En sano tätä pahalla, mutta säälin kaikkia niitä kissoja, jotka joutuvat elämään elämänsä yksin, ilman lajitoverin seuraa! Tehkää lemmikillenne palvelus ja ottakaa sille seuralainen jos kissa vaikuttaa tylsistyneeltä tai yksinäiseltä tai levottomalta, tai vaatii liikaa omistajien huomiota ja häiritsee yöunia jne. Tosi moni tällä palstallakin ilmennyt ongelma ratkeaisi kissakaverin ottamisella.
Ottakaa kaksi kissaa!
Säälittää
13685
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
olisi se hien ottaa meidänkin Mimosalle leikkikaveri, mutta se ei ole koskaan nähnyt toista kissaa. Siinä tulee se ongelma että mitäs jos Mimosa
ei hyväksy tätä toista kissaa?? Sitten täällä vasta rumba olisi.
Meillä on yksi kissa ja ihan hyvin se viihtyy kotona yksinkin! Ja kaiken lisäksi meidän Paavo-kissa on sisäkissa. Sillä on kyllä yksi kissakaveri joka vierailee talossa viikonloppuisin. Mielestäni kissat pärjäävät ihan hyvin yksinkin! Anteeksi jos protestoin mielestäsi liikaa.
Otan kyllä toisenkin kissan, kunhan pääsen muuttamaan. Kissani ei oikeen välitä muista kissoista, mutta minä välitän, joten saa nyt neidille kelvata seura :) !
Mietin vaan kun kissani leikattii, en halunnut leikkausta, mutta olosuhteissa oli pakko. :(
Niin olen aina unelmoinut kissoista, että niitä olisi paljon. Eli olisiko hyvä idea ottaa kissani lisäksi uros ja naaras, joita ei ole leikattu ja antaa niiden tehdä pentuja?
Kun miettii jos pentuja tulisi vaikka 5 :D Niin jos en pysy pitämään kaikkia, niin ainakin 2 kaveriani on halukkaita sitten joskus ottamaan.
Älä teetä pentuja vaikka se kuinka kivaa ja ihkua oliskin. Maailmssa on kodittomia kissoja vaikka muille jakaa, anna mieluummin niille koti omien mahdollisuuksiesi mukaan, sen sijaan että teettäisit turhia pentuja ja pistäisit ne kiertoon jos/kun et pystykään hoitamaan kaikkia itse. Vastuutonta ajatella noin. Ja leikkauttaminen oli pelkästään hyvä juttu!
2,5vuotta kissa yksin ja nyt päätettiin ottaa uusi kun vanhan kissan hyökkäily jalkoihin ja pureminen alkoi ottaa päähän. Eipä ole uuden kissan taloon tulon jälkeen enää hyökkäilly ja purru.
Minulla kissa kohta 2v joka hyökkäilee myös, mutta selkeästi lähinnä turhautumisen ja tylsyyden vuoksi. jos on puuhaa ja seurustelua niin ei hyökkäile.. Auttaisikohan meilläkin.
Meillä tehtiin aikoinaan juuri kuten ehdotit:otettiin yksinäiselle tyttökissalle kissakaveri. Ensin sujui ihan hyvin, ja tyttö tuli uuden pennun kanssa hyvin juttuun.
Päätettiin vielä ottaa kolmaskin, periaatteella että kolme menee siinä missä kaksikin.
Kävi kuitenkin niin että lopulta kissat eivät tulleet keskenään toimeen aikuisina.
Oli yksi naaras ja kaksi urosta. Kaikki tosin leikattuja. Pojat kisailivat ja mittelivät voimiaan jatkuvasti matsaten ja painien ja olivat niin tasaväkisiä ettei tullut selvyyttä "kuka on herra talossa". Naaraskissa ärsytti poikia tahallaan, ja sai tuntea sen nahoissaan.
He tuijottelivat toisiaan, murisivat, sihisivät...söivät toistensa ruuat..
Ajattelin silloin monasti että miltäköhän tuntui kissoista elää elämänsä siten että kemiat lajitovereihin ei yhtään natsannut.
