mitä voin enää tehdä?

En osaa lakata uskomasta. Kun mun mielestä se on kohtalo tai jotain semmosta. Enkä oo likimainkaan pääsemässä ylitse siitä naisesta, vaikka tiedän et mun pitäis. Ei tää oo hyväksi mulle ollenkaan.

Asiaa ei auta se, että näen hänet melkein päivittäin ja lisäksi hän on minuun vähän väliä yhteydessä. Meillä oli lyhyt juttu jo aikaa sitten, mutta eräs ulkopuolinen asia ikäänkuin repi meidät erilleen. Se asia on yhä läsnä, mutta minusta ei voi olla enää kovin kauan.

Olenko typerä kun haluan odottaa? Tai olen tietysti ja siksi olenkin halunnut lakata tuntemasta näin, mutta en vaan pääse siitä yli. Olen jopa ihastunut välillä yhteen jos toiseenkin muuhun, mutta mistään ei voi tulla mitään, koska oikeasti ajattelen vain Häntä. Kaipa olen sit tuomittu...
3720
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Kerro jotain lisää. Perinteisesti samantapainen kertomus voisi olla täälläkin päin. Missä? Milloin se juttu oli? jne.

Äänestä
  • Vuodenvaihteen molemminpuolin oli äksöniä, mutta olihan se juttu ilmassa jo pitkään ennen sitä. itäisessä Suomessa oleskellaan. En viitsi sen kummemmin kertoa. Tosiaan on vaikeaa nähdä miten välillämme voisi enää koskaan mitään olla, mutta jotenkin siihen on pakko uskoa. Kumpikin sitä haluaisi, mutta joskus välillä on ihan muusta johtuvia esteitä. Rakkaus kai on sit tällasta et se ei vaan lopu.

    Äänestä

Selvitä se asia,vaikka satuttaisi sinua sa..nasti.Et muuten pääse eteenpäin ja menetät turhan paljon!Kysy suoraan ryhti ylväänä tai kirjoita.Älä pelkää vastausta,jookos?Se voi kirpaista mutta maailma avoin.Ikäneito tässä tukenasi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


unchained m kirjoitti:

En osaa lakata uskomasta. Kun mun mielestä se on kohtalo tai jotain semmosta. Enkä oo likimainkaan pääsemässä ylitse siitä naisesta, vaikka tiedän et mun pitäis. Ei tää oo hyväksi mulle ollenkaan.

Asiaa ei auta se, että näen hänet melkein päivittäin ja lisäksi hän on minuun vähän väliä yhteydessä. Meillä oli lyhyt juttu jo aikaa sitten, mutta eräs ulkopuolinen asia ikäänkuin repi meidät erilleen. Se asia on yhä läsnä, mutta minusta ei voi olla enää kovin kauan.

Olenko typerä kun haluan odottaa? Tai olen tietysti ja siksi olenkin halunnut lakata tuntemasta näin, mutta en vaan pääse siitä yli. Olen jopa ihastunut välillä yhteen jos toiseenkin muuhun, mutta mistään ei voi tulla mitään, koska oikeasti ajattelen vain Häntä. Kaipa olen sit tuomittu...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu