Puoliso vastustaa avioehtoa

Avioehto on sopimus, jota ei synny millään ilveellä, jos toinen osapuoli ei halua asitä tehdä.
Saat hakea neuvotteluihin tueksesi vaikka Dalai laman, mutta jos toinen osapuoli ei edes halua neuvotella niin revi siitä.
Mitkä oikeudet? Normaalit kansalaioideudet. Voithan aina nalkuttaa. Jos olet suurempituloinen, voit jäädä loisimaan himaan. Loppuu rahan tulo. pakko ei ole töihin mennä.

Aikoinaan kun erosin vaimostani otin yhteyttä lakimieheen kysyen omaisuuden jakoa (omakotitalo). Lakimiehen mukaan jutun mennessä oikeuteen ja entisestä omistamastani kerrostaloasunnosta saamani rahat, jotka olin sijoittanut yhteiseen taloomme, voitiin katsoa edukseni ja vähentää jaossa. Emme tapelleet jaosta sukulaisten toisenlaisista ajatuksista huolimatta, lastemme vuoksi! Minä ottaisin tässä vaiheessa yhteyttä lakimieheen (pieni kustannus, etenkin puhelinopastus, mielenrauhan säilyttämiseen). Avioliitto on kuitenkin melko löyhä liitto kestävyyden kannalta, ajattele omaa ja jos on lapsia, niin näiden rakkainmpaittesi etua. On se elämä raskasta eron jälkeen muutenkin. Mutta ei epätyydyttävässä avioliitossa kannata elääkään. Ikuinen lohduton olo lyhyessä elämässä.

Jos toinen teistä ei sopimusta tahdo, niin sitten sopimusta ei synny.

Sopimusta ei voi väkisin synnyttää. Sopimus on kahden ihmisen vapaaseen tahtoon perustuva.

Ainoaksi tasoitukseksi jää eroaminen.

Se omaisuus, mikä puolisolla on avioliittoon mennessään, kuuluu edelleen hänelle. Niin ikään on hänen omaisuuttaan, mitä hän avioliiton aikana saa.

35§
Kumpaisellakin puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen. Sen nojalla saavat omaisuuden osituksessa eloonjäänyt puoliso ja kuolleen puolison perilliset taikka kumpikin puoliso puolet puolisoiden omaisuuden säästöstä, sen mukaan kuin IV osassa tarkemmin säädetään.

Avio-oikeutta ei kuitenkaan ole omaisuuteen, josta avioehtosopimuksin taikka lahjakirjassa tai testamentissa on niin määrätty, eikä myöskään siihen, mikä on tullut sellaisen omaisuuden sijaan. Jos sitäpaitsi on määrätty, että aviooikeutta ei ole myöskään tällaisen omaisuuden tuottoon, noudatettakoon tätä määräystä.

Oikeuteen, jota ei voida luovuttaa tai joka muuten luonteeltaan on henkilö kohtainen, on avio-oikeutta, koskeva määräyksiä sovellettava ainoastaan sikäli, kuin ne eivät ole vastoin sitä, mitä sellaisesta oikeudesta erityisesti on voimassa.

Jos puolison omaisuus on luovutettu konkurssiin, älköön milloin toinen puoliso vuoden kuluessa konkurssin alkamisesta siitä esittää kirjallisen vaatimuksen 43 §:ssä mainitulle oikeudelle, kumpaisellakaan puolisolla olko avio-oikeutta toisen omaisuuteen. Kirjoitukseen, josta tässä puhutaan, on sovellettava, mitä sanotun pykälän 2 momentissa säädetään avioehtosopimuksesta.

Avioehto tehdään sitä varten, että mahdollisesti tulee ero. Jos liitto on alussa ollut niin auvoisa, ettei eron mahdollisuus ole tullut mieleenkään, mutta sitten yhtäkkiä sinulle tuleekin se mieleen, niin totta kai puoliso ajattelee, että tässä on jo avioeron alku käsillä eikä hänen ole silloin mitään järkeä tehdä avioehtoa, jos jäisi siinä jaossa häviölle. Kurjaa että tuollainen "unohdus" kävi sinulle. Puhumalla nyt avioehdosta, todennäköisesti kylvät epäluuloa suhteeseenne ehkä jopa siinä määrin, että kummankin sitoutuneisuus heikkenee ja eron mahdollisuus alkaa kangastella kummankin mielissä. Sanoisin että unohda koko avioehto ja yritä paikata suhteessa se mikä paikattavissa on.

"Mitkä oikeudet puolisolla joka sopimusta haluaisi on jos toinen vastustaa? "


No eihän toista saa pakottaa tekemään avioehtoa tai muutakaan sopimusta. Mikset kysy, että miten toisen voisi pakottaa naimisiin tai vaikkapa ostamaan sulta käytetyn auton tai jonkun talonröttelön, jos se ei itse halua?

Jos olette olleet lyhyen ajan naimisissa ja eroat, ositusta ei välttämätä tehdä.

http://www.butzow.com/page.php?page_id=77&offset=0&news_id=82