Kerronpa tänne muistelmia ensimmäisistä koulukiusaus hetkistä ja vähän myöhemmistäkin, jotka ovat johtaneet sosiaalifobiaan, paniikkihäiriöön, maanisdepressiivisyyteen jne.. Saa tänne tietenkin muutkin kertoa jos on samanlaisia kokemuksia..
Saattaa mennä kappalejaot vähän hajanaisesti mutta menköön..
5. luokka, joku päivä joskus..
Nätti päivä.. Leikittiin kaverin kanssa koulumatkalla vielä aurauskepeillä ja naureskeltiin pihalla olevalle ruosteiselle autonromulle yms. nappuloiden huvia.
Koulunkellot soi ja kaikki ryntää luokkaan omille pulpeteilleen jne. Luokan takana taisi olla vielä pingispöytä ja sählymaali jos oikein muistan.. Sitten joku saa mieleen sellaisen leikin että aina jos tulen lähelle niin huudetaan "red alert" ja juostaan karkuun aivan kuin minulla olisi joku tarttuva tauti.. tätä jatkui n. kuukauden.
En päässyt mihinkään ryhmätyöhön ilman opettajan avustusta ja silloinkin minua nälvittiin eikä minun annettu tehdä mitään mitä muut teki, katsoin siis sivusta.
Eristäydyin muista ja yritin esittää etten muka tarvitsisi edes kavereita koska olen heitä kovempi äijä. Näin ei kuitenkaan ollut ja lopulta yritin liittyä muiden seuraan ja olla välittämättä muista ns. "pääkiusaajista".
Oli aika jolloin meni ihan hyvin.. Silti vitutti tulla kouluun.. Ajauduin lopulta itse koulukiusaajan rooliin,, yrittäen todistaa jotain.. Kait etten joutuisi itse uudelleen kiusatuksi. Syvästi olen pahoillani siitä mutta mitä 5-6. luokkalainen sille mahtaa? :\
Yläasteella masennuin, sain paniikkihäiriön ja itsetarkkailu vahvistui päivä päivältä.. Pidin itseäni aivan helvetin rumana ja huonona ihmisenä joka heijastui minusta pitkälle. En pysty vieläkään sitomaan ihmissuhteita enkä katsomaan ihmisiä silmiin. Myös vaateostosten tekeminen liikkeissä ahdistaa koska pidän itseäni rumana. Siksi turvaudun internetin saamisiin ja silloin tällöin tulee vääriä kokoja jne. :\
Koulukiusatut, jakselkaa!
Saattaa mennä kappalejaot vähän hajanaisesti mutta menköön..
5. luokka, joku päivä joskus..
Nätti päivä.. Leikittiin kaverin kanssa koulumatkalla vielä aurauskepeillä ja naureskeltiin pihalla olevalle ruosteiselle autonromulle yms. nappuloiden huvia.
Koulunkellot soi ja kaikki ryntää luokkaan omille pulpeteilleen jne. Luokan takana taisi olla vielä pingispöytä ja sählymaali jos oikein muistan.. Sitten joku saa mieleen sellaisen leikin että aina jos tulen lähelle niin huudetaan "red alert" ja juostaan karkuun aivan kuin minulla olisi joku tarttuva tauti.. tätä jatkui n. kuukauden.
En päässyt mihinkään ryhmätyöhön ilman opettajan avustusta ja silloinkin minua nälvittiin eikä minun annettu tehdä mitään mitä muut teki, katsoin siis sivusta.
Eristäydyin muista ja yritin esittää etten muka tarvitsisi edes kavereita koska olen heitä kovempi äijä. Näin ei kuitenkaan ollut ja lopulta yritin liittyä muiden seuraan ja olla välittämättä muista ns. "pääkiusaajista".
Oli aika jolloin meni ihan hyvin.. Silti vitutti tulla kouluun.. Ajauduin lopulta itse koulukiusaajan rooliin,, yrittäen todistaa jotain.. Kait etten joutuisi itse uudelleen kiusatuksi. Syvästi olen pahoillani siitä mutta mitä 5-6. luokkalainen sille mahtaa? :\
Yläasteella masennuin, sain paniikkihäiriön ja itsetarkkailu vahvistui päivä päivältä.. Pidin itseäni aivan helvetin rumana ja huonona ihmisenä joka heijastui minusta pitkälle. En pysty vieläkään sitomaan ihmissuhteita enkä katsomaan ihmisiä silmiin. Myös vaateostosten tekeminen liikkeissä ahdistaa koska pidän itseäni rumana. Siksi turvaudun internetin saamisiin ja silloin tällöin tulee vääriä kokoja jne. :\
Koulukiusatut, jakselkaa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kukaan ei ole ruma.
Vaatakaupat on tarkoitettu kaikille.
Mullakin kesti kauan enenkuin pystyin kattoo ihmisii silmiin mut kun vaan katto niin sekin pelko lähti.
Siunausta :)
koettu on ja samat "oireet" itelläki.En tiedä aina miteen tuun selviin elämästä.
Sen voin sanoo et aika parantaa haavat.
Kun sitten 9-kymppisenä muistelee niin huomaa et kiusattuna olo vahvisti hiukan itsetuntoa ja että ongelmista se oli yksi pienimmist.
Kyllä tämä tästä :)
Hienoa että osaat rohkaista. Itsellänikin tänään kiusatuksi tulemisesta vähän ikävä fiilis. Sun kaltaisia tarvittais lisää!