Voiko koira olla "masentunut"... jos voi ja on niin mistä sen huomaa...?
voiko
koira
12440
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
On allapäin, mikään ei kiinnosta. On vaan paljon paikoillaan ja nukkuu. Katse nuutunut. Kyllä se näkyy koirasta ulospäin, sen käytös muuttuu erilaiseksi.
Minulla oli edellinen koira, joka masentui, kun näki pojan ajavan autolla pihalle.
Hänen poikansa teki kiusaa koiralle, kun silmä vältti. Tuo alakulo alkoi just kun he tulivat.
Sitten, kun tuo pikku vintiö lähti,niin koira hyppi riemusta ja oli oma itsensä.
Saako koirasi tarpeeksi tekemistä vai onko se päivät ja illat yksin vain lyhyet pissatuslenkit "ilonaan"?
Koira on aktiivinen ja aivojumppaakin tarvitseva laumaeläin, joka yksinäisyydessä ja virikkeitä vailla tosiaan masentuu.
Ruokavaliollakin on merkitystä. Jos se saa syödäkseen aina vain niitä samoja nappuloita tai jotain vähäravinteista ja epäterveellistä ihmisten ruokaa, niin sekin voi vetää mielen matalaksi.
Jos ruokavalio kaipaa muutosta, niin älä vaihda nopeasti, vaan totuttele koirasi uuteen ruokaan pikkuhiljaa lisäämällä päivä kerrallaan vähän uutta ruokaa vanhan tutun sekaan. Muuten voi mennä maha sekaisin.
Toivottavasti löydät keinon piristää parasta ystävääsi.
Koiran kanssa lenkkeillään, käydään välillä agilityä harrastamassa läheisellä kentällä iltaisin, se saa olla vapaana pihalla välillä yksikseen ja tietenkin silloin kun me olemme ulkona. Saa kasvattajan suosittelemaa ruokaa ja sinne yleensä laitan sekaan nakkeja tai ruuan tähteitä jos joskus jää. Joskus saa pelkkiä nappuloita. Sisällä ollessaan vaan makaa lattialla ja nukkkuu tai tuijottaa eteensä... (tuosta olen vain miettinyt että onko jotenkin masentunut) syö kyllä hyvin ja ulos tai lenkille lähtee aina innoissaan. Päivällä on yksin maksimissaan kahdeksan tuntia ja iltaisin ei ole koskaan yksin...
Koirat nukkuvat kotona lähes koko ajan, paitsi pennut ja nuoret koirat, jotka haluavat olla kaikessa mukana. Minkä ikäinen koirasi on? Aikuinen koira ei nimittäin kotosalla kauheasti touhuile, kun sillä kertomasi mukaan on mukavasti muuten tekemistä.
Meillä 11-v. ja 2-v. koirat, jotka harrastavat ja lenkkeilevät ja kotona ovat kuin kaksi karvakasaa lattialla. Kyllä ne usein keittiössä seurailevat ruoanlaittoa, mutta muuten nukkuvat tai vain seurailevat immeisten liikkeitä makuultaan. En usko, että sinulla huolta koirasi psyykkisestä terveydestä ;) Kuulostaa kovasti normaalilta koiralta.
3-vuotias uros kyseessä... kyllä tämäkin seurailee keittiön oviaukossa ruuan laittoa, mutta muuten on vaan ja nukkuu... kai se on sitten normaalia, että koira alkaa rauhottua pikkuhiljaa ku ikää tulee... nuorempana oli vaan niin touhukas ja kaikessa mukana, että ei nukkunu ku yöllä ja silloin todennäköisesti kun ei oltu kotona... nyt jotenkin vain niin outoa ku alkanut vain makoilemaan, eikä nouse enää ylös joka kerta kun me noustaan sohvalta tai liikuskellaan muuten ympäri taloa.. niinku ennen...
Niin, on kyllä normaalia, että kunnolla lenkitetty ja harrastava koira vaan makoilee kotona, mutta jos sinusta, joka sentään koirasi parhaiten tunnet, tuntuu, että jotain on vialla, niin luultavasti sitten niin onkin.
Kannattaisi ehkä käydä näyttämässä kaveria eläinlääkärillä. Saattaa olla jotain kipuja tai särkyjä, jotka koira huomaa levossa?
Kyllähän se 3-vuotias käyttäytyy jo eri tavalla kuin pieni pentu..
Tottahan pennutkin nukkuvat, nukahtelevat milloin minnekin, mutta seuraavat toisaalta joka askelta mielenkiinnolla, ja yrittäävät tunkea vessaankin perästä..
