Olen lähdössä ja jotenkin se ei ole niin mukavaa kuin luulisi.
Mikshän se tavallaan ahdistaa vaikkakin mukavaahan sielä on.
Vanhempani ovat vielä hyväkuntoisia ja aktiivisia.
Onko sielä kuitenkin "virtahepo".
Mikshän se tavallaan ahdistaa vaikkakin mukavaahan sielä on.
Vanhempani ovat vielä hyväkuntoisia ja aktiivisia.
Onko sielä kuitenkin "virtahepo".
Vastaukset 17
Vanhimmat
Onnellinen sinä, kun vielä molemmat vanhemmat elossa!
Yritä saada hepo "purettua", jos vaikka helpottaisi.
on tapana käydä joka kesä ainakin kerran syntymäkotini pihalla. Taloa ei enää ole, mutta ne tutut paikat "ottavat lapsen syliin" hellästi.
Siinä sitten vierähtää aatos ajassa taaksepäin. Samalla reissulla olen käynyt myös lapsuusaikojen leikkipaikoilla.
Halaus sinulle!
halaus on jotenkin tarpeen aina hyvässä ja pahassa.
jospa onkin itse se "hepo" ; )
On halattu lapsesta asti niin hyvässä kuin pahassa.Lapseni ja lapsenlapseni ovat omaksuneet saman asian.
Asioilla on taipumus selvitä ja ongelmilla ratketa, kun miettii niitä joka puolelta.
Tässä tulee sinulle oikein isoiso voimahalaus!
Iloa, valoa ja ihanaa oloa elämääsi!
Vanhempani osaavat halata minun aikuisia lapsiani, mutta ei minua.
Isääni halaan ja se on helppoa, mutta äitiäni en muista koskaan halanneeni.
Omat lapseni ovat halausmestareita )
...alkaa heti oitis itkettämään...kun ajetaan...LapsuudenKotini (kerrostalo) ohi...siksi ei enään ajetakkaan ja Hyvä niin=)
Jos ei ole Kiva lähteä, älä mene:)(
etten menisi ja tiedän mukavaahan sielä on mutta onko sitä kuitenkin jonkinlainen alitajunnassa pelko menetyksen läsnäolosta?
...Ihminen tekee etäisyyttä Rakkaisiin, jotka on pelko menettää...tiedostamatta tai tietoisesti:()
noinhan se on.
Lapsuuden koti on yhden sisareni hallussa ja sinne ei ole mitään asiaa. Käyn kyllä koti puolessa tapaamassa vanhempia, mutta aina se on ollut yhtä vaikeaa. Olen suorastaan sairas, kun ajattelen, että pitää mennä. Välit eivät ole olleet koskaan hyvät, olen varmaan se perheen mustalammas, joka ei niellyt vanhempien ajatusmaailmaa, vaan olin oman tieni kulkija.
Käynti on aina pikavisiitti, puhutaan säistä ja sellasta small talkia, ettei tarvitse kajota kipeisiin asioihin. Vanhemmat jo niin vanhoja, että turhaa alkaa penkomaan vanhoja, minä kyllä pystyn elämään menneisyyteni kanssa ja toivottavasti myös he.
seisoo nyt iso kerrostalo. Isän istuttama tammi on pihassa; sitä käyn joskus vilkaisemassa, kuinka valtavaksi se on kasvanut. Sen kasvu alussa turvattiin aidalla, ettemme me kersat edes vahingossa sitä päässeet tallomaan. Nyt se on jo korkeampi kuin se 3-kerroksinen talo. Virtahepo muutti sieltä siis jo iät ajat sitten
kesänä kahtelemassa lapsuuden maisemia, kovin oli pieniä mäet, ja hiljainen kylän raitti.
Syntymäkodissamme asuvat nykyään vieraat ihmiset, emme viitsineet mennä kolkuttelemaan.
Lähi ammet kierrettiin, Kinttumäelle kiivettiin, ja kiikaroitiin Juojärveä..nostalgiaahan niihin reissuihen liittyypi, ei virtahepoja. :)
Niin se on kumma tunne,mäkin menisin useammin mutta ,siellä onkin virtahepo olohuoneen puolella.Niin siskoni on asuvana ja taloa pystyssä pitävä.Niin miten voisi välttää tuollaista tunnetta.Ei naapureita ja käki kukkuu jo.kevättä kaikille.
myös mun toinen koti, olen arkisin omassa kodissani ja viikonloput isän luona.
Varsinaisessa lapsuuden kodissa asuu veljeni, hän oli kihloissa ja morsian ei hyväksynyt sukulaisia, odotan nyt että ovet jälleen aukeaa.
...saatan mennä vain muistoissani, sillä se on keskellä Jyväskylää ja paikalla on nyt huoltoasema.
Mutta joka kerta ohi ajaessa ne koivut siinä pihassa liikauttavat ja joki (jota tietämätön tuskin osaa vilkaista), valtavien kaistojen alla, tuo mieleen lapsuuden, leikit ja leikkikaverit ja monet hauskat sattumukset.
Nyt taas äitienpäivän aikaan siitä ohi ajan ja kuvittelen paikalle sen vaaleanpunaisen talon, jossa silloin asui paljon lapsiperheitä ja muutama mummo piti jöötä meille villikoille.
kävin itsenäisyyspäivänä hakemassa äitini kotipaikalta.
Talo on jo lähes romahtanut, ja se on keskellä ei mitään. Äidin vaari oli metsänvartija, minun vaari taas riistanvartija. Ammuskeli tosin salaa hirviä.
Nimismies toi aina kamansa mummolaan kun lähti etsimään salakaatajaa, ja käski laittaa ruokaa kun palaa.
Muori siinä kyselemään vaarilta, että mitäs laitetaan, kun ei ole kuin sitä hirvenlihaa.
Johoka vaari, tee niille piruille hirvikeittoa.
menneisyydessä, lapsuudenkodissasi asuessa on tapahtunut jotain joka tuntuu nyt ahdistukselta, minkä olet painanut piiloon mielesi syvyyteen.