ihmisiin. Esim. oppii miten lasten kanssa ollaan.

6)Oma koira on uros 15 kg. Ihan sopivan painonen, mutta ei sitä kauaa jaksa kantaa.

Cockeri on ehkäpä maailman ihanin rotu. Sitä on mukava seurailla. Kun tulee töistä kotiin ja kiukuttelee omalle miehelle ja menee sohvalle mököttää niin ei mene kauan, kun jo kohta pieni karvapallo änkee kainaloon ja tekee kaikkensa saadakseen sut taas hyvälle mielelle! Enää en osaisikaan elää ilman tuota pientä kaveria.

VASTAUS TULEE TOSI MYÖHÄSSÄ MUTTA JOS JOKU ETSII APUA TÄÄLTÄ NIIN OMPAHAN SITTEN :)

1. riippuu miten yksinkertaisuuden ajattelee :) Jos riittää että koira osaa istua (vertauskuvallinen) niin kyllähän se on. Jos taas haluaa kisailemaan niin kyllä työtä pitää tehdä. Keskittymiskyky on heikompi kuin vaikka työ koirilla.
2. Cockereissa on raivotautia. Oma on ruuan päältä vähän äreä toisille koirille mutta muuten todella kiltti ja sosiaalinen. Ei ole koskaan yrittänyt käydä kenenkään päälle, tuttujen cockeritkin ovat hyvä luontoisia "lössyköitä" :)
3. sopii myöskin kerrostaloon mutta pitää muistaa että koira tarcii liikuntaa ihan reippaasti :)
4. Tämä riippuu koirasta ja siitä että miten paljon on totuteltu autoon. Koska cockeri on kohtuu pieni koira niin koon kanssa ei yleensä tule ongelmia.
5. Taisin tuossa kakkos kysymyksessä jo alkaa tästäkin jaarittelemaan. Mutta siis sosiaalinen on. Tarpeeksi varovainen kumminkin jos vieras tuntuu uhkaavalta. Tämäkin riippuu siitä miten paljon koirasi kanssa kohtaat ihmisiä/sosiaalistat sitä.
6. noin 13kg painaa. Ei sitä hirveän pitkään jaksa kantaa mutta kyllähän se joskus sylivauvaksi haluaa ;3

1.Äärettömän älykäs,oppiva,osaava,hauska ennenkaikkea. 2.Itsepäinen,mutta ei koskaan riitatilanteessa raivoava. 3.Ei kokemusta kerrostalosta vielä,mutta mikä ettei,meillä ei cocceri juurikaan hauku mitään. 4.Ihanteellinen matkakaveri.Rauhallinen ja juuri oivan kokoinen.Meillä kulkee AINA mukana,missä mennäänkään. 5.Ihana,valloittanut "ei koiria,kiitos"ihmisetkin meidän lähipiiristä.Lapsia arastelee,mutta syynä lienee,ettei totutettu pentuna näihin mini ihmisiin. 6.!5 kg,jaksamme kantaa,istuisi mielellään sylissä pitempäänkin kuin me haluamme. Koiramme on 7.v ja leikkaamaton uros.

Vastailenpa minäkin, vaikka vanha aloitus kyseessä.

1.Onko rotu todellakin "yksinkertainen"?
Ei ole. Miellyttämisen halu on valtava, joten on erittäin helppo kouluttaa. Cockeri on rohkea, pitää työskentelystä, eikä väsy helposti.

2.Onko esiintynyt raivopäisyyttä?
Raivosyndroomasta cockerin kohdalla kuulee edelleen puhuttavan. Se, että onko kyseistä syndroomaa edes olemassa, on edelleen selvityksen alla. Luonnevikaisuutta esiintyy kaikkien rotujen eri yksilöillä ja on äärimmäisen hankala hoidettava. Jos cockeri on raivokas, pelokas tms. on jotain vialla. Useimmiten aggressiivisuus saadaan koiraan ihmisen toimesta.

3.Sopiiko kerrostaloon?
Kyllä sopii. Liikuntaa ja virikkeitä tulee tosin tarjota, jotta saa purkaa energiansa. Myös rauhoittumisen opettelu on tärkeää, jotta erohaukkumista ei esiintyisi.

4.Onko sen kanssa helppo matkustaa tai kuljettaa mukana?
Matkustaminen ja kuljettaminen kannattaa aloittaa heti pennun kanssa. Cockeri on mukava matkakumppani.

5.Millainen on muille koirille ja ihmisille/vieraille?
Nämä on näitä yksilökysymyksiä. Mutta tyypillinen cockeri on sosiaalinen ja ystävällinen, häntä aina iloisessa liikkeessä. Koulutus on tässäkin kaiken lähtökohta.

6.Minkäpainoinen?Jaksatteko kantaa/pitää sylissä?
Cockerin paino on siinä 10-15 kg muusta koosta riippuen.

Toivottavasti elonne ihanan cockerin kanssa on sujunut hyvin. Minulla on 3 cockerin kokemus.

