Mulla on 13½ v. vanha koira ja siltä meni kuulo hirveen nopeesti. Pari kuukautta ja nyt se ei kuule mitään enään. Kärsiikö koira itse tälläisestä kovasti? Ei vaikuta siltä!
Koira on hyväkuntoinen muuten, syö ja juo ja käy lenkeillä kuten ennen, ja on leikkisä. Lenkkien jälkeen väsähtää, mikä nyt on ihan normaalia korkean ikänsä vuoksi.
Koira ei ole rottis, mutta samankokoinen kun rottis naaraat.
Onko kellään täällä mitään tietoo tälläisestä asiasta, vain asiallisia vastauksia odottelemme täällä.
Koira on hyväkuntoinen muuten, syö ja juo ja käy lenkeillä kuten ennen, ja on leikkisä. Lenkkien jälkeen väsähtää, mikä nyt on ihan normaalia korkean ikänsä vuoksi.
Koira ei ole rottis, mutta samankokoinen kun rottis naaraat.
Onko kellään täällä mitään tietoo tälläisestä asiasta, vain asiallisia vastauksia odottelemme täällä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
menetyksestä kärsi, ellei siihen liity jotain muutakin vaivaa, esim. tiuhaan korvan rapsuttelua tai pään ravistelua.
Ulkoilun aikana saa olla tosi varovainen jos koiraa pitää vapaana, sehän ei enää kuule kutsuja ja käskyjä. Turvallisinta onkin siis pitää kuuro koira kytkettynä, ainakin kun ollaan/liikutaan taajamissa.
Lisäisinä edellisen kirjoitukseen: Älä anna kenenkään yllättää koiraasi, niin että se pelästyy. Nukkuessa tai hereillä. Koirasi voi pelästyä ja refleksin omaisesti vaistojen ohjaamana purra yllättäjää puolustautuessaan. Eli koiraa on hyvä lähestyä aina niin että se näkee tulian hyvissä ajoin.
Käsimerkit ja kehonkieli on se mitä koira ymmärtää vaikkei kuulisikaan.
Muutenhan kuuro koira ei ole sen kummempi kuin kuuro ihminenkään.
asiallisista vastauksista. Juuri näin olenkin oppinut koiraani käsittelemään kuulon menetyksen jälkeen, ja juuri tämä, että ennen se sai juoksenella vapaana, niin nyt on ollut hihnassa kiinni.
Välillä se on pelästynyt, kun olen esim. tullut sisään ja se on ollut nukkumassa, olen oppinut saamaan huomiota osakseni eri keinoin,eri tilanteissa kuten esim. pudotamalla avaimet lattialle.Kyllä sitä aina jotain keksii, ettei mene suoraan sen luokse ja koske, sillä silloinhan se pelästyy.Niin kävi aluksi. Ja kuulon menetyksestä olen kertonut muillekin, jotta osaavat ottaa huomioon sitä eri tavoin, kuin ennen.
Mielestäni koira on myös jollain rauhoittunutkin, kun ei ole tarvinnut koko aikaa olla valpaana, vahtia ja kuulostella erilaisia ääniä. On ruvennut jopa kuorsaamaan kunolla.
Olen melko varma, että sillä on hyvä olla ja tuntee olonsa turvalliseksi. Minkäänlaisia pään/korvien rapsutuksia ei ole ollut.
Uskon että koirani on onnellinen vanha rouva. Ainakin ulospäin näyttää siltä ja minusta sisälläni tuntuu siltä, kun katselen sen rauhallista olemusta.
vanhalle rouvalle. Itselläni ihan pian 13 v. täyttävä minikoira, silläkin kuulo on heikentynyt mutta ihan kuuro ei vielä ole.