Meillä on nyt 4 kk ikäinen sekarotuinen pentu, jossa on mm. labradoria ja leonbergia. Pienestä saakka pentu on rakastanut vettä. Sen lempileikki on läiskiä vesikuppia etutassuillaan.
Aluksi sillä oli lautasen kokoinen raskas, keraaminen kuppi, mutta sitä opittiin läiskimään niin voimallisesti, että kuppi lenteli ympäri pitkin keittiötä. Vesi ei tietenkään siinä vauhdissa pysynyt sisässä.
Seuraavaksi hankin painavimman löytämäni vesikupin, pitkäkorvaisille koirille tarkoitetun ylöspäin suippenevan astian. Sinne ei saanut tassuja yhtä aikaa kun joi ja se auttoi jonkin aikaa. Kohta pentu kuitenkin rupesi kuopimaan tätä kuppia tehokkaasti pitkin keittiön lattiaa, vesi lenteli joka suuntaan. Kun vesi oli "loppu", haukuttiin railakkaasti ja taas emäntä täyttämään kuppia ja pesemään lattiaa.
Nyt pentu on noin viikon ajan juonut ämpärin pohjalle sijoitetusta em. keraamisesta kupista. Ämpäri on vielä sidottu keittiön patteriin kiinni. Koira saa riittävästi vettä ja emännän hermot ovat tältä osin levossa. Toki se edelleen saattaa ängetä tassujaan kuppiin, mutta se ei ole mitään aikaisempaan verrattuna.
Onko kellään mitään muuta nokkelaa ratkaisua tähän pikku pulmaan vai mahtaako mennä iän mukana ohi?
Aluksi sillä oli lautasen kokoinen raskas, keraaminen kuppi, mutta sitä opittiin läiskimään niin voimallisesti, että kuppi lenteli ympäri pitkin keittiötä. Vesi ei tietenkään siinä vauhdissa pysynyt sisässä.
Seuraavaksi hankin painavimman löytämäni vesikupin, pitkäkorvaisille koirille tarkoitetun ylöspäin suippenevan astian. Sinne ei saanut tassuja yhtä aikaa kun joi ja se auttoi jonkin aikaa. Kohta pentu kuitenkin rupesi kuopimaan tätä kuppia tehokkaasti pitkin keittiön lattiaa, vesi lenteli joka suuntaan. Kun vesi oli "loppu", haukuttiin railakkaasti ja taas emäntä täyttämään kuppia ja pesemään lattiaa.
Nyt pentu on noin viikon ajan juonut ämpärin pohjalle sijoitetusta em. keraamisesta kupista. Ämpäri on vielä sidottu keittiön patteriin kiinni. Koira saa riittävästi vettä ja emännän hermot ovat tältä osin levossa. Toki se edelleen saattaa ängetä tassujaan kuppiin, mutta se ei ole mitään aikaisempaan verrattuna.
Onko kellään mitään muuta nokkelaa ratkaisua tähän pikku pulmaan vai mahtaako mennä iän mukana ohi?
Vastaukset 9
Vanhimmat
edelleen 9 kk ikäisenä kuopii sitä helevetin kuppia ja vedet on pitkin lattioita. :D Ainainen tulva vallitsee keittiössämme.
Jospa se joskus lopettaa.
tyhjäksi, kokeiltiin vaihdella kuppeja, ei auttanut. Siivottiin ja kiellettiin.:)) Yhtäkkiä se sitten vaan loppui! Kannattaa olla kärsivällinen.
meillä kuopii kuppia vain silloin kun se on tyhjä. Ilmoittaa meille että kuppi on tyhjä :)
On meillä viisas vauva ♥
Meillä myös kuopii kuppia kun kuppi on tyhjä.
Mutta aloittajalle, että minkä ihmeen takia annat korian juoksuttaa itseäsi ja menet aina täyttämään kupin??
Ei koira siihen kuole jos se on pari tuntia ilman vettä.
Monesti koira nauttii kun se huomataan sitten, tekosistaan. JOillekin koirille jopa torut ovat vain tervetullutta huomiota.
Meillä jos rupeaisi oikein temppuilemaan, niin saisi iltapala jäädä väliin a mitään vettä semmoiselle.
Meillä toinen koira kantaa kupin aina sänkyyn (sillä on vielä muovikuppi)
En tiedä miksi, eikä kiinnosta mutta annan sille koiralle veden ihan kourasta pitäen, enkä jätä vesikippoa sille.
Saa nyt nähdä kun kesä tulee, mitä keksii että pojat eivät enää leiki kippojen kanssa. Mutta turha siitä on haloota nostaa tekee vain leikin sillä meilenkiintoisemmaksi.
tottakai koiralla pitää aina olla vettä tarjolla!! ja varsinkin jos pentu syö kuivamuonaa.
typerä ihminen olet jos et tuollaista aivan
perusasiaa tiedä...
"annan sille koiralle veden ihan kourasta pitäen, enkä jätä vesikippoa sille."
täys idiootti, eläinsuojelulle ilmoittaisin jos vain teitäisin kuka olet!
asiaan:
meillä auttoi kuopimiseen ja kupin kantelemiseen se että laitoin kupin pohjalle kiviä, sen verran painavia ettei saa kuppia liikuteltua ja ettei saa sitä kuovittua.
en kieltänyt läträämisestä kun huomasin että pentu pitää sitä leikkinä, hiljaa vaan korjasin vedet lattialta ja en huomioinut koiraa ollenkaan vähään aikaan.
nykyään kuppi saa olla melkein poikkeuksetta rauhassa, ulkona olevaan kuppiin vielä silloin tällöin kastetaan tassuja mutta ei muuta.
..teki aikalailla samoin. Kasvattajalta saadussa pentuohjeessa sanottiin että jos koira alkaa "uida" vesikipossaan, pitäisi vettä antaa aina väliajoin, eli kun näyttää olevan tarve. Itse en tälle linjalle lähtenyt koska tosin meidän pentu ei siitä sinänsä harrastusta ottanut, eli satunnaisia kertoja vain. Toivottavasti keksit molemmille toimivan ratkaisun :) Onhan nämä hurtat ihan parhainta kermaa elämässä ♥
Meijän 8vko sakemanniurospentu alotti kans tuon vesikupin kans läträämisen..
Onneks oma vesikuppi on vielä sen verran pieni, ettei herätä suurempia läiskyttelyhaluja, mutta auta armias ku pyörähettiin tuossa vanhempieni luona, ja pentu pääsi kauhomaan heidän leonbergiuroksen valtavaa vesisaavia =)
Naurua siinä lähinnä pidäteltiin (koska kuppi oli ulkona, pelastu laminaatti) mutta jatkossa asia jätetään kyllä huomioimatta että menee ko. vaihe ohi...
Hauskaa kesää läträyksistä huolimatta!
meillä myös nelikuinen pentu harrasti vesikuppi leikkejä,aloitti jo parikuisena,hankittiin sopivaan paikkaan vauvojen amme ja vettä reilusti niin saa läträys himonsa tyydytettyä,vesikuppi jää rauhaan -)
Vesileikkivaihe taitaa olla tällä erää ohitettu meillä, mistä olen syvästi kiitollinen. Ei ollut kivaa astella sukkasillaan lätäköissä...
Ulkona pentu kahlaa ja loiskuttelee yhä päivittäin, mutta sisällä on lopettanut tykkänään. Tosin vesi annetaan edelleen ämpärin pohjalla olevasta juomakupista. Se leikki ei sitten enää ollutkaan hauskaa, kun siitä tehtiin tarpeeksi hankalaa. Juotavaksihan se vesi alunperinkin oli tarkoitettu.