Kirjoitan tämän lyhyesti.
Olen 16-vuotias tyttö. Kaikki alkoi siitä, kun aikuinen mies työssään yritti raiskata minut, käyttäen asemaansa hyväksi. En kehtaa kertoa enempää, jotta minua ei tunnistettaisi, siitä on paikkakunnallani noussut aika iso kohu. Noh... noin puolivuotta kului kaikenlaisten kuulusteluiden parissa, oikeudenkäyntiasioita, kuraattoreita, psykiatreja... se oli yhtä helvettiä, en haluaisi muistella sitä tapahtumaa yhtään. Oikeudenkäynti oli hirvein kokemukseni ikinä. Olin onnellinen kun se oli ohi - voitto tuli meille. Olin todella tyytyväinen, ja ajattelin että nyt se olisi vihdoinkin ohi. Mutta ei. Tämä mies valitti, joten asia siirtyy hovioikeuteen, minne on todella pitkät jonot. Siihen voi mennä kuulemma jopa vuosi.
Nyt minua ahdistaa ihan valtavasti. Tuntuu etten vieläkään saa olla rauhassa, kun tiedän että vielä joskus se pitää taas kaivaa esille. Olen puhunut psykiatrille, ja hyville ystävilleni. Silti en saa sitä mielestäni. Näen painajaisia, ja kotona olen apaattinen, flegmaattinen, mietin vain sitä. Olen säikympi, alan tärisemään kun kuulen tämän miehen ammatin nimen... en tiedä jaksanko tätä enää. Haluaisin luovuttaa oikeudenkäynnistä, mutta perheeni ei anna.
En vain jaksa enää.
Olen 16-vuotias tyttö. Kaikki alkoi siitä, kun aikuinen mies työssään yritti raiskata minut, käyttäen asemaansa hyväksi. En kehtaa kertoa enempää, jotta minua ei tunnistettaisi, siitä on paikkakunnallani noussut aika iso kohu. Noh... noin puolivuotta kului kaikenlaisten kuulusteluiden parissa, oikeudenkäyntiasioita, kuraattoreita, psykiatreja... se oli yhtä helvettiä, en haluaisi muistella sitä tapahtumaa yhtään. Oikeudenkäynti oli hirvein kokemukseni ikinä. Olin onnellinen kun se oli ohi - voitto tuli meille. Olin todella tyytyväinen, ja ajattelin että nyt se olisi vihdoinkin ohi. Mutta ei. Tämä mies valitti, joten asia siirtyy hovioikeuteen, minne on todella pitkät jonot. Siihen voi mennä kuulemma jopa vuosi.
Nyt minua ahdistaa ihan valtavasti. Tuntuu etten vieläkään saa olla rauhassa, kun tiedän että vielä joskus se pitää taas kaivaa esille. Olen puhunut psykiatrille, ja hyville ystävilleni. Silti en saa sitä mielestäni. Näen painajaisia, ja kotona olen apaattinen, flegmaattinen, mietin vain sitä. Olen säikympi, alan tärisemään kun kuulen tämän miehen ammatin nimen... en tiedä jaksanko tätä enää. Haluaisin luovuttaa oikeudenkäynnistä, mutta perheeni ei anna.
En vain jaksa enää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tässä on omissakin porukoissa ollut oikeudenkäynnit takana.
Ne osaa olla tosi stressaavia.
Meillekin tuli suuri helpotus kun voitettiin käräjät mutta sitten vastapuoli veti hoviin.
Sen hovioikeuden odotus raastoi kaikkien hermoja.
Vaikka asiana se oli mitätön niin silti se otti koville.
Noh, vastapuoli vetäytyi ja vältyimme hovilta vaikka voitto olikin selvä.
Hovioikeus ei pakosti edes ota asiaa käsittelyyn.
Jos kertoisit tämän ahdistuneisuutesi perheellesi ja sitä kautta asianajajalle niin hovi voisi olla ottamatta asiaa uudestaan käsittelyyn koska se haittaisi sinua.
Sä voisit tietysti mennä johonkin raiskattujen tukiryhmään tai jotai.
Saman kokeneet ihmiset voisi auttaa.
Mut kysy asianajajaltas et voisiko prosessia nopeuttaa tai jopa saada loppumaan tuomareihin vedoten.
Asiat jotka haluaa unohtaa tulevat välillä takaisin koska torjutut muistot pyrkivät tulemaan uudestaan tunnetuiksi.
Sitä itse tekoa ei pidä hyväksyä, joten olisi hyvä jos pystyisit hyväksymään sen menneeksi ja keskittymään johonkin muuhun.
Mä tiedän vain sen oikeusprosessin tuoman ahdistuksen mutta muuta en juuri tiedä.
Ehläpä saman kokeneiden kanssa puhuminen auttaisi.
Kaikkea hyvää sinulle ja Jumalan siunausta
Uskon, että sinua ahdistaa tapauksen siirtyminen hovioikeuteen käsiteltäväksi. Ymmärrän hyvin myös painajaisesi, sekä sen että juuri kyseisen miehen ammatin nimen kuuleminen muistuttaa sinua ahdistaneesta kokemuksesta. Enkä niinkään vähättele, sillä pakkoseksin uhriksi joutuminen sekä pelko oman intiimin koskemattomuuden loukkauksesta jättää aina tietynasteisen trauman. Suosittelen ehdottomasti, että pyrit nyt kertomaan psykiatrille kaikki mitä on kerrottavana. Sinun on hyvä purkaa aihe mahdollisimman perusteellisesti, jotta voit ainakin helpommin toipua tapauksestasi. Voin luvata, että vielä tulet elämään elämää ilman päivittäistä ahdistusta. Hyväksy se, että raiskaajamiehen ammattinimi tuottaa sinulle erityistä ahdistusta ja ettei se ole sinun syysi, ja anna itsellesi aikaa toipua tapahtuneesta.