Mikä noissa pikkulinnuissa on niin kallisarvoista että porukka kuolaa 500-millisiä että saisi otettua niistä kuvia?
En ymmärrä.
En ymmärrä.
Pikkulinnut
pikkutele
161291
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mikä nyt kullekin on arvokasta keitäpä me ollaan sitä arvostelemaan. 500millinen varsinkin hyvällä valovoimalla on kyllä arvokas ja vaatii jo aika jämerän jalustan, vaan mitäpä ei hyvän kuvan eteen uhraisi;-)
Voihan tuommoisella telellä tiirailla vaikka naapurin rouvaa;-)
Tipu kuin tipu ;-)
Tiedän myös naapurin rouvia joiden kuvauksessa laajakulma on parempi kuin pitkä tele.
Metsästyksessä, oli se sitten pyssy tai kamera, on oma viehätyksensä vaan kukin ostakoon itselleen sopivimmat mahdollisuuksiensa mukaan.
Porukalla on kummallisempiakin harrastuksia, turha ihmetellä kenenkään kiinnostuksen kohteita.
P.S. kuolaan minäkin 500-millistä, mutta eipä ole vielä rahat tuohon riittäneet....
Se on mukavaa, ei kai ne linnut niin kallisarvoisia ole vaikka joku tienaa kuvaamisella leipäänsäkin.
Ja mikä se nyt kallisarvoista ja tärkeätä olisi.
Miksi toiset istuu TV:n ääressä katsomassa joutavia ohjelmia, tai toiset kuolaavat formuloitten perään, tai kirjoittelevat tänne palstoille, tai, tai...
Sikäli olet jotenkin oikeilla jäljillä, että ei se 500 millinen tahdo oikein riittää.
Taito on digin myötä surkastunut. Ennen riitti 400-600 milliä ja jotkut pärjäsi 300 milliselläkin.
Croppirungot aiheutti sen, että millit kasvoi telejatkeen verran "ilmaiseksi".
Valokuvaajat sentään tekee homman itse ja silloin kuolaamisen paremmin ymmärtää, mutta kun penkkiurheilija kuolaa jotakin hän vain istuu toimettomana ja verenpaine nousee.
Suurten urheilutapahtumien aikan kansaa kaatuu kuin heinää infarkteihin. Kuolaajat voisivat itse paljon paremmin, jos myös harrastaisivat sitä, mistä kuolaavat.
Kameroiden yleistyminen 1800-luvulla vei leivän ammattiatitoisilta maalareilta, kun kuka tahansa osasi ottaa kuvan :-)
Kuvien taso on minusta parantunut vuosi vuodelta! Aikaisemmin kuvaajia oli vähän ja kuvat otti ammattilaiset. Sotien jälkeen kuvaaminen tuli paljon halvemmaksi ja yleistyi rajahdysmaisesti. Toinen vastaava yleistyminen tapahtui digiin siirryttäessä. Jos ajatellaan keskiverto ihmistä 1930-luvulla, hän tuskin osasi ottaa valokuvaa. 1970-luvulla jokainen osasi painaa pokkarin nappia ja sai valokuvan. Jokainen osaa nykyäänkin painaa nappia ja kameroiden automatiikka on edennyt huimasti ja jokamiehen kuvat vastaavasti parantuneet. Mielikuva tason laskusta tulee siitä, että ennen näki vain ammattilaisten ja sukulaisten ottamia kuvia, mutta nykyään harrastelijatasoisia kuvia on joka paikka täysi.
Varsinaiseen asiaan. Ymmärrän lähes kaiken valokuvaharrastuksen, mutta en ymmärrä tiiliseinien ja sanomalehtien kuvaamista :-)
Luulen, että monelle luontokuvaus on samanlaista kuin minulla: oleellista on kävellä metsässä ilman kiireitä ja räpsiä kuvia vastaantulevista eläimistä ja kasveistä. Kuvia tärkeämpi on ulkoileminen.
