Olen miettinyt pääni puhki että mitä tekisin kissani suhteen! Olemme mieheni kanssa muuttamassa pian uuteen asuntoon ja kohtapuolin syntyy vauvakin maailmaan. Kissamme on tätä ennen ollut se meidän "vauva" ja kaiken huomion keskipiste. Olen vähän epäileväinen että kissa tulisi tottumaan vauvaan ja siihen että sitä ei huomioida niin paljon. Nytkin kun meillä on muutto edessä ja se on jäänyt vähemmälle huomiolle kaiken stressin ja tohinan seurauksena, niin se on alkanut osoittamaan mieltään, esim kahteen mattoon se on repinyt järkyttävän reiän ja kakkinut yhdelle matolle. :(
Olemme harkinneet että ehkä meidän pitäisi luopua siitä ja antaa jollekin jolla on aikaa huomioida sitä, mutta en milllään haluaisi luopua! Tulee ihan itku silmään kun ajatteleekin.
Voisikohan joku auttaa ja kertoa mitä tehdä?
Olemme harkinneet että ehkä meidän pitäisi luopua siitä ja antaa jollekin jolla on aikaa huomioida sitä, mutta en milllään haluaisi luopua! Tulee ihan itku silmään kun ajatteleekin.
Voisikohan joku auttaa ja kertoa mitä tehdä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Monilla tuntemattomilla ihmisilläni on tullut vauva ja ihan hyvin on kissa sopeutunut uuteen tulokkaaseen. Ekaksi voidaan olla vähän epäileväisiä kyllä. Eräs kissa jopa aina valvoi vauvan lähettyvillä kun tämä nukkui ja piti muutenkin huolta. Aluksi voi olla vähän vaikeaa muuton kanssa mutta kyllä se siitä, jos lemmikki oikeasti on rakas eikä sitä heti ekojen virheiden takia olla heittämässä ulos. Kannattaa ostaa apteekista tai eläinkaupasta Feliway haihdutin ja ainetta siihen. Se helpottaa kissan oloa muutoksien keskellä.
Vauva ja muutto EI ole mikään syy antaa kissaa pois, näihinkin on varauduttava silloin kun ottaa kissan. Kaine kiireenkin keskellä on se kissa muistettava huomioida pienin elein ja silityksin. illalla ottaa kainaloon ja pitää hyvänä. Aivan kuten silloinkin kun vauva syntyy ja tulee kotiin, kissa on teidän toinen lapsenne jota pitää pitää hyvänä aivan samalla lailla.
Itse henk.koht olen kasvattanut lapseni kissojeni kanssa, olemme muuttaneet sekä olen lähtenyt työelämään, aivan normaalia arkea siis eletty. Mitään ongelmia ei ole ollut koska kissat ovat perheenjäseniä ja niitä huomioidaan aivan samalla tavalla kuin lastani.
että lapset oppivat varhain eläimistä. Jos lapsi kasvateteaan kohtelemaan kissaa oikein jo vauvasta, niin lapsi oppii kunnioittamaan eläimiä.
Minun isoveljeni koulumenestys oli karmeaa, ja hän oli koulussa hirveä häirikkö ollessaan 10-vuotias.
Isä hankki meille kissan, ja se selkeästi auttoi veljeäni rauhoittumaan. Opettaja oli kysellyt että mikä sille pojalle on tullut, kun on jo paljon rauhallisempi ja "piirtää vaan kissojen kuvia?" =)
Kissammekin piti erityisesti veljestäni, meni sen viereen aina nukkumaan.