Mulla 3v. blue roan cockeripoika, josta voin omia kokemuksia kertoa :)

1.Onko rotu todellakin "yksinkertainen"?
Ei mielestäni, pystyy opettamaan aika lailla mitä tahansa ja suht nopeasti (etenkin nuorena, nykyään ehkä hieman hitaammin menee perille :D). Siinä suhteessa ehkä hieman, ettei "tarjoa" itse asioita koulutettaessa eli ei niin oma-aloitteinen eikä miellytämisenhaluinen (ilman nameja siis) kuin esim. paimenkoirat, joista itselläni aiempaa kokemusta. Omani on myös suhteellisen raskasrakenteinen ja suht rauhallinen, joten vaikka agia ollaan harrastettu ei ketteryyttä vaativat temput onnistu kovinkaan hyvin. Ja tämä siis vain meidän kohdalla huomattu :)

2.Onko esiintynyt raivopäisyyttä?
Punaisilla nousee silloin tällöin esille raivosyndroomaa, sitä voi estää valitsemalla toisen värisen tai sitten pennun, joista toinen punainen vanhempi on ulkomaista kantaa. Myös sukusiitosasteen kuuluisi olla alle 6,25% (eli serkukset tai kaukaisempaa sukua), mitä pienempi prosentti sitä "turvallisempaa", kun riski perinnöllisiin sairauksiin ja käytöshäiriöihin pienenee.

3.Sopiiko kerrostaloon?
Sopii sopii :) Itse muutin koiran kanssa kotoa omakotitalosta ensin yli 40neliön yksiöön ekaan kerrokseen, jossa haukunta lisääntyi kun rapun ovi kävi, mutta nyt 60 neliön kaksiossa ylimmässä kerroksessa mukavasti elellään. Tosin neliömäärä tuskin vaikuttaa koiraan hirveästi, jos muuta aktiviteettia tarjotaan. Ja omani oli tottunut tosiaan isoon omk-taloon.

4.Onko sen kanssa helppo matkustaa tai kuljettaa mukana?
On kyllä, varsinkin jos pienestä pennusta asti totuttaa. Meillä oikestaan vasta vähän aikaa sitten suostui itse menemään bussiin ja malttamattomana loppuvaiheessa saattaa inistä, muuten helppoa. Ainakin hyvin sopeutuvainen rotu on.

5.Millainen on muille koirille ja ihmisille/vieraille?
Pienempänä hyvin avoin, nykyään hieman varautuneempi, mutta kuitenkin avoin. Haluaa ehdottomasti moikata kaikki aina missä vain ja antaa silittää. Lapsia kohtaan myös varautuneempi kokemuksen puutteesta johtuen. Tulee toimeen minkä koiran kanssa tahansa, muut taas eivät aina ymmärrä sen hyväntahtoista tohottamista :D Leikkimurinoita esiintyy, ikinä ei agressiivisuutta.

6.Minkäpainoinen?Jaksatteko kantaa/pitää sylissä?
Meillä isompaa cockerikantaa edustava yksilö, yli 17kg, eikä ole yhtään lihava. Pitkä selkä ja löysä nahka :D Noita tosiaan löytyy lähemmäs 10kg ja sitten näitä isompia, että vaikea sanoa minkä sitten saa :) itsekin ajattelin aluksi, että nyt tulee kannettava koira, en kyllä tota nosta kun trimmauspöydälle :D mihinkään en silti vaihtaisi, toista ollaan jo suunnittelemassa!

Löysää nahkaa ei pitäisi cockerilla olla. Paljon on Blue Roan teillä säkäkorkeus?

Piti ihan mitata, meilläkin selän pituus n. 50 cm ja säkä on n. 40cm. Painoa on 11,6kg, mutta koira on kovassa käytössä (agia, metsää), joten on sujakka.

Tässä meidän poika-cockerista:
1. No, ei ehkä välkyin, muttei mikään umpityhmäkään. Vaikea sanoa, ehkä tuo häsellys juuri aiheuttaa hiukan mielikuvaa tyhmyydestä, mutta se en kyllä luokittelisi tyhmäksi.
2. Meillä on juuri ns. raivo-cockeri eli punainen, yksivärinen. Ja ei tosiaan ole mitään oireita. Hyvähermoinen. Ei pelkää edes ilotulitusta, kun tutustui jo siihenkin pentuna.
3. Asutaan omakotitalossa, mutta ei ole koskaan vapaana vaan sisällä tai sitten hihnassa lenkillä/metsässä vapaana. Ihan yhtä hyvin menisi kerrostalossa.
4. Ei mitään ongelmia paitsi... lue seuraava kohta.
5. On, mahdottoman sosiaalinen. Koko kulmakunnan kaveri. Häntä vipattaa ja haluaa nuuskia kaikki koirat ja nuolla kaikki ihmiset, joten haasteena on pikemminkin pitää siitä kiinni, ettei voi kaikkien kaveri olla vaan keskitytään omiin juttuihin. En ole noin reipasta ja sosiaalista koiraa ikinä nähnyt. Lieneekö syynä, että pentuna vietiin joka paikkaan.
6. Paino 14,8kg, on hoikka, kun on niin iso/korkea cockeriksi. Helposti kyllä lihoo.
6.

Emis olisin kysynyt mistä kennelistä olet ottanut cockerin? Itsekin olisin kiinnostunut punaisesta cockerista? Vähän jännittää eihän vain agressiivinen !