Miten suhtautua avioehtoon

Voihan se noin rakastumisen ja alkumetrien kynnyksellä epäluottamukselta ja jopa löyhältä sitoutumiselta tuntua. Kun ollaan rakastuneita ja vannomassa ikuista uskollisuutta toista kohtaan, eihän siinä tilanteessa tällaisia "synkkiä" tulevaisuuden näkymiä passaa esitellä. Eli onko parempituloisella tai pienemmällä tulolla huoli tulevaisuudesta ("minua hyvätuloista käyttää hyväkseen" tai pienituloisemmalla toive vakaammasta eämästä?Eikö alku ole jo epäilyttävää, vaikkakin inhimillistä!).
Elämä vaan on tällaista, 50 % suomalaisista päätyy avioeroon (fakta, katsele naapureitasi, miksi en minä). Jos teillä on vahva suhde, niin tehkää EHDOTTOMASTI avioehto. Ei tietenkään niin, että pyritään hyötymään tai suojelemaan omaa omaisuutta "pennintarkasti". Kun suhde aloitetaan, niin jos se on alunperin kummankin puolelta "tosi tunne", ei vaikka avioehto tehtäisiin, pyritä hyötymään toisesta. Silloin avioehtokin voidaan tehdä toista kunnioittaen ja huomioonottaen mahdolliset tulevat lapset. Onnea ELÄMÄÄN!

Avioero voi tulla kenelle tahansa, koska tahansa, ja on ziljoona kertaa helpompaa siinä tilanteessa kun ei tarvi alkaa tappelemaan rahoista ja omaisuudesta. Avioehto ratkaisee kaiken jo valmiiksi, se ei ole epäluottamuslause.

"Voiko toinen osapuoli kokea sen epäluottamuksena ?"

Kyllä voi. Meitä on joka junaan myös tässä avioehtokysymyksessä. On eri asia, kuuluisiko jotenkin objektiivisesti ajatellen (jos sellaista on olemassakaan?) siihen suhtautua epäluottamuslauseena, mutta puhtaasti tunneasiana, kyllä siihen voi sellaisena suhtautua. Ja monet niin tekevät.

"Miten avioehto kannattaa ottaa puheeksi"

Rehellisesti. Turha kierrellä ja kaarrella tai yrittää peitellä omia motiivejaan. Sillä, joka ottaa asian puheeksi, on asia pohdittuna ja omat intressit selvillä. Toiselle se voi tulla täytenä yllätyksenä, jos ei ole itselle tullut mieleen.

"onnistuuko se kivutta ?"

Ei voi etukäteen tietää. Riippuu tulevan puolisosi näkemyksestä asiaan ja hänen luonteenlaadustaan muuten (lentelevätkö kattilat tai jakoavaimet joka tapauksessa vai etsiikö ensimmäiseksi kynää allekirjoittaakseen).

yksilöllistä, kuten muukin elämä. Itselläni on avioehto, itse sen halusin, omaksi ja edellisestä liitosta olevien lapsieni turvaksi.(tulevan perintöni suojaksi) Mieheni onneksi suostui, vaikka olimme jo naimisissa, ja avioliitto on jatkunut sen jälkeen onnellisissa merkeissä jo vuosia.