Asuimme kolmikerroksisessa omakotitalossa jossa oli paljon tilaa ja kissoille muodostui omat paikkansa ja rutiininsa, mutta eivät juurikaan viettäneet aikaa yhdessä. Esiintyi myös mustasukkaisuutta esim jotain kissaa silitettäessä tai otettaessa syliin, toinen saattoi olla ihan vauhkona..
aika tyypilliseltä kissojen elämältä. Onhan niillä laumassa järjetys siinä missä koirillakin, eikä sitä vielä pidä ajatella että "eivät tulleet toimeen". Kaksi kissaa voi olla parhaat ystävykset mutta kolmannen tullessa kuvioihin voi alkaa selkeämpi laumakäyttäytyminen ja oman aseman pönkittäminen. Ei se silti tarkoita sitä ettei ne myös pitäisi toisistaan.
Meillä 2 kissaa, toinen syö toisen ruuat ja pomottaa, toinen sähisee ja kiukkuaa joskus, silti ovat hyviä kamuja ja leikkivät yhdessä ja putsaavat toisiaan. :)
Mutta kun meillä on vain 2-kerroksinen omakotitalo! Ihan sama tilanne on kahden kissan kanssa, kaverille ei jätetä. Mistään kaverin nuolemisesta ei ole puhettakaan, kun edes samalle sohvalle ei mahduta. Kolli sähisee ja murisee ihmisillekin tyttösen ollessa sisällä, mutta tytön ulkoillessa kolli on kuin eri kaveri, kehrää ja puskee loputtomiin. Kiittelee kai että lopulta ymmärsitte hankkiutua eroon siitä ärsyttävästä misusta. Pettymys on aina suuri kun tyttö tulee takaisin sisälle.
eläneet yhteiseloaan? Ajattelin että jos ovat suht vähän aikaa olleet saman katon alla niin tilanne voi hyvinkin vielä parantua. Meidän isompi tyttö oli ensimmäiset puoli vuotta totaalisen möksis kun pieni kolli tuli taloon, ja aina kun kolli oli poissa niin tyttö oli vähän parempi kaveri meidän ihmisten kanssa, mutta heti kun kolli oli samassa huoneessakin niin tyttö meni ihan sekaisin ja paniikkiin. Mutta nykyään yhteiselo sujuu loistavasti, kolli on jopa vähän jättäytynyt taka-alalle ja tyttö tahtoisi jatkuvasti kehrätä sylissä.
enää ole toivoa paremmasta? Itse asiassa ensimmäinen kuukausi sujui aika hyvin, mutta sitten nuoremman tytön jatkuva kiusanteko alkoi ärsyttää kollia enemmän ja enemmän. Onneksi näin kesällä kissat pääsevät ulos niin ne eivät ole koko ajan toistensa niskassa. Sisällä talo on tiukasti jaettu reviireihin, eikä toinen mene toisen huoneisiin.
hommaa jo siinäkin. Kaikki ruoat ostaa jne.
Kyllä mä oon sitä mieltä että kissa voi käydä kylässä toisten kissojen luona(kavereiden)ja se sille kyllä riittää. Tympäsee sellaset ihmisetkin jotka ei OSAA/halua olla yksin ollenkaan. Pitää yksinkin OSATA olla.
Ja voisinpa väittää että mun kissa on tosi onnellinen vaikkei kaveria ookkaan. Jos joskus saan sille isompaan asuntoon hankittua kaverin...mutta pieneen tilaan ei sellasta kannata ottaa tai tulee ahtaaksi, ja karvoja joka paikka täynnä. Kaverilla on kolme kissaa ja niillä on sohvat aina täynnä kissankarvoja. Eikä ne niitä imuroi...
mulla on samasta pentueesta veljekset. Toinen on pomottanut fyysisesti pienempäänsä jo 11 vuotta. Eivät nuku yhdessä, eivät nuole toisiaan, eivät leiki kimpassa. Eli ei se yhdessäoloajan pituus tuo ratkaisua ongelmiin