"Ennen riitti 400-600 milliä ja jotkut pärjäsi 300 milliselläkin."
Pentti Koskelo kirjoittaa Luonnonvalokuvauksen ABC -kirjassaan (1991) "300- ja 400-millisillä voidaan vielä juuri ja juuri käsivaralta runsaassa valossa ja/tai herkille filmeille." Tässä on tapahtunut suurin muutos, sillä "filmit" ovat nykyään paljon herkempiä, kuvanvakaaja auttaa ja linssit ovat parempia (mm. valovoima paranee vuosi vuodelta).
> Aina ennen oli paremmin
..tässä noin yleensä. Asunnot, kulutushyödykkeet, ruoka, vaatetus, kulkuvälineet yms. olivat ennen parempilaatuisia mitä kestävyyteen tulee ja siihen miten hyvää ammattitaitoa niiden valmistamiseen tarvittiin. Esim. Suomen parhaat rakennukset ovat varmasti yli 200 vuotta vanhoja, viimeisten 50 vuoden aikana rakennetuista taloista tuskin yksikään on pystyssä enää 100 vuoden päästä, mutta veikkaanpa että nyt nuo yli 200 vuotiaat ovat silloin vain 100 vuotta vanhempia. Parhaat objektiivit ovat vielä täysin kuvauskelpoisia vielä 50v vanhoina, uusilla ei tee mitään enää 10 v:n päästä.
> Kuvien taso on minusta parantunut vuosi vuodelta! Aikaisemmin kuvaajia oli vähän ja kuvat otti ammattilaiset. Sotien jälkeen kuvaaminen tuli paljon halvemmaksi ja yleistyi rajahdysmaisesti.
Tällä kehityksellä on myös kääntöpuolensa, uusavuttomuus lisääntyy räjähdysmäistä vauhtia.
En minäkään ymmärrä miksi ostaa 500-millinen. Lintukuvaukseen riittää digillä ihan hyvin 135-millinen, jos vain kuvaaja tietää mitä tekee. Jos ei tiedä, ehkä se 500-millinen voi silloin olla tarpeen.
Kaipaa millejä lisää.
Aloittelijat ovat ahneita, on muka "pätevämpi" kun saa lähempää kuvattua.
Pidemmän päälle alkaa arvostaa kohdettakin, ei ole pakko tunkea iholle...
Sitä parempi laatu. Ylipitkien linssien käyttäjät on usein autokuvaajia, jotka ei kulkuneuvosta poistu.
Kuitenkin käytännössä kohde ja paikka määrää käytettävän polttovälin.
kuvattu vaan 80mm:llä
http://picasaweb.google.com/1ghermanni/SieltTLt/photo#5197921105179665874
Itseäni ainakin kiinnostaa lintukuvauksessa ja toisaalta makroilussa mahdollisuus tallentaa jotain sellaista, mitä ei näe paljaalla silmällä läheskään yhtä tarkasti. Pienoinen joulufiilis aina noita jälkeenpäin katsellessa...normaalipolttoväleilläkin voi toki saada pysäytettyä jotain yllätyksellistä.
Lisäksi tunnen lintuja vielä hermillisen vähän, ja kuvista on paljon apua tunnistuksessa. 200mm kinovastaavuus toki riittää yleensä tähän tarkoitukseen paremmin kuin hyvin. Kaukolaukaisimella vähempikin voisi riittää, jos virittelee kameran vaikka pesän lähistölle, mutta D40:ssä käytettävissä on vain infrapuna, joka ei toimi kovin kaukaa ja vaatii lisäksi sen, että on itse kameran edessä.
100mm:llä macrolla otettuna.
http://picasaweb.google.com/1ghermanni/SieltTLt/photo#5198403378421332386
Myös langallisella toistimella. IR-vastaanotindiodi, vahvistin, 100 metriä kaapelia, vahvistin ja IR-lähetindiodi. Paristo tietysti. Kaapeli maksaa eniten.