Mut ku ajattelen esim. vanhempieni 2,5 -vuotiasta leonbergiurosta, jos se millon sisällä viihtyy, ni alkuun se vähän seurailee menoa että hei hulinaa, mutta sitte se valtaa olohuoneen maton, ja alkaa vetää unta palloon eikä hyvin hötkyile juuri mistään..
Voihan tietysti olla, että makoilu ja flegmaattisuus kielii sairaudesta tms. mutta kyllä se aika normaalia on jo vähintäänkin aikuisuuden kynnykselle ehtineelle koiralle..
Jos se kumminkin innostuu ulos lähdöstä, lenkkeilystä tms. niin ei se kovin sairas voi olla =)
Toivotaan että kyse on vaan isojen poikien normikäytöksestä! ;)
jos sille antaa liian vähän hyvää palautetta ja liikaa huonoa?
Typerä ajatus, mutta tuntuu niin kuin koirastani tuntuisi, ettei se ole yhtään mitään, ihan niinkuin sillä olisi itsetunto-ongelma (heh, niinkuin omistajallaankin..:( )
Onko siis typerää inhimillistämistä vai voisiko siinä olla perää?
Tuntuu, että koira on vähän haluton ja ei oikein innostu asioista.
Se innostuu kyllä jänisten jahtaamisesta, mikä on ehdoton ei joten se saa huonoa palautetta.
Kyllä se leikkimisestäkin tykkää, mutta uuden koiran myötä siltä on taistelutahto hävinnyt. Se on pentua ylempi, mutta silti antaa pennun ottaa esineet suustaan. Se on semmoinen lössykkä, ei tunnu välittävän enää mistään :(
Ei tosiaan enää jaksa/halua taistella lelusta tms. vaan luovuttaa liian herkästi vaikka ennen on luovuttanut irti-käskystä. Nykyään on vaikea saada innostumaan ja ei ala "kilpailemaan" pennun kanssa huomiosta, leluista ja herkuista, vaan makoilee nurkassa ja ei osallistu mihinkään. Ihan kuin ajattelisi "ei se mulle kuitenkaan oo.."
Ei esim. ryntää syömään, kun heitän namin, ei reagoi siihen vaan pentu nappasee sen. Sitä ei tunnu kiinnostavan.. Ei viitsi enää leikkiäkään niin paljoa.
lisää huomiota tälle vanhemmalle koirallesi. Luultavasti pentu on vienyt aikaanne ja vanhempi on kokenut jääneensä sivuun.
Teidän tulisi joka käänteessä vahvistaa vanhemman koiran johtajuutta pentuun nähden. Esim. ruokakuppi aina ensin vanhemman nenän eteen ja kun se jo aloittanut ruokailun, niin sitten ruoka pennulle. Jos pentu syö useammin kuin vanhempi, niin voisitko antaa vanhemmallekin jotain pientä aina ensin. Ja halikaa ja hellikää sitä vanhempaakin, vaikka pentu on varmasti huippusulonen.
Kyllä mie uskon siihen, että koira voi masentua huonosta palautteesta tai siitä, että aina kielletään tai on paljon asioita mitkä koiralta kielletään..
Tuli miltei tippa linssiin ku luin tuota kirjoitustasi, että "ei se mulle kuitenkaan ole" jne... =)
Tosiaan, kuten tuossa alempana lukee, paijailkaa ja halitelkaa isompaa koiraanne kanssa hurjasti, ja just niin, että voimistakaa sen johtajuutta niin, että ruokitte vanhemman koiran aina ensin, ja annatte pennun ruokintakerroilla ensin myös jotakin isolle koiralle.. =)
Tottakai ku on pentu talossa, se tuppaa viemään kaiken huomion, mutta kyllä sitä aina voi aikaa nipistää myös toiselle koiralle..
Ottakaa se aina huomioon, kutsukaa mukaan leikkeihin, palkitkaa ja kehukaa onnistumisista, ja jättäkää toruminen vähemmälle huomiolle korostaen vain onnistumisia..
Meillä ainakin toimii hyvin se kasvatusmetodi, että torumiset hoidetaan ilman suurempaa älämölöä, mutta kun on aika kehua, sitten kehutaan oikein olan takaa =)
Toivottavasti iso koiranne piristyy ja saa rutkasti lisää elämäniloa!
Pitäkää siitä hyvä huoli ja antakaa vielä enemmän rakkautta kuin tähän mennessä (jos se vaan on mahdollista) =)
Lämmintä kesän jatkoa!
En ole suoraan sanottuna korostanut yhtään vanhemman koiran johtajuutta, vaan omaa johtajuuttani.. Eli pentu saa riekkua/kiusata isompaa yms. siihen asti, kun minä sanon Loppu ja sillon kumpikin lopettaa. Ruuassa, makuupaikassa yms. en voi isomman koiran johtajuutta korostaa, koska kumpikin saa samalla sanalla ruuan (ryntäävät omille kupeilleen) ja kumpikin nukkuu vieressäni. Pentu änkeää aina etupään lähelle, vatsan viereen ja isompi jää jalkopäähän. Ei rupea "tappelemaan" mistään etuuksista; jos pentu ottaa luun suusta, ei mene ottamaan sitä takaisin.
Omasta mielestäni olen kohdellut koiria samoin, isompi jäi aluksi ihan omasta aloitteestaan syrjemmälle, ensimmäisenä viikkona ei tullut siliteltäväksi eikä viereen.. Nykyäänkin saattaa tyyliin vain maata paikoillaan kun silitän, mutta huomasin, että kyllä se SILTI tykkää siitä.. Nimittäin kun tarpeeksi silitti ja yhtäkkiä lopetti, kyllä se kieriskeli, että lisää. Mutta ei siis "kilpaile" pennun kanssa, vaan jää syrjemmälle. Pentu taas änkeää hellittelyhetkiin ym. ja saan sen itse komentaa pois. Aina kun vanhempi alkaa kieriä tai juosta, pentu haluais leikkiä. Vanhempi tuntuu olevan ihan väsynyt pennun riekkumiseen, mutta kynnys komentamiseen on matala. Minun mielestä saisi komentaa pentua herkemmästäkin, eikä kaikkea tarvitsisi sietää.. Ei ole kiva, että minun pitää komennella pentua kun koira ei asemaansa itse puolusta muuta kuin "tositilanteessa"..
Mutta kiitos neuvoista, ehkä pitää ruveta huomioimaan vanhempaa aina ensin..jospa se siitä piristyisi.
Onko koirien välinen ja ihmisen ja koirien välinen johtajuus erilaista? Eli voiko olla niin, että minä olen ns. ykkös pomo ja vanhempi koirani koirapomo?
Kumpikin kunnioittaa sanaani, mutta välillä tuntuu, että niillä on silti "omat jutut" (esim. näykkivät kovin leikkiessään, painivat yms. mutta kun minä menen leikkiin mukaan, kumpikin lopettaa näykkimisen ja ovat "hellävaraisempia".)
Voiko koira myös olla "valemasentunut" eli ottaa vaan mallia minusta..? Tajuaa, etten oikeasti innostu, vaikka yritän kuulostaa ja vaikuttaa iloiselta..? Yrittää mielistellä/rauhoitella hidastelemalla ja olemalla "haluton"?
Voihan olla, että kyseessä olisi myöskin mustasukkaisuus..
Kun pentu tuli taloon, vääjäämättä sen ympärillä tuli taatusti pyörittyä enemmän, ja toinen koira jäi hieman vähemmälle huomiolle..
Meillä huomasin aikoinaan ainakin sen, että kissat osaavat olla todella mustasukkasia =)
Isovanhempieni perhoskoira tuli meille hoitoon, ja meidän kissa näytti nyrpeää nenää, ja lähti muutamaksi päiväksi tapojensa vastaisesti livohkaan, ja palasi reissultaan vasta vieraan koiran lähdettyä, ja silloinkin osoitteli vielä mieltään =) Eikä johtunut koirapelosta sen kissan kohdalla...
En osaa täysin vastata kysymykseen ihmis- ja koirajohtajuudesta, mutta luulisi koirilla olevan se oma nokkimisjärjestyksensä keskenään, ja sitten ihmispomo, jota kumpikin tottelee ja pitää laumanjohtajana.
En tuossa aiemmin tietenkään takoittanut, että vanhemman koiranne asemaa KOKO sakin johtajana tulisi vahvistaa, ei tietenkään =)
Vaan että se tulisi sinun jälkeesi hyvänä kakkosena ;)
Luulen, että se teidän mustinne siitä kyllä tokenee ja piristyy, kunhan vaan otatte sen mukaan messiin jutuissanne ja touhuissanne.
Saahan sitä aina näytellä vaikeasti tavoiteltavaa, uskon että koiramainen uteliaisuus ja vilkkaus vie kuitenkin parhaallakin nelijalkaisella näyttelijällä voiton =)
Tsemppiä!